Hikinen keikka - Virolahti Kotka

Blogi on viettänyt pientä taukoa, kun ei ole vain jaksanut satuille tänne mitään. Syytän tällä kertaa vaikka jalkapallon MM-turnausta, joka oikeasti vei todella ison viipaleen Kesä-/Heinäkuun ajasta. Se ei tosin selitä etten sanut tarinaa aikaiseksi esim. peruskursista, mutta kuitataan se nyt vaikka tässä samantien:

Vedin kauden 2018 KoMe:n järjestämän ainoan melonnan peruskurssin. Oli hyvä ja aktiivinen porukka, kiitos osallistuneille. Melkein vedin lonkalta koko shown, koska töissä oli semmoinen kiire, että hyvä kun aina ehdin edes rantaan, ei pahemmin ehtinyt valmistautumaan.

Mitäs muuta? No, kävin minä Kuolioludossa päiväretkellä kamujen kanssa. Huutamassa niemen nokassa puhelimen ruudulle, kun Islanti pelasi tasan Argentiinan kanssa. Melkein jäin yöksi, mutta kun piti olla seuraavana  päivänä ottamassa koppia partioleiriltä palaavista pojista, niin mieluummin tulin sitten lopulta yötä vasten kaikessa rauhassa kotiin, kuin kelloa vastaan seuraavana päivänä.

Niin joo, ja autoinhan minä jokiretken logistiikan kanssa, eli vedin kärrillisen kajakkeja Kultaalle. LA mentiin Tarun kanssa Koukkusaareen jokiretkeläisiä vastaan yöksi, niin eikös nämä painaneetkin sitten Kuussaareen. Ei auttanut, vaikka rommilla yritin houkutella. Jotain tuulesta temmattua tekosyytä käyttivät ;-)

Timo tekee lähtöä jokiretkelle.

Sitten siihen Virolahden retkeen, jota mietittiin pitkään ja viime vuonna jo melkein kokeiltiinkin. Silloin tuuli sotki suunnitelmat, mutta nyt sitä ongelmaa ei ollut. Koska kesäloma on aina kivasti kesällä, minäkin pääsin matkaan ja aluksi oli tarkoitus mennä tikitaki auton kyydissä ja jättää oma auto vajalle. Mahtava sää houkutteli kuitenkin väkeä rantaan siinä määrin, että kärry alkoi täyttymään nopsaan. Kun kärrissä oli enää kolme slottia jäljellä, ja nurmikolla vielä viisi kajakkia, piti alkaa miettimään lisää kuljetuskapasiteettia. Tämähän oli pelkästään positiivinen ongelma ja montaa sekuntia en miettinyt, kun lähdin hakemaan oman auton katolle kattotelineitä. Kun vielä löytyi kuski ajamaan se takaisin vajalle retkemme lähtöpaikasta, tämä oli oikeastaan ns. no-brainer.

Loppujen lopuksi sitä tavaraa tuli minunkin autoon paksiin ja takapenkille niin paljon, että en tiedä miten niiden kanssa olisi mahduttu yhteen tilataksiin. Nyt lähdimme matkaan niin, että tilataksi vei melojia ja heidän tavaroitaan virojoelle, toinen auto veti kärryllisen kajakkeja + tavaroita + melojia ja sitten minulla oli vielä auton katolla kaksi kajakkia ja aika monta IKEA-kassillista tavaraa.

Kun päästiin perille oli siellä meitä odottamassa kolme melojaa lisää, joten matkaan lähti kaikkiaan 13 kajakkia ja 15 melojaa. Taatusti suosituin KoMe retki, jolla olen koskaan aikaisemmin ollut mukana. Tavarat rutiinilla kajakkiin, ja muuten olisi ollut helppo nakki, mutta viime hetkellä Esko tuli minun luokse mukanaan paketillinen kivennäisvettä, eli 24x 0,33 litran muovipulloa. Jos minulle vaikka mahtuisi kyytiin niistä edes osa? No, tottakai mahtuu ja pienen survomisen jälkeen palautin Eskolle paketin muovikuoren ja pahvit. Bigfoot 2 on ISO kajakki. Olen ihan tarkoituksella sen joskus hankkinut tätä silmälläpitäen ja vaikka siitä välillä (aina ja jatkuvasti) vinoillaan, niin kyllä tuntuu lisätila joskus kelpaavan muillekin :-) Ei ollut siiis ensimmäinen kerta kun avustin.

pakkaustouhuja

Mahtuisiko sinulle pari ylimääräistä vesipulloa  mukaan? No mikä jottei..

Eikun vesille  ja vieraille sellaisille. Ei siis mitään hajua mihin oltiin menossa. No kysyvä oppii ja kohde olikin lopulta melkein vieressä, eli ensimmäinen yö oli Suuri-Pisin saaressa josta oli lähtöpaikasta matkaa noin 3km. Hieno paikka, suosittu sellainen ja hikisen päivän päätteeksi piti pulahtaa mereen, kun löytyi paikka jossa ei ollut sinilevää.

mikäs tässä on meloessa

Aamulla leiri kasaan, ja matka kohti kotia alkoi. Hyvästelimme Henon ja Terhin, joilla oli muuta menoa, mutta kiva kun saatiin teistä seuraa edes yhdelle iltanuotiolle. Olimme sopineet, että toinen yö vietettäisiin Hietamaalla, joten sinne. Parin pysähdyksen taktiikalla. Ensimmäinen tauko oli Pitkä-Kotka nimisessä saaressa, jossa on joskus 1700-luvulla ollut kivilouhos. Odotin isoa kuoppaa maassa, mutta semmoista ei löytynyt. Meni hetki sen hahmottamiseen, miten sitä kiveä sieltä on joskus louhittu. Sen sijaan, että oltaisiin tehty iso reikä, saaresta on kuorittu kalliosta pois pari metriä kiveä. Se päälouhos jäi nyt näkemättä, taisimme olla vääärässä päässä saarta, mutta onpahan joku syy tulla uudemman kerran.

