Saaristolaivuri

Taisin ohimennen mainita, että osallistuin syksyllä tämmöiseen kurssiin. Aika pitkään tuo oli harkinnassa, ja nyt se sitten tuli toteutettua.

Kurssin nimi on kyllä niin harhaanjohtava, kun vain voi olla. Nimestä saa sellaisen käsityksen, että tässä oltaisiin jotain ammattitutkintoa suorittamassa. Siitähän tässä ei ole kysymys, vaan ihan huviveneilyn perustaitojen oppimisesta. Kartan lukua, meriteiden sääntöjä jne.

Vaikken itse moottorikäyttöistä venettä omistakaan, saatikka purjevenettä, niin sain aika paljon irti kurssista. Varsinkin kartanlukutaito parani huomattavasti, ja se eranto olikin loppupelissä ihan simppeli juttu. Jos joskus tulee hommattua jonkinlainen moottorilla varustettu vene, niin onpahan teoriapuoli jo hanskassa.

Niiden erilaisten kulkuvalojen kanssa kyllä meinasi mennä usko ja hermo. Saa nähdä kuinka kauan pysyvät edes välttävästi mielessä.

Kurssin veti Petri Luotio monen vuoden kokemuksella, ja varmasti persoonallisella otteella. Tenttiin tuli paljon hyviä tärppejä. Näiden lisäksi syksyn aikana kuultiin monta vauhdikasta tarinaa, jotka liikkuivat  ahterin vilauttelusta kanssaveneilijöille, tietoiskuun siihen miten kuu vaikuttaa maapalloon.

Jos nyt jostain pitää taas naputtaa, niin kurssin kirja on .. huono. Huonoa suomea, surkea rakenne, lähes käyttökelvoton. Herra Löfgren voisi jättää suomentamisen ammattilaisille ja kirjan rakenne pitäisi laittaa kokonaan uusiksi. Aikoinaan insinöörin lopputyötä kirjoittaessa ensimmäinen versio tuli bumerangina takaisin, kun olin sortunut käyttämään jatkuvasti kolmannen tason otsikointia. Äidinkielen opettaja ilmoitti, että "jos pitää mennä kolmeen tasoon tai syvemmälle, muuten kuin satunnaisesti, niin rakenne on pielessä. Mieti uusiksi.".

Kurssikirja "Veneilijän merenkulkuoppi I", on täynnä kolmannen asteen otsikointia ja muutenkin todella raskas lukea, kun otsikoinnin tyyli, numerointi jne. vaihtelee pahimmillaan jopa kappaleiden sisällä. Melkoinen sillisalaatti.

Tehtävien kohdalla numerointi lähtee lopullisesti lapasesta. Esimerkki otsikoinnin kulkemisesta:

5.6 Tehtäviä
5.6.1 Kompassiin vaikuttavat häiriöt
1
a) kysymys
b) kysymys
c) kysymys

Vaikka tämä nyt on taatusti jonkun mielestä nipottamista, niin ei näin.

No, se kurssi on takana ja selätetty. Tentti meni läpi, eikä tehnyt edes tiukkaa. Tänään illalla alkaa jatko: "Rannikkolaivuri". Odotan mielenkiinnolla.

Onneksi pääsee edes kerran viikossa puljaamaan uimahalliin.

ps. Mansikkalahti saattaa olla auki, mutta Metsolan pohjukka on edelleen tukevasti jäässä. Melontakauden avaus odotuttaa itseään.

Askartelunurkka

Pihalla talvi eikun yltyy, ja saa nähdä saadaanko kausi tänä vuonna kunnolla käyntiin jo Maaliskuussa, kuten viime vuonna. Nyt on siis hyvä aika huoltaa tarvikkeita.

Ostin joskus viime talvena B&W alehyllystä Palm-merkkisen hinausvyön. Muuten ihan mainio peli, mutta itse hinausköysi oli hieman liian lyhyt. Saisi olla metrin, puolitoista pidempi. Kun kausi alkoi syksyllä olla ohitse tein ko. vyölle pikaisen tutkimuksen, ja totesin köyden olevan helppo vaihtaa.

Purkamiseen meni ehkä minuutti ja siihen se sitten jäikin. Projekti on odottanut autotallissa uutta köyttä ja aina se on unohtunut hankkia. Tänään menin pitkin tavaratalon käytäviä, etsien jotain ihan muuta, niin vastaan tuli veneilykäyttöön tarkoitettua köyttä. Erottuva väri, kelluu ja murtolujuus 365kg. Vetolujuudesta ei tietoa, mutta eiköhän tuo (kajakkien) hinauskäytössä kestä.

