400km kasassa

Loppukiri ennen lomaa, tai ainakin sellaisen yritys. Sitä kun oikein mielessään uhoaa, että "tällä viikolla käyn sekä aamu, että iltalenkillä ennen reissua", niin tuskin toteutuu.

MA väänsin itseni väkisin lenkille, vaikka meni aika myöhään, että pääsi vesille. Motivoi kummasti, kun tietää satasten paukkuvan lenkillä.

TI ilta meni vanhemman pojan kaverisynttäreitä paimentaessa, ja aamulla keli oli niin kehno, että jäi se aamulenkki tekemättä. Vettä ropisi ja ajatus melonta-anorakin kaivamisesta esiin otti niin paljon päähän, että käänsin kylkeä ja jatkoin vielä unia.

KE ehdin peräti kaksi kertaa vesille, kun kävin aikaisin aamulla kiertämässä Tuohipöllön, ja illalla oli KoMe KE melonta, jossa kiersimme Hevossaaren. Vesillä taisi olla aika paljon melko uusia melojia, mutta hienosti meni reissu. Samalla itsekin pääsin kokemaan jotain ihan uutta, nimittäin kaksikkoa.

Lupasin pojille joskus talvella, että vien heidät kesällä melomaan merelle ja nyt pääsin lunastamaan niitä lupauksia. Ensimmäisenä vuorossa oli nuorempi, ikää 6v. Hieman jännitti mitä tästä tulee, mutta ei ongelmia. Menin ekaa kertaa kaksikolla ja kyllähän sen(kin) sai kääntymään, kunhan oli vauhtia. Jos yritti tuulessa kääntää paikallaan, niin meinasi mennä hermo. Ei paljoa auttanut keulamiehen kannustavat kommentit tyyliin: "Mitä sä isi oikein touhuat? Miksei tää kajakki oikein käänny? Me törmätään kohta noihin heiniin!" jne. Otin kommentit kannustuksena, enkä ärähtänyt, ainakaan kovin pahasti.

Pikkumies oli vielä ihan painolastina, en tosiaankaan antanut hänelle vielä melaa. Sen noukkiminen merestä olisikin ollut mielenkiintoinen operaatio, oli se paatti niin notkea käsitellä. Pikkumies malttoi istua paikoillaan melkein koko matkan ajan. Vain muutaman kerran piti käskeä pylly penkkiin ja/tai rauhoitella alkanutta pyörimistä.

Kaikkiaan 430km kasassa kaudelle 2014. Tästä on hyvä jatkaa tonnin tavoittelua viikon päästä, nyt on meinaan menoja tiedossa, eikä pääse vesille.

Tämän blogin eka selfie. Kyllä hymyilyttää kun 400km meni kuvaa ottaessa rikki. Satuin katsomaan lukeman gepsistä ja siellähän oli juuri se puuttuva km määrä taulussa.

Selän takana oli muodostumassa ukkospilvi, joka jyrähteli ja salamoikin hieman. Siitä ukkosesta ei tarvinnut kuitenkaan välittää. Oli kaukana ja meni kauemmas. 

Tämä pilvi yritti kastella minut, mutta ehdin alta pois vajaan, ähä-ähä.

Nyt mä tiedän - punatulkku?

Onnea uudelle perheelle. Kyllä se arki koittaa teillekin, har-har-har.

Tuohipöllö on saari aivan Mussalon sataman vieressä.

Saari on hieman haasteellinen rantautua, joko jyrkkää seinämää, tai tällaista vähän karkeampaa hiekkarantaa. Pari rantautumispaikkaa kuitenkin löytyy saaren toiselta puolelta.

Mussalon voimalaitos. Otetaan nyt vielä kuvia kun pystyy, purkaminen alkaa kesällä 2015.

Läjä kiviä, luonto asetteli, aikoja sitten.

Mussalon rannassa olevat hylyt ovat talven jäljiltä vielä entisellään. 

Pitänee verrata viime kesän kuviin, että oliko tuossa luukun yläpuolella tuo reikä, vai onko joku hakenut palan metallia projektiinsa.

Pääseeköhän välistä vielä? Ovat minusta liikkuneet hieman sitten viime kesän. No, se selviää vain yhdellä tavalla. 

Vikla II ehti vielä mennä nenän editse lenkin loppupuolella. Minne lie viemässä turisteja.

Kohta lähdetään. Jotain taitaa hieman jännittää.

Ihan kivasti paatteja vesillä, ja paljon uusia naamoja, hyvä hyvä.

