Hyvää juhannusta

Hyvää juhannusta kaikille ja terveisiä Kirkonmaan viereisestä Heinäsaaresta. Sade taukosi sopivasti ja seuraavaksi leiriä pystyttämään. 

Välimeren kalustoa

Viikko etelässä ei riitä siihen, että ehtisi vesille. Ainakaan jos pamauttaa päälle +35 helteen niin, että jo käden nostaminenkin (tuopin) saa hikipisarat lentämään. Ei vaan ihminen jaksa/pysty/kykene kaikkeen.

Kaikenlaista menopeliä olisi ollut tarjolla, mutta ei semmoista brittimallista kajakkia. Puolisen kilsaa hotellilta "vasemmalle" oli SUP lautojen vuokraaja. En jaksanut laahustaa edes sinne saakka, että olisin tsekannut kaluston laadun ja hinnan. Veikkaan, että hintojen puolesta olisi menty samoissa tarjolla olleiden kajakkien kanssa, eli 20€/h.

Meidän hotellista kolmisen kilometriä "oikealle", olisi ollut tarjolla yhden istuttavia Sit-On-Top tyyppisiä kajakkeja, ihan siistejä ja asiallisen tuntuisia pelejä. Kuvat tosin unohtuivat ottaa, koska oikeasti luulin palaavani sinne, ja kun mentiin ohitse firma oli jo kiinni. Sitten iski se helle, joka sai jopa paikalliset tuskailemaan.

Ihan meidän hotellin edessä yrittäjällä oli tarjolla moderneja vesiskoottereita (Vade Retros jne.), ja pari melottavaa kulkupeliä.

Jahans, tämmöisiä menopelejä. Yksi Sit-On-Top kaksikko ja sitten joku toinen.

Siis mikä ihme tuo oranssi on oikein olevinaan?

Kun hämmästelin tuota oranssia muovikippoa, yrittäjä riensi avuliaana paikalle, ja kävimme lyhyehkön keskustelun, joka meni jotenkin näin:

• Hello Sir, you are interested to go paddling? Very nice weather, veery nice.
• Yeh, I am interested, but not with double sit-on-top
• Yes, no problem I have another kayak here and ...
• That is not an kayak, I do not know what it is, but definately not a kayak and...
• Yes yes, it is a kayak, you look and see...
• Like said, that is not a kayak. That is a toy, to be used in the swimming pool at max

Siitä olisi voinut tulla pidempikin väittely, mutta en jaksanut kinata, vaan jatkoin matkaani. Taisi yrittäjäkin hieman loukkaantua, aivan sama. Minusta tuollaisen muovikipon väittäminen kajakiksi oli suuremman luokan loukkaus jo sekin :-)

Liustien linnoitus

Yksi melonnan hienouksia on se, että vaikka kuinka luulee tuntevansa kotivedet, niin aina löytyy uutta ihmeteltävää. Tätä kohdetta läksin ihan vastavarten etsimään vinkin perusteella (kiitos Jukka), ja löytyihän se. Olen mennyt ohitse vaikka kuinka monta kertaa, mutta kun ei huomaa niin ei huomaa.

Liusteja vastapäivään kiertäessä tämä jää helposti huomaamatta.

Koska mökin pihapiirissä, niin en rantautunut tutkimaan lähempää.

Aika siisti. Voin vain kuvitella kuinka monet vauhdikkaat leikit näissä puitteissa on leikitty.

Niin joo, peruskurssitkin rullaavat taas. Apuohjaajia on tänä kesänä niin paljon, että minua ei tarvittu. Ihan jees, olen päässyt omia lenkkejä heittämään ja hoitelemaan ulkoisen motivaattorin hommia erään Antin suuntaan.

Toukokuun melontoja

Kiirettä pitää, ja vaikka kelit ovatkin mainiot, niin ei ole ehtinyt vesille aivan niin usein kuin olisi halunnut. Viikonloppu menee sukulaisissa savon suunnassa, joten 400km rajapyykin tavoittelu jää sekin ihan pikkuriikkisen vajaaksi. Tässä kuitenkin pari valokuvaa.

Ei siitä pääse. Mussalontien yksi silta on rempassa. Pitää kiertää Vasikkasalmen reiän kautta.  Onneksi se on ihan vieressä, joten ei tule pitkää lenkkiä.

On se paremman näköinen noin. Nyt pitää miettiä jalkatukijutut uusiksi, kun puolet jalkatuen pinta-alasta on virattomana, eikä niistä saa tukea.

Maailman kolmanneksi paras aurinkovene oli tekemässä testejään Keisarinsatamassa.

On taas se aika vuodesta...

...kun tuhannet silmäparit seuraavat ohitse kulkevaa melojaa.

