Pikkujuttuja

Laitetaan nyt tännekin muistiin viikon 33/2015 tapahtumia, vaikka kuvien ottaminen jäänytkin vähän vähemmälle.

Tiistaina 11. päivä oli kauden viimeinen sileän veden tekniikka-tiistai. Antin netissä ollut kuvaus aiheista oli salamyhkäinen, eikä herra vielä rannassakaan paljoa illan ohjelmasta pukahtanut. Jotenkin alkoi tuntumaan siltä, että ehkä pienempi ja ketterämpi paatti olisi tähän treeniin sopivampi, kuin oma pitkänmatkan ohjukseni. Hain siis orsilta viimeisen vapaan muovipaatin johon mahduin. Sehän oli vanha tuttu "ruuhi", jolla mentiin aikoinaan ekat kilometrit, eli Kajaksportin Vivace Activ. Oikein näppärä jokiretkipaatti, jota saa takoa tosissaan. Todellinen kuntopaatti, ei meinaan ihan pikku-tsempillä liiku eteenpäin, ainakaan kovin lujaa. Tuli samalla myös testattua voiko sillä tehdä eskimon, kun muistelin vanhan kaartin joskus sanoneen, että ei ainakaan helposti käänny. Kyllä kääntyy, älkää höpöttäkö.

Pelin henki oli alusta lähtien selvä, kun ensimmäinen rasti oli työntää paatit veteen, uida ne kiinni ja sitten kaverin kanssa kömpiä takaisin kyytiin. Tänään kastutaan. Onneksi vesi oli vihdoinkin lämmennyt riittävästi. Reenit olivat kaikenkaikkiaan hauskaa puljausta ja kyllä harmitti, että kamera unohtui kotiin. Seisottiin kajakissa kamun tukemana, yritin seistä yksin (ei oikein onnistunut), Antti käveli pitkin lauttaa jne. Jossain vaiheeessa Pekka kysyi minulta, että mitä kajakille käy jos ruumaan menee vettä? Kerroin, että kajakista tulee poiju ja nappasin sitten hänen kajakista etuluukun mukaani ja sitten meillä vasta lystiä olikin. Uimarannalla olleita ihmisiä meidän touhumme tuntui kiinnostavan kovastikin. Varsinkin kun alkoi osio: "Antti nurin, hinnalla millä hyvällä".

Katsokaa Antin blogista kuvat ja lisää tarinaa. Kivaa oli :-)

----

Tämän viikon KE melontaan ilmestyi mukavasti väkeä, ja ilmakin näytti suhteellisen hyvältä, jonkin verran pilviä, mutta eipä muuta. Itse olin rannassa nuoremman pojan kanssa ja matkaan lähdettiin seuran punaisella kaksikolla. Sitten se sää vaihtui, naps vaan. Puolen tunnin melonnan jälkeen alkoi tihuttamaan vettä, joka muuttui nopeasti ihan kohtalaiseksi sateeksi. Koska varustus oli puutteellinen, ja en halunnut kesäflunssaa ekaluokkalaiselle, käännyimme takaisin. Vaikka natiainen ensin protestoikin päätöstä, totesi rannassa olevansa aika märkä ja että on vähän kylmä. Tuli siis tehtyä ihan oikea päätös. Nappulalla ei ole ihan yhtä paljon, luontaista fyllinkiä, nahan alla kuin minulla. Tunti melontaa kuitenkin, josta ainakin paluumatka oli tehokasta.

Mukavast porukkaa KE melonnassa

Sateesta huolimatta pysähdyimme noukkimaan merestä jonkun rikkinäisen kelluntalelun. Tosi jees meininki kun te ihmiset hylkäätte näitä mereen, NOT.

----

TO rantaan tuli eräs firma viettämään Tyky päivää ja vajalle oli saatu riittävästi väkeä auttamaan. Antti antoi pikaisen kurssin ja sitten vesille. Pääjoukko meni Antin ja parin muun ohjaajan kanssa. Minä jäin Jounin kanssa auttamaan yhtä jännittäjää rannan tuntumaan. Alku ei ollut kovin lupaava, metri melontaa ja sitten kippi. Paatti tyhjäksi, uusi yritys ja sama juttu. Lopulta mentiin niin, että Jouni kahlasi perässä ja minä meloin vieressä pientä väliä. Niin siinä vain kävi, että puolen tunnin yrittämisen jälkeen se tasapaino alkoi löytyä ja lopulta tämäkin henkilö meloi ilman apua pienen lenkin. Tuskin tuli hänelle melonnasta uutta harrastusta, mutta ei jäänyt kammoakaan.

Kun oli saatu tämä yksityistunti päätökseen lähdin heittämään oman pikkulenkin, eli kiersin Munsaaren. Eipä siinä paljoa kilsoja tullut, mutta ihan mukava läpsytellä välillä näinkin. Ei tarvitse aina mennä hiki päässä kilsat mielessä.

-----

Että sellainen melontaviikko tällä kertaa. Viikon päästä olisi HSKG, mutta ei pääse. Ellemme sitten lähde poikien kanssa sinne telttaretkelle ja muuten vaan hengailemaan "mestoille"... Hmmmm, pitääpä miettiä ja duumailla asiaa.