Helppo meriretki II - 8-9.7 Musaholmaan

Aika vetää kauden toinen helppo meriretki, ja kappas vaan, kohteeksi valikoituu Musaholma. Eikös me käyty täällä jo ekalla helpolla meriretkellä? Joo, kyllä vaan, mutta koska se on niin nasta paikka, me mennään sinne toiseen kertaan. No ei ihan noinkaan. Matkaan lähti 4 melojaa, kuten ekallekin retkelle. Lisäksi kävi sillai hassusti, että ainoastaan vetäjä (eli minä), oli osallistunut ekaan helppoon meriretkeen, ja minulle oli ihan sama mihin mennään :-) Kun vielä paljastui, että olin porukasta ainoa joka on käynyt siellä aikaisemmin oli valinta helppo -> Musaholmaan. Se on oikeasti tosi hieno paikka, uskokaa pois.

Mennessä oli ihan pläkä keli. Vanha sapluuna toimi mainiosti. Tauko Kuussaaressa, koska se on aika tarkalleen puolivälissä, ja siitä sitten ilman stoppeja määränpäähän. Perillä allekirjoittanut alkoi samantien teltan pystytykseen, sellaisella tarmolla, että muita ihmetytti. Daah, amatöörit eivät ole kuulleet harjakaisista. Keli oli niin lämmin, että kyllä olut maistui hyvältä siinä kohtaa, kun asumus oli noussut harjakorkeuteen. Aluksi en edes virittänyt naruja paikoilleen, mutta lopulta (ennen nukkumaanmenoa) viritin ne kaikki asianmukaisesti, varmuuden vuoksi.

Saari oli edelleen hieno, ja onneksi joku oli tuonut lettutaikinan mukanaan. Kyllä se on niin, että letut kruunaavat reissun. Jos minä paistaisin ne, niin eipä olisi syöjiä, ainakaan jonoksi. Nyt oli ammattitaitoinen paistaja, ja tulos priimaa. Hyvää oli, kiitos. Ja hilloakin. Parhautta.

Yöllä oli kuulemma linnut pitäneet mekkalaa, ja joku laiva mennyt ohitse. Ei mitään havaintoa. Pari kertaa kyllä heräsin yöllä, mutta en mihinkään em. jutuista. Alkaa olemaan taas rutiinia teltassa nukkumiseen.

Aamulla kotiin hieman eri reittiä, ja kerrankin oli myötätuuli kotia mennessä. Joudun ehkä säätämään vanhoja lausuntojani, joissa vannon, että ihan sama mihin suuntaan olet menossa Äyspäällä, aina on vastatuuli.

Oli aika hieno reissu, keli suosi ja oli suorastaan helteinen. Oma vika jos ette tulleet mukaan, ähä-ähä. Kyllä nämä kelit tiedettiin 100% varmuudella, kun näitä päivämääriä joskus sydäntalvella mietittiin. Oikeasti: meillä on ollut aika hitsin hyvä tuuri sään suhteen, mitä tulee KoMe retkiin. No okei, se Virolahti -> Kotka piti perua liian kovan tuulen takia, mutta sepä ei ollutkaan minun speksaama :-D

Mennään jo! Mikä siinä kestää? Meri kutsuu meitä, ettekö te kuule?

Eka kerta kun tuli vastaan kuivamassa olevia mattoja. Timo sai näistä paljon paremman kuvan, käykää katsomassa hänen blogistaan.

Koukkusaaren pohjoispäässä on maihin vedetty paatti, joka on taatusti nähnyt parhaat päivänsä, eikä ole enää pelastettavissa.

Aurinkokennolaturi, pyykkinaru ja teltta. Kyllä se telttakin on tässä kuvassa, aivan varmasti.

Timo pisti oluet mereen jäähtymään, ja sitten tuli kiire, kun ne päättivätkin lähteä kohti ulappaa :-)