Muistoja kaudelta 2014

Pakko laittaa tämä tänne. Tässä ollaan matkalla kohti Pitkäviiriä, ja saari tuossa taustalla on Pyhtään Kaunissaari. Kauden 2014 vihonviimeinen retki. Keli suosi. Lyhythihaisella paidalla mennään vaikka Syyskuu, ja ollaan jo yli puolivälin matkasta. Kuten kuvasta näkyy, paatti on täydessä lastissa ja jollakin on todella ikävää, tylsää, surkeaa ... NOT!

Suuret kiitokset Antille kuvasta.

Nyt se naama näkkärille .. no ei pysty, sori.

Jos kiinnostaa, niin jonkinlainen retkikuvaus tuosta reissusta löytyy täältä. Olisihan siellä kiva käydä joskus toistekin.

Ruuhkaa uima-altaalla

Taidettiin tehdä jonkinlainen ennätys osallistujamäärän suhteen. Porukkaa meinaan piisasi, ja sehän on aina mukavaa. Kiipesin hyppytorniin ja yritin ottaa koko porukasta kuvan. Ei onnistunut, aina jäi useita paatteja pois kuvasta. Olisi pitänyt varmaankin mennä ottamaan kuvia katsomosta käsin, mutta en sitten jaksanut/viitsinyt. Ei haittaa, kivaa oli, vaikka välillä hieman ahdasta :-)

Majakkasaarilla - Altti Holmroos (readme.fi)

Joulupukki toi tänä vuonna oikein täsmälahjan, kun painavasta paketista kuoriutui otsikon mukainen kirja. Jos majakat vähäänkään kiinnostavat (tai suomen rannikon saaret), niin tämä kirja kannattaa hankkia omaan hyllyyn, tai hakea kirjastosta lainaan.

En tiedä kuinka kattavasti suomen majakoista on aikaisemmin kirjoitettu, mutta tässä on ne kaikki, ainakin saarille sijoitetut. Nekin, joista on enää vain rauniot jäljellä (esim. Rankin majakka). Vaikka joku puuttuisikin, niin on tämä silti aikamoinen tietojärkäle. Tämän kun kahlaa läpi ja perään vielä Seppo Laurellin mainion "Valo Merellä" kirjan, niin taatusti tietää olennaisimmat asiat suomen majakoista.

Boonuksena Holmroosin kirja ei rajoitu suomeen. Hän esittelee myös Viron rannikon majakat, sekä Neuvostoliitolle (nykyinen Venäjä ;-) ) menetetyt majakat. Näistä kolme muuten sijaitsee Laatokalla.

Todella hieno ja näyttävä kirja. Perusteelliset esittelyt jokaisesta kohteesta, eikä mitään pikasutaisuja. Jokaisesta majakasta on useampi kuva, historiaa, ja tietysti missä kunnossa se nykyisin on. Jos majakka on päässyt joskus postimerkkiin, niin siitäkin saattaa olla mukana kuva. Perusteellista työtä. Eihän tätä melontareissuun voi mukaan ottaa, mutta justiinsa mainio opus selattavaksi paukkupakkasilla ja retkikohteiden pongaamiseen.

Tästä jos ottaa tavoitteekseen, että kaikilla on käytävä meloen, niin siinä sitä riittää urakkaa. Voipi olla, että ovessa lukot vaihtuvat, ennen kuin kaikki on kuitattu livenä, kun ukkoa ei enää näy himassa :-)

Edit: Antti vinkkasi vielä tällaisesta majakkakirjasta: Suomen majakat

Lunta, jäätä ja pakkasta

Ulkona lämpötila tippunut jonnekin -25 hujakoille, paikoitellen voi olla kylmempääkin. Aurinko paistaa, mutta ei juurikaan lämmitä. Tästäkin huolimatta piti lähteä pihalle näpsimään pikaisesti kuvia koskesta ja merestä. Jos tämä tämmöisenä jatkuu, niin voipi olla, että Maaliskuun alkupuolella ei päästä vielä aloittamaan melontakautta. Tässä kuitenkin pari kuvaa Langinkoskesta, ja Ruotsinsalmesta. Otettu tänään 7.1.2016 aamulla 10:00 ja 10:30 välissä. Kameran akku hyytyi vartissa, ja kuvaajan näpit noin viidessä minuutissa. Molemmat elpyivät päästyään takaisin auton lämpöön.

