Kotkan saaren ympäri Joulukuussa

Lauha loppuvuosi eikun jatkuu ja meri on täysin auki. Ei mitään jään tapaistakaan missään. Ei vaan ehdi vesille, koska viikolla ei ole valoa vapaa-aikana ja viikonloput menneet muissa riennoissa.

Tänään SU kunniaksi ehdin toisen kerran tässä kuussa vesille, ja päätin kiertää Kotkan saaren. Idean sain PE hallireeneissä Timolta, jonka piti alunperin lähteä mukaan. Koska Timoon iski flunssantapainen, ja muilla muita kiireitä, niin pääsin menemään ihan itsekseni. Menin rantaan ensin kymmenen pintaan, jolloin vettä tuli taivaan täydeltä. Jos taivas olisi ollut tasaisen harmaa, olisin lähtenyt matkaan, mutta Viikarinsalmen suunnassa näkyi aukkoja pilvipeitteessä ja paljon sinistä. Käännyin siis takaisin ja päätin yrittää uudelleen pari tuntia myöhemmin.

Pari tuntia myöhemmin...

Pieni vesisade jatkuu vieläkin, mutta ei haittaa. Sinisen määrä lisääntyy kaiken aikaa. Rannasta pääsee helposti kuivin jaloin vesille, koska vesi tulee nurmikolle asti. Rantautuminen kuivin jaloin voi olla haastavampi operaatio, mutta sen näkee sitten.

Paatti tuntuu aluksi raskaalta, miten nopeasti tekniikan voikin unohtaa? Tai sitten minulla on vauhti kohdallaan, ei osaa sanoa. Pahempaa tekniikkavirhettä ei kuitenkaan tunnu olevan, koska mikään paikka ei ala huutamaan protestia. Se pieni sadekin loppuu hetikohta sokeritehtaan jälkeen ja voin siirtää neopreenihupun päiväluukkuun.

Pikkuhiljaa pääsen taas juonesta kiinni, ja matka taittuu. Katariinan niemessä on paljon ulkoilijoita ja näen miten sieltä viittoillaan minun suuntaani. Meloja herättää aina huomiota ja Joulukuussa vielä normaaliakin enemmän. Mansikkalahden kohdalla törmään Anttiin, yllätys. Antti on käynyt heittämässä jo oman lenkkinsä, mutta lähti sitten uudestaan vesille, kun ei malttanutkaan lopettaa. Tiedän tunteen ja olen saattanut joskus "syyllistyä" itsekin samaan. Saan Antista hetkiseksi seuraa, kunnes kalasataman jälkeen tiemme taas erkanevat.

Saan mennä koko matkan ihan pälkissä kelissa ja perillä vajalla onnistun kuivin jaloin rantaumisessa puoliksi. Vain toinen lapikas käy vedessä ja on muuten kylmää vettä. Seuraavasta keikasta ei ole mitään tietoa, mutta jos tilaisuus vielä tulee, se käytetään hyväksi.

Pikkuisen sataa vielä, mutta pilvepeite rakoilee jo.

Antti on joskus odottanut meitä tuolla laiturin alla. Nyt jäisi se temppu tekemättä, ei mahdu.

Jostain on lähtenyt jonkinlainen jätteentorjutapuomi karkuun? Katariinasta löytyy jos tunnistat omaksesi.

Tuosta pääsee harvoin, liian matalaa vettä. Mutta kun kerran on tilaisuus, niin pitäähän se käyttää hyväksi.

Antti ja peräaallon metsästys, surfin Mansikkalahti. Viranomaiset olisivat voineet ajaa vähän kovempaa, niin olisi saatu kunnon peräaallot. Ensi kerralla sitten?

Viimeksi kun menin tästä, niin vettä oli 10-20cm, juuri sen verran. että kajakilla vielä pääsi menemään. Nyt piti kyyristellä, että pääsi sillan alta.

Mikä ihme on parkissa kantasamassa?

Sehän on aika hitsin iso kelluva kaivuri. Olisi kiva tietää mihin menossa keikalle, vai onko tuotu talvea viettämään Kotkaan?

Todella sulavaa muotoilua.

Laitetaan nyt tämäkin muistaessani. Vesi on tuonut vajan rantaan tuliaisia. Yksi niistä on aika iso.

Vesi on käynyt noin metrin päässä vajan ovesta.