Kesällä oli aika monta yhteislähtöä ja kertaakaan ei ollut tarvetta hinausköydelle. Se eka kerta tulee taatusti heti, kun jättää tuon vajalle.

Hinausvyö osiin purettuna ja korvaava köysi vieressä.

Olin jo aikaisemmin syksyllä tehnyt Paracordista laavua varten valmiiksi eri mittaisia köysiä ja sitä varten olin etsinyt sopivaa silmukkasolmua. Silloin silmukaksi valikoitui solmu nimeltä perfection loop. En tiedä mikä tuo on suomeksi, ja onko paras mahdollinen silmukka tähän tarkoitukseen. Kyseinen silmukka ei kuitenkaan luista ja osasin sen tehdä, joten riitti minulle valinnan perusteeksi.

Hinattavan pään silmukka onnistui paremmin kuin itse vyön päässä oleva. Vyön pään silmukan tekoa vaikeutti se, että koko vyö piti pujottaa "pääsilmukasta" läpi (katso ohje).

Valmista tuli, eikä mennyt montaa minuuttia.

Ukko-Pekka

Kaikkea sitä tuleekin vastaan, kun käy pyörähtämässä saarella kirjakaupan alessa. En siis tiennyt tästä etukäteen, ihan sattumalta osuttiin samaan aikaan satamaan.

Ukko-Pekka oli kai ensimmäistä kertaa (aktiiviuran jälkeen) talviajossa. Olihan se aikamoinen yllätys kun kantasatamaan ajaessa vieressä olikin äkkiä höyryveturi. Ihan kuulosti samalta kuin elokuvien höyryveturit.

Kiva kun kävit, ja tule toistekin. Ehkä joskus ehditään poikien kanssa kyytiinkin.

Seuraavaksi ehkä taas melontajuttuja. Vaikka Mansikkalahdesta ehkä pääseekin vesille, niin Metsolan vajalta ei pääse. Jäässä on koko Langinkosken alajuoksu + Keisarinsatama Norssalmen sillalle asti. Ei viitsi survoa paattia auton katolle yksin vain, että saisi kauden avattua. Ehtiihän tässä.

Vuoden 2014 tilastot

Vuoden viimeistä päivää viedään. Kello on jo sen verran, että ei taatusti tule enää yhden ainoaa ainoaa kilometriä tänä vuonna. Eikä pystyisikään, jäätyi mokoma, sittenkin.

Aika laittaa vuosi 2014 kirjoihin ja kansiin. Tästä tulee nyt vähän tylsä tilitys, pahoittelut.

Kilometrejä kertyi kaikkiaan 1587, jonka perhe toivottavasti antaa minulle anteeksi. Lähti vähän lapasesta, ja ukkomiehelle ihan kiva lukema. Olen sanonut tämän jo aikaisemminkin, mutta minulle tämä ei ole enää harrastus, vaan diagnoosi.

Tässä kilometrit kuukausittain:

Tammikuu: 24,78km
Helmikuu:  00,00km
Maaliskuu: 22,20km
Huhtikuu:  106,70km
Toukokuu: 179,29km
Kesäkuu:    245,59km
Heinäkuu:  305,57km
Elokuu:      273,21km
Syyskuu:    215,06km
Lokakuu:   116,08km
Marraskuu:  62,64km
Joulukuu:    39,54km

Se oli siinä. Monta hienoa keskiviikkomelontaa, muutama retki Kotkan lähistön saariin mahtavan porukan kanssa, polttarimelontoja, alkeiskursseja, tekniikkatiistait jne. jne.

Suuri kiitos, teille kaikille ihanille ihmisille, kaudesta 2014 ja hyvää uutta vuotta 2015!

Lähdössä vuoden viimeiselle melonnalle Vaakkuun 14.12.2014. Eksyimme matkalla, ja löysimme itsemme Sapokasta. Lätäkkö jäätyi reilu viikko tämän reissun jälkeen, mutta en ehtinyt enää vesille siinä välissä.

Kausi loppumassa

Viime vuonna kävi niin, että lätäkkö jäätyi hetikohta itsenäisyyspäivän jälkeen, ja sitten se taas aukesi jouluna. Tänä vuonna näyttää siltä, että näinköhän tuo menee tämän vuoden puolella jäähän ollenkaan. No, se jää nähtäväksi.