Kausi 2015 - yhteenveto

Vuoden viimeisiä päiviä mennään ja vaikka meri onkin vielä auki, niin eiköhän tuo kohta jäädy. Hieman epäilen, että kautta 2016 ei päästä aloittamaan 1. Tammikuuta, mutta se on ensi kausi se, nyt niputetaan kausi 2015, jossa onkin paljon muisteltavaa. Voi olla, että jotain unohtuu, vaikka pidänkin vieressä auki melontapäiväkirjaa, johon pitäisi olla merkittynä suurinpiirtein kaikki.

Äyspää ja Pyhtään rantaviivaa auringon laskiessa.

Talvikausi meni jo tuttuun tapaan uimahallilla. Kerran viikossa yhden tunnin ajan eskimokäännöksiä ja muuta hupailua. Oma peruskäännös sai varmuutta ja rutiinia. Käännös vasurin puolelta jäi edelleen mysteeriksi. Pari kertaa se onnistui jotenkin ja sitten orastava tuntuma koko vasuriin vain hävisi, ja meni räpellykseksi. Saa nähdä jäänkö tuon asian suhteen yhden tempun äijäksi. Jos näin on, niin hiotaan sitten se ainoa osaamani eskimokäännös niin varmaksi, kuin mahdollista.

Talvikauden rikkoi mukavasti Lohjan aallokko-allaskurssi. Oli aika rankka päivä, siis fyysisesti, mutta opetti paljon. Kun kesäkausi tärähti käyntiin "kunnolla", eli alkeiskurssien muodossa oma olo oli paljon varmempi. Tiesi, että "jos joku näistä uusista kippaa, niin ei tarvitse miettiä mitä teen". Suosittelen lämpimästi kaikille. Yhteys vaan Benjamin Donner (Aavameri) ja kurssia pystyyn.

Sinne vaan kyytiin kaikki, kyllä ne mahtuvat.

Osittain tuon aallokkokurssin ansiota oli myös se, että "ryhdistäydyimme" KE melontojen suhteen. Jokainen alkukesän KE melonta sai vastuullisen vetäjän, joka oli hyvä parannus. Toivottavasti sama meno jatkuu myös ensikaudella. Sille, että alkukesän kelit olivat syvältä sieltä, emme mahda mitään.

Alkeiskurssilla tuli taas pyörittyä apuohjaajana pariin kertaan, ja se on aina yhtä kivaa ja palkitsevaa. Saattoi käydä niin, että kesän surkeat kelit karkoittivat joitakin melojiksi haikailevia muiden harrastuksien pariin, mutta saimme silti uusia aktiiveja. Tai ainakin yhden, mutta sitäkin aktiivisemman kaverin.

Juhla ja juhannusilta meni sekin tänä vuonna melonnan merkeissä.

Vedin myös elämäni ensimmäisen melontakurssin, siis ihan pääohjaajana. Semmoinen yrittäjille suunnattu kahden illan typistetty miniversio, jolla ei todistuksia jaeltu. Hermostutti ja ensimmäinen päivä oli kyllä semmoinen, että kylmä hiki nousee vieläkin pintaan kun muistelen sitä. Oli hieman vallatonta menoa ja aika napakka tuuli toi vielä lisämausteen. Toisena päivänä saatiin homma hanskaan ja kaikilla oli kivaa. Jälkikäteen sain paljon kiitoksia kurssilaisilta. Jos nyt joku kurssilla olleista lukee tämän, niin suuret kiitokset palautteesta. Minua hermostutti taatusti enemmän kuin teitä.