Jo toinen selfie, mutta menkööt, oli niin hauskaa mennä, vaikka alla olikin aika kankea paatti,

[MHO] Nyt joku ottaa jo vähän liiankin rennosti :-)

Lyhyitä lenkkejä, alkeiskurssi ja partiotouhuja

Kesä parhaimmillaan ja meloessakin on vihdoinkin voinut jättää kumipuvun rannalle (kumipuku = kuivapuku, tai anorakki/kuivahousu-yhdistelmä). T-paita riittää, käsineitä ei enää tarvitse (ihan hyvä, niissä on näköjään reikä ... eivät enää pidä vettä) ja kerran olin jo niin hurja, että jätin verkkaritkin himaan ja menin shortseilla.

Viikko oli kiireinen, ja pitää olla tyytyväinen, että sain tohinan sekaan mahdutettua edes kolme lyhyttä lenkkiä. Kesäloma odotuttaa vielä itseään, eli työt pitää hoitaa ja viime viikkoon osui kaksi asiakaskäyntiä. Pääsi käymään ihan isolla kirkolla ;-)

Kolme iltaa meni siihen, että vaimo kävi suorittamassa melonnan alkeiskurssin, ja minä olin himassa katsomassa poikien perään. Vaimon kurssi meni alkuvaikeuksien jälkeen ihan hienosti, mutta ei tainnut tulla tähän perheeseen toista aktiiviharrastajaa. Tosin minullahan tämä ei ole enää harrastus, vaan diagnoosi.


Viikon kiireet viimeisteli esikoisen käyttäminen kaverisynttäreillä ja partiolaisten Suurjuhlassa Kouvolassa, joka veikin viikonlopusta ison palasen. Olihan se huikeaa katsottavaa, kun yli 8 000 partiolaista oli samassa läjässä. Kovaäänistä porukkaa ;-)

400km viiva todella lähellä. Se menee rikki jo tänään Maanantaina, jos vain ehdin vesille. Pitää meinaan valmistella pojan kaverisynttäreitä. Torstaista eteenpäin onkin sitten viikon melontatauko, kun meidän perhe raahaa itsensä etelän aurinkoon. Miten nämä kesät ovatkin näin kiireisiä?

???

Utelias kaveri. Halutessani olisin pystynyt koskettamaan. Tarjosin suklaatäytekeksiä, kun muutakaan ei ollut mukana. Ei kelvannut :-)

"Taas se iso ja oranssi tuli häiriköimään"

Vesi vaihteeksi alhaalla. Yleensä näitä laiturinjämiä ei kunnolla erota.

Minua tarkkailtiin

Taustalla Haukkavuoren vanha vesitorni, etualalla joku sorsan sukulainen.

"Me ollaan nuoriso, me ollaan tulevaisuus". Ohittaessa (kapea paikka) pikaiset kuvat ja karkuun, ennen kuin tulisi sontaa niskaan, kirjaimellisesti. Emo oli todella lähellä vahtimassa.

Kesän ensimmäinen joutsenpoikue. Tätä lähemmäs en mennyt (tässäkin kameran zoom jo maksimissaan) ja silti toinen vanhemmistä lähti tulemaan kohden. Pörhisteli ja sähisi minulle. Ymmärsin vihjeen ja poistuin paikalta.

Kesä!

Partiolaisten Suurjuhla-2014 juhlaparaati

Pieni (mutta kovaääninen) Langinkosken Samoojien vartio asettumassa paraatin jälkeiseen yhteiskuvaan.

Lehmäsaari ... ekaa kertaa

Pääsiäisestä asti on "ottanut päähän", kun KoMelaiset (ne kurjat :-) ) tekivät pienimuotoisen retken Lehmäsaareen, enkä itse päässyt mukaan. Keli oli suosinut, aurinko paistoi, makkara tirisi nuotiolla, kunnon Viisikko-meininkiä siis, ja blaa-blaa-blaa (katkeraa jupinaa).

Tänään, kesäkuun ekana, keli suosi (samoin perhe), joten evästä R-kioskilta (ei malttanut odottaa 12min, että Siwa olisi auennut) ja rantaa kohden. Vakaana aikomuksena oli kiertää Lehmäsaari ja pitää tauko siellä. Sitähän ei koskaan tiedä millainen keli syväväylällä on, joten kovin kiveenhakattuja nämä plänit eivät aina ole.

Aurinko paistoi niin jännästi, että pääsi kokemaan pienen kangastusilmiön, kun Norssalmen siltaa lähestyessä Havourin saari näytti olevan vain muutaman sadan metrin päässä. Oikeasti tiesin sinne olevan vielä yli puolen tunnin matka.