Kiirettä on pitänyt ja välillä ei ehdi viikonloppunakaan läpsyttelemään,  mutta aina välillä pääsee ottamaan pienet tyypit. Hieman masentavaa, että aurinko laskee jo kolmen aikaan iltapäivällä. Ei taatusti pääse vesille työpäivän jälkeen, vaikka lätäkkö onkin auki.

Onneksi uimahallivuorot alkoivat, niitä oli jo odotettukin. Kerran viikossa pääsee, lepakkovuorolla, veivaamaan eskimoita ja auttamaan niitä jotka metsästävät vielä sitä ekaa onnistunutta käännöstä. Pitää kai ottaa kamera mukaan, jos saisi vaikka kuvatuksia ja viiteota aikaiseksi. Tänä vuonna minulla onkin uimahallitouhuissa oma paatti. Ostin Kohinaa.com osto/myyntipalstalta Liquid Logic Space Kadet freestyle paatin, ja ei yksi kesä riittänyt sen testaamiseen luonnonvesissä. Jos olisi ehtinyt, niin olisi ehtinyt, mutta kun ei ehtinyt.

Tämä ei ole minun paatti, vaan googlella kaivettu arkistokuva. Minun on ihan samanlainen, väriä myöten.

Ostotilanteessa jäi vähän kaivamaan, kun paatti oli maksettu ja auton katolla, niin myyjä ilmoitti, että: "takakannen eskimo ei oikein onnistu tällä, tai on ainakin vaikea tehdä". Aikunkiva, kun minä en muuta tyyliä osaa, ja senkin huonosti. Pelkoni oli turha, hyvinhän tuo kääntyi. Jopa helpon tuntuisesti, mutta oli kyllä vähän ahdas minulle. PE käännös-% oli sata, joten jäi kokeilematta miten pääsen tuosta pihalle, jos tulee tosipaikka. Luulisin, että ihan hyvin. Ei se kuoleman pelko, vaan elämän halu.

PE oli myös saaristolaivurin kurssin tentti, mutta siitä myöhemmin lisää jos meni läpi. Jäi kyllä ihan hyvä fiilis, että tuskin se nyt ihan maton alle meni.

Tänään SU oli pitkästä aikaa seuraa lenkille, ja suunnaksi valittiin sapokka. Tai siis, alunperin piti kiertää Varissaari, mutta joku keksi että koska kuivapuvun taskussa oli rahaa(?), niin sapokkaan kahville/jäätelölle. Koska piti ehtiä takaisin ajoissa, niin ei jäänyt aikaa istua terdelle kahvia höppimään (mitä en edes juo), mutta kiitoksia kaikille seurasta.

Tässä jotain kuvia viime aikojen melonnoista.

Marraskuun viimeinen päivä, ja näkymä vajan ovesta pihalle päin. Maassa on jotain outoa, epäilyttävän oloista, ainetta.

Bigfoot valmiina lähtöön

Vesi oli todella matalalla, kesällä tästä pääsi menemään ilman ongelmia.

Plusasteita ja vajan altaan pohjukassa on jäätä. Tai siis oli, leikimme Timon kanssa jäänmurtajia ja teimme tuosta selvää jälkeä.

Tarmo, eikun Timo ja kohta saa jää kyytiä.

Oho, aurinkokin kävi moikkaamassa, noin viiden minuutin ajan ja sitten harmaus jatkui.

Käykää katsomassa Timon blokista miltä se näytti toisesta suunnasta kuvattuna.

Kerrankin olin sillan kohdalla, kun juna meni ylitse.

Alkava pimeä vuodenaika

Tekstejä ilmestyy tänne harvakseltaan, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö kävisi melomassa. Päivät ovat tähän aikaan vuodesta todella lyhyitä, aurinko laskee jo ennen kello neljää. Lisäksi viikonloput ovat täynnä muita akvititeettejä ja menoja. Tästä johtuen lenkit ovat niin lyhyitä, ettei niistä paljoa riitä kerrottavaa.

Talvi odotuttaa itseään, mutta minua se ei haittaa, kun en todellakaan ole talvi-ihmisiä. Hetken aikaa näytti siltä, että nyt se alkaa, mutta ei sittenkään. Talven ensimmäiset jäätkin tuli nähtyä, vaikka ne sitten sulivatkin pois.

Tässä jotain päivityksiä Loka-Marraskuulta.

