Laituri meni uimaan ja muita pikkujuttuja

Blogi viettää hiljaiseloa, mutta jos ei ole mitään kerrottavaa, niin ei jaksa väkisin tekstiä vääntää. Olen minä muutaman kerran ehtinyt vesille, mutta lenkit ovat olleet aika lyhyitä ja keli hyinen. Meno ollut aika nihkeää, ja kroppa ei tauon jälkeen ole vielä tottunut istumaan pidempiä matkoja kajakissa. Haetaan nyt pikkuhiljaa sitä fiilistä, rentoutta ja varmuutta, kyllä se sieltä taas löytyy. Tai no, vajan pooloaltaassa uskalsin jo tehdä ensimmäiset alatukikäännökset niin, että melkein kainalo laahasi vettä pitkin. Oli aika syvä noja, itsekin vähän hämmästyin. Tämä siitäkin huolimatta, että kuivapuku on juuri nyt mallia "ei täysin kuiva". Onko se sitten itsevarmuutta, vai tyhmyyttä kikkailla rikkinäisen kuivapuvun kanssa niin en ota kantaa.

Rannan tuntumassa kuitenkin temppuilin, enkä missään Äyspäällä. Kesällä pitää taas tehdä Elvis-versiota alatukikäännöksestä. Siinä siis tehdään mahdollisimman pitkälle nojaava käännös (jos kainalo kyntää vedessä, se on just hyvä), aurinkolasit pitää olla ehdottomasti päässä ja sitten se kaikkein tärkein: ei katsota sinne työmaan suuntaan, vaan katsotaan taivaalle nenää pitkin ja täten osoitetaan täyttä halveksuntaa tempun onnistumista kohtaan. Jos mela haukkaa, niin sitten haukkaa ja äijä lähtee uimaan ... mutta tyylillä.

Löysin vajan nurkasta tuommoisen KoMe-viirin. Vähän M-kirjain repsottaa, mutta hauska löytö. Tehty varmaaan jotain Suomi-meloo tapahtumaa varten?

Kuivapuku meni rikki ihan omaa tyhmyyttä. Olin roikottanut sitä talven autotallissa henkarissa ja henkari oli jossain vaiheessa talvea liikkunut niin, että puku itseasiassa roikkui kaulamansettin varassa. Henkarin haaran pää siis painoi suoraan mansettia, kun se olisi pitänyt olla jossain hihan sisällä. Mansettiin oli tullut rasituksesta reikä/repeytymän alku ja ei paljoa tarvittu, kun koko mansetti repeytyi. Eli (minulle näköjään) jokakeväinen mansetinvaihtoprojekti on taas menossa, ja jo puolivälissä. Vanha mansetti on jo irroitettua, ei muuta kuin uutta tilalle. Projekti saattaa tulla valmiiksi ennen peruskurssia, eiköhän, luulisin, varmana.

Tänä keväänä jäi se jäiden seassakin puljaaminen vähemmälle, kun tauti osui juuri siihen kohtaan, kun olisi ollut vielä "jääkausi" päällä. Toipuminenkin otti normaalia pidempään jälkitauteineen, joten kai se on pikkuhiljaa myönnettävä, että vuodet eivät pelkästään kulu, ne myös kuluttaa.

Tänään oli kuitenkin kaunis päivä, tauti selätetty ja vaikka en vesille ehtinyt/jaksanut, niin muutama tunti tuli touhuttua seuran askareiden parissa. Oli meinaan aika laittaa laituri vesille ja sehän on monelle samalla melkeinpä kauden virallinen aloitus.

Lauturin kehikko saatu veteen, ja se kelluukin vielä, hyvä. Antti touhuaa omiaan, ei ehkä kannata kysyä, että mitä.

Talkooväkeä oli juuri sopivasti, kaikille riitti järkevää puuhaa ja meitä hemmoteltiin letuilla. Parhautta, ja suuret kiitokset paistajille. Koska vajan merenpuoleisen ulkoseinän uusiminen on kesken, niin kaikenlaista pientä siivouspuuhaa löytyi yllin kyllin, sen laiturin uittamisen lisäksi.

Laituria uudistettiin pari kautta sitten niin, että siitä lähtee kansi kolmessa palassa irti. Joka tarkoittaa sitä, ettei tarvita enää tusinaa miestä äheltämään, liikkuu pienemmälläkin porukalla.  Pientä säätöä tarvitaan kuitenkin aina, sekä viiden kilon hienosäätölekaa, ja tänä vuonna myös rälläkkää, mutta yhtä kaikki siellä se nyt kelluu. Lähtekää ihmiset vesille, hopi hopi.

Sitten kansipalat paikoilleen. Pekka: onko sillä väliä kumpaan päätyyn tämä menee? Ei ole, ihan sama miten päin ne siellä on. Ei muuten ollut :-)

Uusi ruohonleikkuri tuli sekin testattua. Hyvin toimii ja varsinkin ruohon kerääjä todettiin hyväksi kapistukseksi. Ei tule jatkossa kajakkien pohjien mukana niin paljon ruohoa sisälle vajaan, kun sitä nurmikkoa pitää kuitenkin leikata melkeinpä viikottain.

Vähän hienosäätöä rälläkällä, ja hyvä tuli. Tolppien päitä oli vuosien varrella lyöty lyttyyn sen verran, että kinnitysrenkulan pujotus ei enää onnistunut. Piti katkaista putki, että homma onnistui.

Vajan suihkutilojen tilanne on lohduton, remppa on pahasti kesken ja saa nähdä ehditäänkö se laittaa nippuun ennen peruskurssia, joka lähestyy hurjaa vauhtia. Toivottavasti.

Vajan ovikoodi on ollut tapana aina vaihtaa samalla, kun laituri lähtee uimaan, mutta ei tällä kertaa. Paikalla ei nimittäin ollut ketään, joka olisi osannut tehdä mokoman operaation. No, rempan takia väkeä tulee ja menee vajalla taatusti seuraavat viikot, joten ehtiihän tuon myöhemminkin.

Ilmoitan kyllä kaikille sitten kun se koodi on vaihdettu ja tiedän itsekin mikä se on. Toistaiseksi vanha koodi toimii vielä.