Havouriin asti oli sileää, ei mikään peilityyyni, mutta niin pientä aaltoa, että ihan sama oliko niitä vai ei. Hieman ennen Havouria alkoi aalto nousta, ei nyt mitään mahdottomia, mutta sen verran kuitenkin, että valokuvia ei kauheasti tehnyt mieli räpsiä. Lisäksi suunnitelmani mennä Lehmäsaaren rantoja pitkin nuollen, päivittyi muotoon "suorinta reittiä eteläkärkeen". Jos olisin mennyt rantaa pitkin olisi tullut kaiken aikaa kylkeen puolimetristä ja ristiaaltona, joten ei kiitos. Ei jaksa tänään mokomaa.

Lehmäsaaren eteläkarki. Paljon kiviä, niin pinnalla kuin sen alla.

Syväväylän ylitys oli sellaista semijännää touhua, kun piti vilkuilla molempiin sivuille, että tuleeko sieltä mitään isoa, ja/tai nopeaa. Jäi katsomatta kuinka paljon väylän ylittämiseen meni kaikkiaan aikaa, mutta siihen rakoon kun minä siitä menin, ehti edestä mennä: rajavartiolaitos, hinaaja, pari huvivenettä ja yksi purjevene. Melko vilkasta siis. Lisäksi tähyilin länteen erästä epäilyttävää täplää, että suureneeko se vai ei. Kyllä suureni, mutta se rahtialus meni lopulta Mussalon satamaan. Olisin kyllä ehtinyt alta pois, vaikka olisi tullut suoraankin, en mä nyt niin hidas ole.


Lehmäsaaren eteläkärjen kiertämisen jälkeen yritin katsella missä se suojainen puokama on, missä KoMelaiset pitivät pääsiäisenä taukoa. Nyt tuli kuitenkin suoraan perästä ne samat puolimetriset aallot, ja huomasin, että kiviä oli enemmän kuin riittävästi. Ei kauheasti kiinnostanut mennä tutkimaan jokaista lupaavaa poukamaa ja leikkimään samalla kivien kanssa hippaa. Jatkoin siis eteenpäin, etsimään suojaisempaa paikkaa, mihin rantautua.

No nyt näyttää hyvältä

Sopiva rantautumispaikka löytyikin melko pian, joten tauko siihen. Kello näytti tasan keskipäivää ja olin ensimmäistä kertaa eläessäni "legendaarisessa" Lehmäsaaressa. Kovin syvällisiä tutkimuksia en lähtenyt tekemään, päätin pitää 30min tauon. Siinä ehtisi kyllä syömään eväät, ottamaan kuvia ja jaloittelemaan. Polte vesille oli niin kova, että maltoin olla maissa melkein 25min :-)

Tauon jälkeen mietin kotvasen mistä hipsiä takaisin vajalle. Suorin reitti olisi mennyt Varissaaren ohi, Katariinan niemen ohitse ja Norssalmen sillan alta. Virtaa kuitenkin piisasi, joten lähdin tekemään paluumatkaa mutkan kautta, eli Kotkan saaren ympäri. Boonuksena matkan varrelle osuisi Kukouri. Väylän ylitys oli yhtä semijännää kuin tullessakin. Karikot, tuuli ja ohi mennyt tuuri-vuoro aiheuttivat ennen Kukouria sellaisen ristiaallokon, että piti välillä oikein miettiä mihin kohtaa monttua melalla sutaista. Ei kuitenkaan ongelmia, tämähän alkaa sujua.

Loppureissu meni kuin itsekseen, kuvat kertovat olennaisimmat tapahtumat. Hieno keli, hieno keikka, hieno aloitus kesäkuulle.

Tauko

Bigfoot parkissa

Hanhipesue

Kukouri, tänne pitää tehdä joskus ihan oma retki.

Oli niin hieno, että oli pakko saada kuva. Etualan paattikin on ihan kiva ;-)

Minullakin on volkkari, niin kerta ... :-) 

"Meiltä mitään ole mereen lirahtanut. Ihan huvikseen pistettiin puomi, ja kyllähän meri itsekseenkin höyryää."

Mitä jäbät duunaa? Vedessä oli sukeltaja, joten  tätä lähemmäs en mennyt häsläämään.

Hinaajat keikkaa odottamassa

VR taas vaihtamassa väritystä? Taisi olla  Reissumiehen mainos, mutta ensimmäinen kerta minulle kun näin VR kyljessä mainoksia.