EPP2 kortti

No niin, tulihan se sieltä, kun pari kertaa kyselin liitosta, että miten homman saisi hoidettua. Eli sain vihdoinkin rekisteröityä viime kesänä suoritetun EEP2 tasokokeen.

Ei tuolla lätkällä välttämättä ole mitään käyttöä, mutta jos tulee etelänmatkalla mahdollisuus vuokrata kajakki, niin tuolla teoriassa voi todistaa osaamisensa. Se, onko paikallinen yrittäjä EPP järjestelmästä edes kuullut jää nähtäväksi.

Melonnan ohjaajakurssi

Tuli "pätevöidyttyä" melonnan ohjaajaksi, mitä se nyt sitten ikinä tarkoittaakin. Minä ja kaksi muuta KoMe aktivia vietimme viikonlopun Natura Vivan opissa ja opettelimme melonnan ohjaamista. Tarkoitus oli olla myös yö saaressa, mutta keli oli LA niin hyytävä, että tulimme toisiin aatoksiin. Ei pelkästään kylmä sää, mutta koko päivän jatkunut sade sai suunnitelmat muuttumaan. Ajoimme siis yöksi kotiin, kajakkien ja peräkärrin jäädessä Natura Vivan varastoon.

Itse kurssi oli jakautunut niin, että ensimmäinen päivä oli ns. "retkipäivä" ja toisena päivänä käsiteltiin tekniikoiden opettamista. Oli kyllä harvinaisen orpo olo, kun pääsi ihan ekana vetämään porukkaa ohjeistuksella, "viekää meidät tuonne" ja osoitettiin paikka kartalta. Täysin vierailla vesillä. Kyllä siinä itseluottamus karisee, kun ei tunne vesiä, väyliä jne. eikä oikein tiedä mitä kaikkea tässä minulta nyt oikein odotetaan. Löysimme haparoinnista huolimatta kuitenkin perille, eikä kukaan jäänyt veneen alle, vaikka niitäkin pyyhkäisi pari meidän edestä.

Hinauksia treenattiin paljon, en oikein tiedä miksi. On meinaan niin simppeliä puuhaa, ettei ole tosikaan. Kunhan sisäistää itselleen miten (ja miksi) kajakit kiinnitetään hinauksessa toisiinsa, niin sitten vain hinataan. Ellei sitten sotkeudu merimerkkeihin se hinausköysi, kuten oli kuulemma vetäjille kerran tapahtunut. Pari pointtia kyllä kävi selväksi. Jos hinaat ja sinulla on peräsin, se kannattaa laskea veteen pois hiritsemästä, tarvitsit sitä tai et. Kaikki ylimääräinen hinausköydessä, esim kelluke on turhaa. Itse kun olin hinauksessa tukevana henkilönä, en sitten saanutkaan hinauksen loputtua hinausköyttä irti. Hinausköydessä ollut kelluke nimittäin kiilautui kansiköysien ja kannen väliin, estäen köyden liikkumisen. Siinähän irrotat hakaa, kun et pääse lähellekään sitä. Kontaktihinaukset oli kyllä ihan hauskoja, sai huhkia tosissaan välilllä, että sai yhdistelmän liikkumaan. Mikä oli ihan hyvä, koska hinauksessa tai hinattavaa tukevana henkilönä ollessa tuli oikeasti aika hiton kylmä.

Toisena päivänä opeteltiin sitten tekniikoita, eli ensin demo miten asian opettaisit, palaute jne. Täytyy kyllä sanoa, että vetäjät osasivat seurata annettuja ohjeita murhaavan tarkasti, ja pienikin tulkinnanvaraisuus osattiin käyttää "hyödyksi". Omalle kohdalle napsahti reskutus ja siinäpä olikin sitten kohtuullisen kunnianhimoinen aihe. Turha kai sanoakaan, että se mikä oli moneen kertaan mielessä käyty läpi unohtui samantien, kun oli aika demota. Ei muistella sitä katastrofia sen enempää. Aika monta alkeiskurssilaista olen vedestä noukkinut, ja kaikki treenit päälle, joten luulin hommassa olevan rutiinia. Olin väärässä, eli kaikki meni niin hervottomasti pieleen, että ei ole tosikaan. Yritin vielä säätää maademoa siihen suuntaan, mitä oli muiden tekniikoiden kohdalla tullut palautetta aikaisemmin päivällä. Ei kannattanut, olisi pitänyt mennä vaan vanhalla sapluunalla. Sillä samalla millä ollaan sitä omassa vajarannassa tehty. Jos se ei ole rikki, jne.

