Lyngenin kajakkivaellus 7. päivä: Nesodden - Jægervatnet

Hieman haikein mielin laitan aamulla leiriä kasaan. Melonta saataisiin päätökseen tänään ja loppu olisi "pelkkää logistiikkaa". Tänään edessä olisi vielä muutaman tunnin melonta ja sitten se olisi siinä. Kajakkien lastaus valmiiksi, ryhmäkuvaus, ja paatit vesille. Viimeinen osuus voi alkaa.

Olisi kiva kertoa, että saatiin loppuun vielä metrinen ristiaallokko, ja kaikki pääsivät kokemaan vielä "kunnon" merimelontaa, mutta ei. Saatiin helteinen päivä, aurinko paahtoi niskaan ja matka joutui. Saadaan vielä yksi kunnon photo-photo tilaisuus sateenkaaren muodossa.

Pääsemme vielä valitsemaan, että missä homma lopetetaan. Siinä mihin auto oli jätetty on kyllä hieno hiekkaranta, mutta paatit pitäisi könytä aika monta metriä ylämäkeen tien varteen. Ei kiitos, jos kerran saa meloa auringonpaisteessa vielä 3km. Jyrki jää autolle ja rupeaa hoitamaan logistiikkaa, me muut jatkamme vielä kotvasen matkaa.

Vihdoinkin pääsen  toteuttamaan sen, mitä olen odottanut. Pääsen menemään loppumatkan ihan itsekseni, omassa rauhassa, omaan tahtiin. Toki ensin pitää ottaa vähän keulaa muuhun porukkaan. Spurtti ja kuulostelua, no ei riitä, höpötys kuuluu vielä. Toinen spurtti jne, mutta lopulta saan mennä ihan itsekseni, edes hetken. Näpsin kuvia vuorista ja nautiskelen olostani.

Rantautumispaikka on lyhyesti sanottuna loistava. Loivahko ranta pienen kosken vieressä ja sivistyksen merkkinä iso roskis. Jee! Lisäksi saamme varusteet huuhdeltua makeassa vedessä, niihin onkin kerääntynyt jo aikalailla suolaa. Kun autoja odotellessa aikaa riittää, niin suurin osa käy myös pesulla tien toisella puolella olevassa matalassa järvessä. Perhokalastajat siirtyvät kohteliaasti muualle siksi aikaa, kun me puljaamme. Kyllä, vesi on edelleen hyisen raikasta :-)

Kun molemmat autot on saatu paikalle pistetään kajakit kärriin jne. ja kotimatka voi alkaa. Kunhan olemme ensin hoitaneet pienen muodollisuuden, eli pizzaa ja olutta lähimmässä(?) pubissa, joka löytyy lähtöpaikastamme Lyngsedetin kylästä.

Kotimatkasta ei ole paljoa kerrottavaa. Autosikaa kaikille tasapuolisesti, aika monta tuntia. Viimeinen leiri tutussa paikassa Palojokisuun laavulla. Siellä edelleen paljon hyttysiä (ja verkko oli valmiina taskussa). Aamulla makuupussin jalkopäässä taas kosteutta, ihme juttu, vain tässä kohteessa. Lisäksi teltta kummallisesti turposi yön aikana, se ei enään aamulla mahtunut kokonaan pussiinsa, ainoastaan 2/3 siitä :-)

Lahdessa oltiin joskus ilta yhdeksän aikaan, ja siitä vielä kotimatka vajan kautta. Kotona noin 23:30.

Ryhmäkuvat otettu, nyt vesille

No nyt meni jo liiankin kuvaukselliseksi

Suolaa suolaa, enemmän suolaa.

Jyrki ehti vielä demoamaan miten liian innokkaalta(?) melojalta otetaan vauhti pois.

The End.

Retki on takana, mutta muistot ovat ikuisia. Kiitos kaikille retkeläisille, olitte mahtava porukka. Toivottavasti törmätään jossain :-)

Erityinen kiitos Jyrkille ja Petrille, kun veitte meidät turvallisesti sinne ja takaisin jne.