Mikälie pikkupuro jossain

Uusia saaria tuli nähtyä aika monta. Retkien kohteena ja muuten vaan. Se Haapasaari jäi vieläkin katsastamatta, mutta ihan kiva lista siltikin. Nämä kaikki siis uusia kohteita minulle:

• Vuorisaari, päiväretki
• Kuutsalo, kierto ja vähän maissakin tuli käytyä. Useampaan kertaan, tyynessä ja vähän pomppuisemmassa kelissä. Kerran meloin myös Kuutsalon läpi.
• Kirkonmaa, peräti kolmeen kertaan. Avautuneet linnoitussaaret kiinnostavat minua ja ilmeisesti muitakin. Heti kun laitoin blogiin kuvan Kirkonmaan tykeistä, lukijamäärä pomppasi kymmenillä.
• Rankki, kahteen kertaan.
• Musaholma, yön ylitse. Erityisen mieleenpainuva keikka, koska sain pikkuveljen houkuteltua mukaan. 
• Kuussaari, taukopaikkana pariinkin otteeseen.
• Heinäsaari (Kotka), Kirkonmaan vieressä oleva pikkusaari tarjosi yöpymispaikan kun oltiin Timon kanssa retkellä
• Ristisaari, Antin kanssa yöretkellä aikamoisessa tuulessa. Keikka jota en taatusti unohda koskaan, ja ei johdu kelistä.
• Silakkasaaret. samaa reissua kuin edellinen. Kahden yön keikan toinen yöpyminen.
• Lopi, taukopaikka matkalla Långön saarelle
• Långön, yhden yön retkellä Antin ja Pekan kanssa

Tasokoe, semmoinenkin tuli suoritettua. JESH! \o/ Antin tarkkailevan silmän alla joukko KoMe:n melojia suoritti EPP2 tason näyttökokeen. Kyllä sitä tuli reenattuakin. Kauden ainoa kippi (kaatumisia koskessa ei lasketa) taisi tulla juurikin tuohon kokeeseen reenatessa. Poolo-altaassa tein alatukikäännöksiä ja en tiedä mitä meni pieleen. Varmaankin itseluottamus oli liian korkealla, mela haukkasi ja sitten lähdettiin. Refleksinä taas kerran ulos paatista, ja vasta sitten muistui mieleen semmoinen asia, kuin eskimokäännös. Saa nähdä kuinka käy, sitten jos (ja kun) joskus kaadun ihan oikeasti. 

Ensimmäiset poolo-treenit, ja kylläpäs meitä naurattaa. Kohta naurattaa vielä enemmän, kun "peli" alkaa, mutta sen lisäksi mennään hampaat irvessä, verenmaku suussa ja hiki kypärässä.

Kalustorikko, eikä tosiaankaan mikään rikkoutunut mela, vaan auki revennyt kylkilinja. Että piti tämmöinenkin kokea. Jos jos ja jos ... onneksi mitään ei tapahtunut, vaikka ainekset vaikka mihin olivat kyllä ilmassa. Vieläkin muistelen Welhonpesän toimintaa lämmöllä, kun menin sinne hajonneen kajakkini kanssa. Seuraavan kajakin säästäminen on jo aloitettu. Haen sen sieltä, sitten joskus, mutta en vielä ensikaudella ;-)

Lyngenin niemimaa. Turha sitä on kierrellä ja kaarrella: kauden kohokohta. Vaikka Kotkan edusta tarjoaa loistavat melontapaikat ja retkikohteita piisaa, niin allekirjoittaneen sydän, tai ainakin sen osa, jäi Norjaan. Tietysti loistavalla porukalla (ja vetäjillä) oli oma osuutensa, mutta kyllä ne maisemat olivat jotain ihan muuta, kuin mitä kotinurkilla näkee ja kokee. Harvemmin on pää nollautunut niin tehokkaasti, kuin tämän reissun aikana. Se on hyvä merkki, kun ei ole mitään hajua mikä viikonpäivä on ja se pitää tarkistaa puhelimen kalenterista. Ennen reissua mietitytti ehkä eniten se, että jos sää ei suosi ja sataa koko viikon. Teltta kastuu jo ekana päivänä ja sitä rataa. Onneksi saimme mennä viikon upeissa maisemissa, todella mahtavan porukan kanssa ja se sääkin suosi. Ensi kauden retki Norjaan on jo varattu ja kas kummaa, mukana aika monta viime kesän Lyngenin porukasta.

Vedenhakureissulla Strupenissa.