Jälkikäteen mietin, että oli ehkä paras reskutustreeni ikinä, kunhan ensin pahin veetutus omaan säheltämiseen haihtui. Eihän sitä mitään opi, jos ei mokaa. Nyt mokailtiin, mutta harjoitustilanteessa ja taatusti muistan jatkossa ne pari pikkujuttua, jos/kun on tositilanne. Esimerkiksi, että sille uimarille on ihan turha sanoa Heel-hookkia valmisteltaessa, että "laita jalat kajakin keulaa kohden". Ei sieltä vedestä välttämättä näe kumpi on keula ja kumpi perä. Pitää neuvoa, että "jalat minuun päin" tai jotain muuta vastaavaa, tilanteeseen sopivaa.

Olen aikamoinen hermoilija tenttitilanteissa ja tämä oli semmoinen kahden päivän tentti. Hyvänä esimerkkinä itsepelastautuminen jonka osaaminen piti todistaa vetäjille. Eskimokäännös kuulemma kelpasi demoksi, joten sitä tekemään. Kokeilin ensin itsekseen, että hyvin onnistuu ja sitten demoamaan se vetäjälle. Nousee nousee, paitsi että ei nouse ja kaatuu takaisin mereen. Pää viimeisenä ylös vedestä, tohelo. No, pitkällä melalla nousee varmasti, eikä tarvinnut lähteä uimaan, mutta hieman otti päähän mokoma. Piti sitten jälkikäteen kokeilla muutama käännnös, että kääntyykö ja kääntyi ilman ongelmia. Oli muuten raikasta vettä.

Mitä jäi käteen? Sen todistuksen ja ruman kangasmerkin lisäksi. Ainakin muutamia erittäin hyviä vinkkejä liittyen ryhmän hallintaan ja reskutukseen. Lisäksi yllättäen etuperäsintä treenatessa joku pikkujuttu loksahti paikoilleen ja sitä pitää treenata lisää, oli hauska tekniikka.

Mitä jäin kaipaamaan? No, ryhmän ohjauksessa olisi kiva ollut saada jonkinlainen briiffi odotuksista etukäteen. Nyt oli aika kylmä startti. Toisaalta, kun menin kylmiltään ekana, niin ehkä se rimakin oli matalalla. En tosin tiedä onko se nyt niin hyvä juttu, että rima on alhaalla. Olisi kiva ollut saada mukaan peruskurssin runko, semmoinen hyväksi todettu ja testattu malli. Ei meidän omassa ole varmaankaan suuria puutteita (jos ollenkaan), mutta uudet näkemykset on aina hyvästä.

Ehkä hieman "byrokraattinen" kokemus, mutta tulihan käytyä.

Ryhmä saatu vedettyä jotenkin ensimmäiselle etapille asti. Seuraavaksi selän ylitseen ja tietysti vastatuuleen.

Ruokatauko pidetty, nyt hinaushommiin.

Kevätsiivous - myynnissä sekalaista melontarompetta

Kaikenlaista kertynyt nurkkiin, joten aika siivota hieman, kun näille ei ole enää käyttöä.

MYYTY: Sokkopeitto, Welhonpesän perumalli. Monessa reissussa mukana ollut, Norjassakin käynyt sokkopeitto. Siisti ja ehjä. Koko M, ei mahdu uuden paatin aukon suojaksi. Ovh 22€, tämä yksilö lähtee kympillä uuteen kotiin, eli hinta 10€.

Hiko Camel kombipeitto. Tämäkään ei mahdu uuden kajakin aukkoon, joten kiertoon. Tämä taitaa olla kokoa CL80, eli M. Siisti ja hyväkuntoinen, oikean kyljen kohdalla neopreeni pieneltä alueelta nukkaantunut, Värit kuten kuvassa. Ovh 99,-, tämän saa itselleen 50€ hintaan.

MYYTY: Epic Mid Wing kuppimela, melottu noin 100km. Ei ollut kuppimela minun juttu, vaikka kyllähän tällä pääsee aika lujaa. Kaikki kikkailut olisi pitänyt vaan opetella uusiksi, ei riitä tämä elämä, joten tästä jollekin vähän käytetty kuppimela. Pituus 210-220cm. Ovh 295€ tämä yksilö 155€. Kaatumis, tai ainakin horjahdustakuulla, jos et koskaan kuppimelalla yrittänyt tehdä alatukikäännöstä, tai sivuttainmelontaa "kasilla". Mistäkö tiedän? Tiedänpähän vaan.

MYYTY: Palm Sidewinder kuivahousut, sukalliset. Ostettuani kuivapuvun näillä ei ole enää käyttöä. Jos omistaa anorakin, niin yhdistämällä nämä housut siihen, saa jonkinlaisen "köyhän miehen" kuivapuvun. Ainakin pystyy rantautumaan saareen retkellä kuivin jaloin, jos ei muuta. Siistit ja ehjät. Vyötärön tarrat nähneet vähän elämää, mutta toimivat. B&W näitä joskus myi, mutta eivät näköjään enää. Koko on L, eli large ja hintapyyntö 85€.

Edit: tiedustelut osoitteesta pasi.paakala(at)gmail.com