Kotkan poikii ja muskeliveneitä: Lyngenin kajakkivaellus 6. päivä: Nordlenangsneset

Jos yöllä satoikin (en muista), herätessäni ei sateesta ole tietoakaan, mutta tuuli on aikamoinen. Tänään ei ole kiire lähdön kanssa. Koska ranta on hieman haastava, on jo eilen palaverissa sovittu, että lähdetään punnertamaan kajakkeja veteen vasta, kun vesi on korkealla. Käytännössä tämä tarkoittaa iltapäivää.

Suoraan rantaan käy tuuli joka nostattaa maininkeja, jotka sitten murtuvat rannassa. Melko haasteellinen lähtö tiedossa, ainakin jos olet aloittanut melonnan tänä kesänä. En jaksa murehtia mokomaa, vaan lähden tutkimaan paikkoja vielä toisenkin kerran.

Jyrkiä ja Petriä, joiden vastuulla tämän keikan turvallisuus on, tuntuu säätilanne myöskin huolettavan. Pidämme iltapäivän lähtöhetkeä odotellessa kuivatreenejä. Käymme läpi eteenpäinmelontaa, tuentoja ja reskutuksia. Opimme samalla, että tuulen aiheuttaa itseasiassa vuonon vastakkaiselta rannalta tulevat, vuorien aiheuttamat, suihkuvirtaukset. Ne loppuvat sitten kun aurinko laskee. Tai siis, kun aurinko hieman vajoaa alemmas. Kiva kiva.

Kun iltapäivän H-hetki alkaa lähestyä pakkaamme kajakit valmiiksi. Jos keli antaa myöten, syömme pikaisesti lounaan ja sitten vesille. Laitamme myös paatteja valmiiksi lähtöasemiin ja Petri lähtee katsastamaan tilanteen. Mainingit murtuvat edelleen rantaan, mutta vuosien kokemuksella Petrillä ei ole suurempia vaikeuksia livahtaa ulapalle, mitä nyt vähän joutuu kyttäämään lähtöaukkoa. Varttitunnin päästä hän tekee paluuta, ja minä kadun lopun ikääni, että kamera ei ole valmiina.

Petri on vielä lähestymässä rantaa ja yrittää selittää jotain Jyrkille, kun hänen selän taakseen äkkiä ilmestyy murtuva maininki. Jyrki ehtii tokaisemaan vierestä, että: "Nyt näette surffirantautumisen", kun aalto jo tempaisee Petrin Bigfootteineen kohti rantakivikkoa. Alatuki, kanttaus jne. jne. ja kohta kolisee. Onneksi ei tulla sentään suoraan keula edeltä, mutta paatti ottaa kuitenkin hittiä. Jyrki tsekkaa vielä tilanteen, että Petrillä on kaikki OK ja sitten tulee yksi ainoa komento: "Kajakit takaisin maihin", ja me tottelemme. Sovitaan, että katsotaan tilanne 1,5h päästä, nyt tuonne ei ole asiaa. Jannella on kamera valmiina ja tilanteesta saadaan yksi kuvakin muistoksi, kiitoksia siitä.

Lähdemme siis tutkimaan niemeä vielä vähän lisää. Eihän meillä ole mikään kiire, vaikka onhan se hieman harmillista katsoa niemen toista puolta, johon suuntaan matkamme pitäisi jatkua. Siellä käy vain pieni maininki ylös/alas, oikein mainio keli siis. Sinne pitäisi vain ensin päästä jotenkin ja varsinkin niemen kärkessä kiehuu. Jos joudumme odottamaan liian pitkään, vesi laskee ja menetämme lähtöikkunan. Tulee aivan liian pitkä kantomatka roudata kajakkeja kivikossa.

1,5h odottelun jälkeen keräännymme rantaan ja tilanne ei ole olennaisesti muuttunut. Sovimme, että katsotaan tilanne uudestaan tunnin päästä ja jos ei onnistu, niin sitten lähdemme aamu-yöstä, ennen auringonnousua, kun vesi on vielä ylhäällä.

Tällä kertaa porukka pysyy läjässä ja hyvä niin, koska tilanne muuttuu. Äkkiä Petri ja Jyrki ehdottavat, että nyt näyttäisi olevan sellainen hetki, että päästään vesille, jos lähdetään heti. Melotaan niemen kärjen toiselle puolelle, ja siellä sitten lounas. Käykö? No kyllä käy, nyt vaan paatit vesille ja sukkelaan. Koko operaatioon menee kaikkiaan melkein 30min, mutta lopulta koko porukka kelluu aalloilla. Kukaan ei kaadu lähdössä, vaikka vähän joutuu ajoittamaan lähtöjä maininkien takia. Tämän retken taatusti jännin paikka, mutta nyt se on ohi ja matka jatkuu.

Mainingeissa on mukava meloa, kun paatti menee äkkiä toista metriä ylös/alas. En yhtään ihmettele, jos joku tulee mainingeissa pahoinvointiseksi. Onneksi en itse kärsi moisesta, eikä tästä porukasta kukaan muukaan.

Kun ollaan päästy niemen toiselle puollelle, se luvattu pikainen lounas ja matka jatkuu kohti tämän retken viimeistä yöpaikkaa Norjan puolella. Tähän osuuteen osuu myös retken toinen selän ylitys, kun ylitämme Sørlenangen vuonon. On muuten aika puuduttava osuus. Melotaan vuonossa, tie kulkee vieressä ja paljon taloja. Määränpääkin näkyy melkein koko matkan, tyyyyylsääää.

Olemme majapaikassamme melko myöhään, mutta rutiinilla leiri pystyyn ja unta palloon. Kunhan olen ensin esitellyt sen viimeisen säilyneen oluen, eli käppäilen se kourassa iltapalaa nauttivien naapureiden ohitse muina miehinä. Kiitos, olitte (taas) hyvä yleisö :-)

Huomenna saataisiin melonta-urakka valmiiksi.

The leiri, tai ainakin osa siitä. Tuulinen aamu joka nosti telttani arvostusta silmissäni paljon. Ei meinaan hievahtanutkaan, vaikka kuinka tuuli yritti sitä riepottaa.

Yhteen telttaan piti lisätä naruja, ettei mene kokonaan mutkalle kovassa tuulessa. Jännä juttu, että naruille oli kyllä paikat valmiina, mutta ne piti itse hokata laittaa, ja tietysti hommata ne ensin jostain. Köysikieppi taisi olla yksi viimeisiä juttuja jonka paiskasin kyytiin "varmuuden vuoksi ja kyllä se tuonne keulanuppiin mahtuu".