Kalusto pysyi ulospäin samana, koska otin hajonneen tilalle täysin samanlaisen BigFootin. Alkukaudesta kokeilin kuppimelaa ja vaikka sillä pääsikin lujempaa, kuin normilla, niin kaikki temput olisi pitänyt opetella uudestaan. Ei riitä elämä opettelemaan alatukikäännöksiä, sivuttainmelontoja yms. kahdella erilaisella melalla. Ainoa näkyvä päivitys melontakalustoon oli käytettynä ostettu Ursuitin Goretex kuivapuku. Vanha kuivapuku matkasi uuteen kotiin, koska vaikka olikin loistava kuivapuku, niin ei vanhalla käsi sittenkään taipunut hartiavetoketjun kanssa touhuamiseen.

Käsi oireili loppukesästä ja lähellä oli, ettei sairasloma iskenyt päälle oikean ranteen takia. Rannetukea niin melontaan, kuin päätetyöhönkin, lepoa yms. ja taas mentiin. Muuten ei päässyt flunssa tms. haittamaan tänä vuonna harrastuksia.

Tämä ei taida päättyä suunnitellusti ;-)

Kun vielä muistellaan hetki lämmöllä, etäisesti kanoottipooloa muistuttanutta räpellystä, sekä ensituntumia koskimelontaan, voidaankin lyödä kylmät luvut tiskiin:

Kilometrejä: 1 302

Nukuttuja öitä teltassa: 13

Pisin päivälenkki: 44km

Elämyksien määrä: ei riitä mittari

Siinä se, kausi 2015 noin suurinpiirtein. Jos tulee vielä jotain päivitettävää tämän vuoden puolella, niin päivitetään sitten. Tätä kautta on vaikea ylittää. Siitäkin huolimatta, että se alkukesä oli kelien puolesta aika penaalista. Kilometrejä tuli vähemmän kuin kaudella 2014, ja veikkaan niiden laskevan entisestään ensi kaudella. Toivottavasti laatu korvaa määrän, mene ja tiedä. 

Suuret kiitokset, jälleen kerran, kaikille joiden kanssa tiet ristesivät vuoden 2015 aikana. Ilman teitä tämä ei olisi lähellekään niin hauskaa.

Kotkan saaren ympäri Joulukuussa

Lauha loppuvuosi eikun jatkuu ja meri on täysin auki. Ei mitään jään tapaistakaan missään. Ei vaan ehdi vesille, koska viikolla ei ole valoa vapaa-aikana ja viikonloput menneet muissa riennoissa.

Tänään SU kunniaksi ehdin toisen kerran tässä kuussa vesille, ja päätin kiertää Kotkan saaren. Idean sain PE hallireeneissä Timolta, jonka piti alunperin lähteä mukaan. Koska Timoon iski flunssantapainen, ja muilla muita kiireitä, niin pääsin menemään ihan itsekseni. Menin rantaan ensin kymmenen pintaan, jolloin vettä tuli taivaan täydeltä. Jos taivas olisi ollut tasaisen harmaa, olisin lähtenyt matkaan, mutta Viikarinsalmen suunnassa näkyi aukkoja pilvipeitteessä ja paljon sinistä. Käännyin siis takaisin ja päätin yrittää uudelleen pari tuntia myöhemmin.

Pari tuntia myöhemmin...

Pieni vesisade jatkuu vieläkin, mutta ei haittaa. Sinisen määrä lisääntyy kaiken aikaa. Rannasta pääsee helposti kuivin jaloin vesille, koska vesi tulee nurmikolle asti. Rantautuminen kuivin jaloin voi olla haastavampi operaatio, mutta sen näkee sitten.

Paatti tuntuu aluksi raskaalta, miten nopeasti tekniikan voikin unohtaa? Tai sitten minulla on vauhti kohdallaan, ei osaa sanoa. Pahempaa tekniikkavirhettä ei kuitenkaan tunnu olevan, koska mikään paikka ei ala huutamaan protestia. Se pieni sadekin loppuu hetikohta sokeritehtaan jälkeen ja voin siirtää neopreenihupun päiväluukkuun.

