tiistai 17. toukokuuta 2016

Melonnan ohjaajakurssi

Tuli "pätevöidyttyä" melonnan ohjaajaksi, mitä se nyt sitten ikinä tarkoittaakin. Minä ja kaksi muuta KoMe aktivia vietimme viikonlopun Natura Vivan opissa ja opettelimme melonnan ohjaamista. Tarkoitus oli olla myös yö saaressa, mutta keli oli LA niin hyytävä, että tulimme toisiin aatoksiin. Ei pelkästään kylmä sää, mutta koko päivän jatkunut sade sai suunnitelmat muuttumaan. Ajoimme siis yöksi kotiin, kajakkien ja peräkärrin jäädessä Natura Vivan varastoon.

Itse kurssi oli jakautunut niin, että ensimmäinen päivä oli ns. "retkipäivä" ja toisena päivänä käsiteltiin tekniikoiden opettamista. Oli kyllä harvinaisen orpo olo, kun pääsi ihan ekana vetämään porukkaa ohjeistuksella, "viekää meidät tuonne" ja osoitettiin paikka kartalta. Täysin vierailla vesillä. Kyllä siinä itseluottamus karisee, kun ei tunne vesiä, väyliä jne. eikä oikein tiedä mitä kaikkea tässä minulta nyt oikein odotetaan. Löysimme haparoinnista huolimatta kuitenkin perille, eikä kukaan jäänyt veneen alle, vaikka niitäkin pyyhkäisi pari meidän edestä.

Hinauksia treenattiin paljon, en oikein tiedä miksi. On meinaan niin simppeliä puuhaa, ettei ole tosikaan. Kunhan sisäistää itselleen miten (ja miksi) kajakit kiinnitetään hinauksessa toisiinsa, niin sitten vain hinataan. Ellei sitten sotkeudu merimerkkeihin se hinausköysi, kuten oli kuulemma vetäjille kerran tapahtunut. Pari pointtia kyllä kävi selväksi. Jos hinaat ja sinulla on peräsin, se kannattaa laskea veteen pois hiritsemästä, tarvitsit sitä tai et. Kaikki ylimääräinen hinausköydessä, esim kelluke on turhaa. Itse kun olin hinauksessa tukevana henkilönä, en sitten saanutkaan hinauksen loputtua hinausköyttä irti. Hinausköydessä ollut kelluke nimittäin kiilautui kansiköysien ja kannen väliin, estäen köyden liikkumisen. Siinähän irrotat hakaa, kun et pääse lähellekään sitä. Kontaktihinaukset oli kyllä ihan hauskoja, sai huhkia tosissaan välilllä, että sai yhdistelmän liikkumaan. Mikä oli ihan hyvä, koska hinauksessa tai hinattavaa tukevana henkilönä ollessa tuli oikeasti aika hiton kylmä.

Toisena päivänä opeteltiin sitten tekniikoita, eli ensin demo miten asian opettaisit, palaute jne. Täytyy kyllä sanoa, että vetäjät osasivat seurata annettuja ohjeita murhaavan tarkasti, ja pienikin tulkinnanvaraisuus osattiin käyttää "hyödyksi". Omalle kohdalle napsahti reskutus ja siinäpä olikin sitten kohtuullisen kunnianhimoinen aihe. Turha kai sanoakaan, että se mikä oli moneen kertaan mielessä käyty läpi unohtui samantien, kun oli aika demota. Ei muistella sitä katastrofia sen enempää. Aika monta alkeiskurssilaista olen vedestä noukkinut, ja kaikki treenit päälle, joten luulin hommassa olevan rutiinia. Olin väärässä, eli kaikki meni niin hervottomasti pieleen, että ei ole tosikaan. Yritin vielä säätää maademoa siihen suuntaan, mitä oli muiden tekniikoiden kohdalla tullut palautetta aikaisemmin päivällä. Ei kannattanut, olisi pitänyt mennä vaan vanhalla sapluunalla. Sillä samalla millä ollaan sitä omassa vajarannassa tehty. Jos se ei ole rikki, jne.

Jälkikäteen mietin, että oli ehkä paras reskutustreeni ikinä, kunhan ensin pahin veetutus omaan säheltämiseen haihtui. Eihän sitä mitään opi, jos ei mokaa. Nyt mokailtiin, mutta harjoitustilanteessa ja taatusti muistan jatkossa ne pari pikkujuttua, jos/kun on tositilanne. Esimerkiksi, että sille uimarille on ihan turha sanoa Heel-hookkia valmisteltaessa, että "laita jalat kajakin keulaa kohden". Ei sieltä vedestä välttämättä näe kumpi on keula ja kumpi perä. Pitää neuvoa, että "jalat minuun päin" tai jotain muuta vastaavaa, tilanteeseen sopivaa.

Olen aikamoinen hermoilija tenttitilanteissa ja tämä oli semmoinen kahden päivän tentti. Hyvänä esimerkkinä itsepelastautuminen jonka osaaminen piti todistaa vetäjille. Eskimokäännös kuulemma kelpasi demoksi, joten sitä tekemään. Kokeilin ensin itsekseen, että hyvin onnistuu ja sitten demoamaan se vetäjälle. Nousee nousee, paitsi että ei nouse ja kaatuu takaisin mereen. Pää viimeisenä ylös vedestä, tohelo. No, pitkällä melalla nousee varmasti, eikä tarvinnut lähteä uimaan, mutta hieman otti päähän mokoma. Piti sitten jälkikäteen kokeilla muutama käännnös, että kääntyykö ja kääntyi ilman ongelmia. Oli muuten raikasta vettä.

Mitä jäi käteen? Sen todistuksen ja ruman kangasmerkin lisäksi. Ainakin muutamia erittäin hyviä vinkkejä liittyen ryhmän hallintaan ja reskutukseen. Lisäksi yllättäen etuperäsintä treenatessa joku pikkujuttu loksahti paikoilleen ja sitä pitää treenata lisää, oli hauska tekniikka.

Mitä jäin kaipaamaan? No, ryhmän ohjauksessa olisi kiva ollut saada jonkinlainen briiffi odotuksista etukäteen. Nyt oli aika kylmä startti. Toisaalta, kun menin kylmiltään ekana, niin ehkä se rimakin oli matalalla. En tosin tiedä onko se nyt niin hyvä juttu, että rima on alhaalla. Olisi kiva ollut saada mukaan peruskurssin runko, semmoinen hyväksi todettu ja testattu malli. Ei meidän omassa ole varmaankaan suuria puutteita (jos ollenkaan), mutta uudet näkemykset on aina hyvästä.

Ehkä hieman "byrokraattinen" kokemus, mutta tulihan käytyä.

Ryhmä saatu vedettyä jotenkin ensimmäiselle etapille asti. Seuraavaksi selän ylitseen ja tietysti vastatuuleen.

Ruokatauko pidetty, nyt hinaushommiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti