iltalenkki

Päivän viimeinen palaveri venyy ja 16:05 on pakko todeta, että "hoitakaa jätkät homma loppuun, minun on nyt mentävä". Perheen pienin pitää nimittäin ehtiä hakemaan päivähoidosta viimeistään 16:15, ja taloyhtiön hallituksen kokous alkaa jo 16:30.

Sekin mokoma venyy, sekä aloitus, että lopetus. Juuri tänään, kun ilma on mitä hienoin ja huomiseksi on luvattu tällaista keliä: "Vettä sataa tiistai-aamun ja keskiviikkoaamun välillä Itä-Suomen alueella 40–60 millimetriä vuorokaudessa. Yhteensä sadetta voi tulla jopa yli 70 millimetriä kahden vuorokauden aikana. Itärajalla sateen lisäksi ukkonen voi jyrähtää paikoin"

Kiva... Hetken harkitsen, että luovun koko hommasta kun kello on jo niin paljon, mutta niin vain paatti on vedessä 19:50. Ei tässä mahdottomia ehdi, mutta jotain kuitenkin. Hirssaaren kiertäminen on sellainen perusjuttu, jos aikaa on vähän. Se sama keikka, joka alkeiskurssilla meinasi tappaa minut, vaikka pidettiin tauko. Olisikohan kunto (ja ehkä tekniikkakin) hieman parantunut vuoden aikana?

Ilma oli mitä mainioin, tyyntä ja aurinkokin pilkisti välillä pilvien takaa. Kyllä kannatti lähteä, vaikka olikin lyhyt lenkki, eikä juuri mitään mainitsemisen arvoista tapahtunutkaan. Tämän keikan jälkeen kasassa 217km.

Mikäpä tässä oli meloessa

Varusteurheilua, osa 1

Melonta jos mikä on varusteurheilua. Ensiksikin tarvitset luonnollisesti kanootin ja melan. Jos valintasi osui kajakkiin, eikä inkkarikanoottiin, tarvitset myös aukkopeiton.

Turvallisuudesta ei pidä tinkiä, joten kelluntaliivit ovat pakollinen minimivaruste, mutta kylmien vesien aikaan se ei yksistään riitä turvavarusteeksi. Jos ajattelit lähteä retkelle, varustelista senkun kasvaa, kun kaikki on vietävä mukana.

Minulla on tarkoitus esitellä erinäisiä varusteita, mitä olen tässä viimeisen vuoden aikana hankkinut melontaharrastuksen myötä. Mitä tuli hommattua ja miksi. Jos on ehditty testaamaan, niin kokemuksia ja fiiliksiä kyseisestä tuotteesta. Ajatuksena oli, että olisin käynyt listaa läpi noin suurinpiirtein siinä järjestyksessä kuin olen niitä hankkinut. Tämä siis oli suunnitelma, joten oli kai odotettavissa, että tuskin tulee totetumaan.

Kävi nimittäin niin, että pongasin keskiviikkona tulleesta Lidl kuvastosta parikin juttua, joilla voisi olla käyttöä melontaretkillä. Siis sellaisilla jotka kestävät yön ylitse ja on mahdollisuus tehdä nuotio. Hinnatkin olivat kohdillaan ja mahtuvat taatusti paatin lastiluukuista sisään. Joten auton keula kohti Karhulan Lidl ja poimin sieltä mukaan tällaiset kesäkeittiön välttämättömyydet(?).

Paistinpannu, rautaa

Grilllipannut

Saa nähdä tuleeko nuo mukaan retkille, mutta hinta oli kohdillaan, joten ei paljoa harmita jos eivät löydä tietään melontareissuille. Kyllä niille jotain käyttöä löytyy. Paistinpannu maksoi 7€ ja grillipannut 8€/kpl. Grillipannujen plussaksi voidaan laskea puinen kahva, joka on vieläpä irroitettavissa. Noiden kahden pannun ero on reunojen korkeudessa. Toisessa on korkea reuna ja toisessa se on melko mitätön. Laadusta ei pysty vielä sanomaan mitään.

LA läpsy

Päivän melontareissuun lähdettiin veljen kanssa. Muistimme jopa ottaa mukaan kynän, eli matkan varrelle osuvia geokätköjä samalla hakemaan. Petäjäkari piti vielä pintansa, ei löytynyt kätköä, mutta yritetään joskus toiste uudestaan. Hieman hankaloittaa kun GPS koordinaatit näyttävät Mussalon tien puolelle ja kätkö on kokoa micro. Ei ole geokätköily vielä niin tuttua puuhaa, että olisi silmä harjaantunut löytämään "ilmiselvät" piilot. Räskin lintutornin kätkö löytyi pienen pohdinnan jälkeen. Kätkijä oli nähnyt vaivaa ja oli nokkela piilo.