Pikkuhiljaa pääsen taas juonesta kiinni, ja matka taittuu. Katariinan niemessä on paljon ulkoilijoita ja näen miten sieltä viittoillaan minun suuntaani. Meloja herättää aina huomiota ja Joulukuussa vielä normaaliakin enemmän. Mansikkalahden kohdalla törmään Anttiin, yllätys. Antti on käynyt heittämässä jo oman lenkkinsä, mutta lähti sitten uudestaan vesille, kun ei malttanutkaan lopettaa. Tiedän tunteen ja olen saattanut joskus "syyllistyä" itsekin samaan. Saan Antista hetkiseksi seuraa, kunnes kalasataman jälkeen tiemme taas erkanevat.

Saan mennä koko matkan ihan pälkissä kelissa ja perillä vajalla onnistun kuivin jaloin rantaumisessa puoliksi. Vain toinen lapikas käy vedessä ja on muuten kylmää vettä. Seuraavasta keikasta ei ole mitään tietoa, mutta jos tilaisuus vielä tulee, se käytetään hyväksi.

Pikkuisen sataa vielä, mutta pilvepeite rakoilee jo.

Antti on joskus odottanut meitä tuolla laiturin alla. Nyt jäisi se temppu tekemättä, ei mahdu.

Jostain on lähtenyt jonkinlainen jätteentorjutapuomi karkuun? Katariinasta löytyy jos tunnistat omaksesi.

Tuosta pääsee harvoin, liian matalaa vettä. Mutta kun kerran on tilaisuus, niin pitäähän se käyttää hyväksi.

Antti ja peräaallon metsästys, surfin Mansikkalahti. Viranomaiset olisivat voineet ajaa vähän kovempaa, niin olisi saatu kunnon peräaallot. Ensi kerralla sitten?

Viimeksi kun menin tästä, niin vettä oli 10-20cm, juuri sen verran. että kajakilla vielä pääsi menemään. Nyt piti kyyristellä, että pääsi sillan alta.

Mikä ihme on parkissa kantasamassa?

Sehän on aika hitsin iso kelluva kaivuri. Olisi kiva tietää mihin menossa keikalle, vai onko tuotu talvea viettämään Kotkaan?

Todella sulavaa muotoilua.

Laitetaan nyt tämäkin muistaessani. Vesi on tuonut vajan rantaan tuliaisia. Yksi niistä on aika iso.

Vesi on käynyt noin metrin päässä vajan ovesta.

Vesi korkealla

Kävin viime PE taas "pikaisella". Ensin Munsaaren sillan alta, sitten Mussalon tien alta Petäjäkari kiertäen ja sieltä sitten Madesalmea kohden Lossaari kiertäen ja takaisin vajalle. Semmoinen noin 8km reippailu.

Eipä ollut jäitä enää missään. Nopeasti vaihtuvat kelit. Tuuli oli melkoinen ja paluumatkalla oli ensin pieni sumu ja sitten alkoi sataa. Ihan mutuna sanoisin, että nyt on ollut huomattavasti lauhempi Marraskuu, kuin vuosi sitten. Saa nähdä koska tuo jäätyy.

Vesi oli korkeammalla kuin koskaan muistan sen, minun melonta-uran aikana, olleen. Esim. meidän poolo-altaassa on jonkin laiturin jämät, semmoinen kiven päälle valettu betonimöntti. Se on yleensä noin 50cm vedenpinnan yläpuolella, mutta nyt siitä ei näkynyt mitään. Samoin mattolaiturin lähellä oleva kivi oli täysin vedenpinnan alapuolella. Munsaaren sillan alta meloessa teki mieli kyyristyä, niin matalalta se tuntui jne.

Kamera unohtui kotiin, mutta näppäsin puhelimella pari kuvaa. Ehkä näistä saa jotain selvää.

Tolpasta näkee missä laiturin rannanpuoleinen reuna olisi, jos laituri olisi vedessä. Rantapuut ovat nekin täysin vedessä.

Timo tämän jo bongasi ja bloggasi. Paatin tilanne ei ole ainakaan parantunut siitä. Onneksi tuossa on aika matalaa, eli ei se juurikaan enempää tuosta uppoa. Saa nähdä miten pahasti jäät runtelevat jos omistaja ei tuota käy hakemassa pois.