18. päivä Lokakuuta jäi Lossaari kiertämättä luonnonesteen takia. Koko Turanlahti oli jäässä. Ei mahdottomassa, mutta ei jaksanut lähteä punnertamaan koko kierrosta.

Hyisessä kelissä SU lenkillä 26. lokakuuta. Aija lähti mukaan seuraksi, muilla oli esteitä. Se tuttavallinen joutsen tuli taas moikkaamaan keskellä Pohjinselkää.

Tältä se näyttää kun mereen upotettu putki nousee pintaan. Oli aivan Kivisalmen suulla, joten tuohon jos veneellä täräyttää, niin rikki on. Se vene siis. Putki saattaa myös ottaa hittiä vaikka onkin halkaisijaltaan 30cm. Ekan kerran kuin tuon ohitin, niin ei ollut vielä mitään merkkiä. Kotkan saaren kierrettyäni merivartiosto oli juuri laittanut nuo purkit siihen ja myöhemmin ilmestyi vielä lisää tavaraa ympärille varoitukseksi (tähystin Hyväntuulentieltä kun oli myöhemmin muuta asiaa saarelle).

IS uutinen aiheesta. Kymen Sanomien web sivut olivat samaan aikaan huollossa.

Edit: Kymen Sanomat ehti kanssa paikalle

Ai niin. 1 500km meni rikki jokin aika sitten. Tämän päivän tarkka lukema on 1 530km.

PSS

Pidä Saaristo Siistinä Ry jäsenlehti "roope", kolahti eilen postiluukusta.

Kanteen oli nostettu kaksi artikkelia, joista toinen kertoi ennätyksellisesti sinileväkesästä, ja toinen "Siisti biitsi" tempauksesta. Se varsinainen pommi, jonka ainakin minä olisin nostanut kanteen, löytyi kuitenkin pääkirjoituksesta. Yhdistyksen huoltoalukset ovat elinkaarensa päässä. Nykyisellä rahoituksella yhdistys pystyy rahoittamaan perustoiminnan, mutta sillä ei uusia aluksia hankita.

Sisällä lehdessä oli kaksi  artikkelia, joissa esiteltiin kahden aluksen kesää. Kiireistä on ollut. Helteet, sitten kun ne alkoivat, ajoivat ihmiset vilvoittelemaan veden äärelle. Normaalisti M/S Roope, joka operoi saaristomerellä, purkaa keräämänsä roskalastit 2-3 kertaa viikossa, eli noin joka toinen päivä. Helteiden aikaan lasti piti käydä purkamassa joka ikinen päivä. Tämä tietysti aiheutti sen, että aikataulu sukkasi jne. Kierre oli valmis, ja jos miehistöä pystyykin kierrättämään lepovuoroon, niin alusta ei. Suuri työmäärä rasitti alusta, ja vikoja alkoi ilmetä. Kiireen takia ei kunnon remppaan kyetty, vaan jotenkin nilkutettiin kiireisin aika ohitse. Vasta syyskuussa oli aikaa nostaa alus ylös telakalle korjauksia varten.

PSS tekee arvokasta työtä ja pienellä budjetilla. Jäseniä yhdistyksellä on 13 000kpl, jäsenmaksu on 30€/vuosi ja budjetti noin 1,2 miljoonaa euroa. Tuolla summalla yhdistys ylläpitää ja huoltaa 200 jätepistettä, yhtä montaa käymälää ja kymmeniä imutyhjennysasemia. Aluksia on 4kpl isompia (12-15m) ja "muutamia" pienempiä huoltoaluksia. Sanoisin, että melko kustannustehokasta.

Kuva Roope-aluksesta, jossa kukkurallaan oleva lasti, oli pysähdyttävä. Yhdellä aluksella tuollainen määrä roskaa pois saaristosta joka ikinen päivä? En taida jatkossa kauheasti paukutella henkseleitä, jos KoMe retkiltä tuon aina sen yhden muovipussillisen jätettä pois saaresta.

Pääkirjoituksessa PJ kuuluttaa jäseniltään ideoita, miten uusien aluksien rahoitus saataisiin järjestettyä. Harvoin on ollut olo yhtä voimaton. Kai tässä yhden "siisti biitsi" tempauksen saisi keväällä organisoitua, mutta mistä hankkia rahoitus uuteen huoltoalukseen? Eikä vain yhteen, vaan useampaan?

Siksi tämä kirjoitus. Hieman näkyvyyttä yhdistykselle, joka ei taida paljoa itseään mainostaa. Jos vaikka saisi edes pari uutta jäsentä.