Katja ulkoiluttaa kajakkiaan vielä ennen nukkumaanmenemistä. Ei tartte sitten keskellä yötä lähteä ;-)

Matka jatkui ja jos unohdin mainita, niin aikamoisessa helteessä. Lounastauko pidettiin pienessä Pörstingin saaressa, jossa oli lounaan lisäksi tarjolla topless show (ei kukaan retkiläisistä, enkä ottanut kuvia, sorry), sekä historiaa parin muinaishaudan muodossa. Ensimmäiset palaneet naamat pongattin tällä tauolla ja allekirjoittanutkin antoi periksi ja kaivoi vaatesäkistä pitkähihaisen paidan päälle. Se oli fiksu, vaikkakin aika hikinen päätös. Olisi kyllä muuten kädet palaneet todella pahasti. Nyt ei palanut kuin nenä, kun ei viihdy suojakerroin tuulenhalkaisijassa, joka on kaiken aikaa hiestä märkä.

Paahde oli kyllä semmoinen, että ei haitannut yhtään kun lopulta saatiin kohdesaari näkyviin. Paatti rantaan, melontakamppeet sivuun ja kännykän kautta todistamaan toinen puoliaika, kun Belgia pieksee Englannin pronssiottelussa 2-0. Prkl, ei edes pronssia :-( Tästä(kään) huolimatta en vaihda joukkuetta, ettäs tiedätte.

Oli niin vilakka keli, että kaivoin vähän pidempihihaista päälle ruumasta. We are the Arsenal \o/

Pelin loputtua leiri kasaan, ja teltta vaihteeksi pystyyn kalliolle (virhe), koska ei tässä mitään naruja tartte viritellä, ei tuulen virentäkään. Vähän ruokaa ja pulahdus mereen, taas sinilevää väistellen. Hieman maailmaparantamista iltanuotiolla, mutta jäi aika lyhyeksi. Helle oli puristanut porukasta mehut tehokkaasti. Yö meni helteessä jotenkuten. Se kallio oli virhe siksi, että senttikin ohi patjasta ja olit sillä kovalla kalliolla = käytännössä heräsit aina kun käänsit kylkeä. Teltasta oli kaikki räppänät auki, mutta eihän se mitään auta, kun ei ole tuulen virentäkään.

Leväpuuroa

Aamulla hauskuutan Tarua pelkästään ilmestymällä aamupalalle, vaaleassa pyjamassani. Pidettyäni pienen luennon siitä, että leiriolosuhteet eivät ole herrasmiehelle(?) mikään syy jättää pyjamaa kotiin, saan kuulla, että vain hellehattu puuttuu lookista, mutta sehän on vain järjestelykysymys. Sitten jollekin tulevalle keikalle. Älä yllytä yllytyshullua. Leiri kasaan ja kotia kohden, helteessä. Niistä Eskon minulla antamista pulloista on muuten juomatta aamulla noin 6kpl, joita jaetaan kaikille kohdalle osuneille halukkaille. Veden kulutus on ollut tällä reissulla ihan älytöntä. Rannassa arvioin ensin, että sitä meni noin 6-7L, himassa teen hylsyistä vielä tarkistuksen, ja löydän niitä litran verran lisää.

Hirtamaa, pitkän ja hikisen päivän päätteeksi

Matkamme kuitenkin jatkuu vielä tovin, sinileväpuurossa, ja auringon paahteessa. Viimeinen tauko pidetään Pitkäsaaressa ja sitten Hallan/Kantasataman kautta vajalle. Saamme myös hieman tuulenvirettä, joka tulee enemmän kuin tarpeeseen.

Kalliolle kukkulalle, pystytin minä majani

Vajalla kajakki rutiinilla tyhjäksi, ja kotia kohden. Kunhan on ensin vähän vinoiltu niille melojille jotka vain istuvat nurmikolla paattinsa ja sieltä purkamiensa tavaroidensa vieressä ilman, että on selkeää pläniä mitähän tässä seuraavaksi oikein tekisi.

Ei jaksanut mennä niemen kärkeen katsomaan auringonlaskua. Tämä sai riittää tälläkertaa.

Olihan se reissu. Jos pitäisi valita, että tuulta ja aallokko, vai tämmöinen helle, niin taidan valita sen aallokon. Tämä ei ollut valitus, vaan toteamus. Noin empiirisesti koettuna helle veti mehut tehokkaammin, kuin paria viikkoa aikaisemmin tehty pieni jumppa vastatuuleen. Aika kovaan semmoiseen.

Vihonviimeinen tauko ja myös joku Arsenalin kannattaja osunut kuvaan. Hiki haisee melkein tänne asti. Kuvan otti Ari, kiitos hänelle siitä.

Kiitos kaikille seurasta, logistiikan yms. järjestämisestä. Hyvä reissu tämä oli, ja jos/kun ensi vuonna seuraavan kerran, niin tästä pystyy varioimaan varmaan vaikka millaisia retkiä.