Kun oli saatu onnistumisen tunteita, lähdimme kiertämään Maijansaarta. Vesillä oli "ruuhkaa", koska Maijansaarta kiertäessä törmäsimme tuttuihin. Anttihan sieltä tuli, oli kiertämässä Mussaloa. Jatkoimme eteenpäin kolmen porukalla, ihmettelimme tyyntä keliä ja jauhoimme paskaa.

Yritimme myös olla hyviä ihmisiä ja saada pohjaan jumittunut hylätty, rantaan ajautunut risa kalaverkko pois merestä. Ei onnistunut, tiukassa oli.

Antti kuvasi verkkoa ja minua, minä Anttia ja verkkoa.

Leppoisan päiväreissun, jossa yhdistyi kaksi harrastusta, pituudeksi tuli lopulta 15km, ja samalla meni se 200km rikki. Eikun seuraavan satasen kimppuun.

Semijännää

Työviikko oli sen verran hektinen, että oli pakko päästä edes pienelle lenkille. Onneksi tänään ei ollut perhe yms. menoja, joten hieman viiden jälkeen pääsin vesille. Aamuinen sumu oli hälventynyt ja vesisadekin alkoi "sopivasti" juuri, kun irtauduin laiturista. Ihan sama, meloessa kastuu aina vähän ja olihan minulla päällä vedenpitävät varusteet.

Kesä tulossa ja hieman isompia paatteja ilmestyy vauhdilla laitureihin. Tämän tapauksen kohdalla kyllä hieman ihmetytti mitä oli tapahtunut. Paatti kellui, pumppu lauloi ja kannen rakosista lensi vettä mereen. Sama jatkui vielä 2h myöhemmin kun tulin takaisin.

Pumppaus käynnissä?

 Vesisateessa oli aika rentoa mennä, tai onhan se aina. Anorakin huppuun ropissut sade kuulosti oikein mukavalta ja työ yms. asiat unohtuivat sitä mukaa kun matka eteni. Petäjäkarin kohdalla muistin, että siellä olisi geokätkö. Eipä ollut kynää taas(kaan) mukana, joten jäi etsimättä. Maybe next-time.

Petäjäkari

Lopullisesti työviikon asiat unohtuivat kun olin menossa keskellä Pohjinselkää. Mussalon suunnassa välähti ja jyrähti, sillai kunnolla ... Nopea tilannekatsaus paljasti että lähin näreikkö (ranta) on samassa suunnassa, mihin nenä jo valmiiksi näytti. Jatkoin siis matkaani, samoin teki ukkonen joka jyrähti vielä kerran ja häipyi sitten jonnekin. Myönnetään, hetkisen oli aika orpo olo, kun istuin kajakissa keskellä selkää (vaikka pientäkin) ja mietin ehdinkö mennä suojaan (ja mihin) jos myräkkä tulee päälle.

Tämmöinen lenkki tälläkertaa

Kausi on lähtenyt aika mukavasti liikkeelle, 194km kasassa, vaikka työt häiritsevätkin ikävästi harrastuksia. Jee! \o/

Vajaa vuosi myöhemmin

Disclaimer, tai jotain

Tämä blogi kertoo enimmäkseen melonnasta, ja kaikesta siihen liittyvästä oheistoiminnasta. Päivityksiä tulee satunnaisesti ja taatusti epäsäännöllisesti. Tukikohtani on Kotkassa josta käsin tutkin kajakilla lähiympäristöä.

Harrastuksen alku

Viime vuoden kesäkuussa toteutui pitkäaikainen haave, ja menin melonnan alkeiskurssille. Pitkään sitä oli suunniteltu ja onneksi olin kysynyt veljeä ajoissa mukaan. Hän nimittäin huomasi Kotkan Melojien kotisivuilta ilmoituksen alkeiskurssista. Tarjolla oli vain kaksi kurssia, mutta olimme riittävän nopeita ja saimme paikat..

Kouluttajana toimi Antti Hanski, joka hoiti homman hienosti kotiin. Esittelykierroksella oli hieman orpo olo, kun suurin osa kurssilaisista paljastui pesunkestäviksi kotkalaisiksi, jotka olivat touhunneet koko ikänsä merellä. Itse kun olen vasta äskettäin Kotkaan muuttanut, ja meri melko tuntematon elementti. Omalla vuorollani ilmoitin, että "pari kertaa on tullut tuollainen paatti vastaan auton katolla, että enköhän mä tän homman hanskaa". Huumori on ilmeisen vaikea laji. Piti sitten perään täsmentää, että oikeasti jännittää aika paljon miten tässä käy.

Ekan kerran kun istuin kajakkiin hermostutti ja kunnolla. Se paatti vispasi ja keikkui niin, että ihme etten vetänyt lippoja saman tien. Myöhemmin opin, että minähän sitä keikutin, ei se itsestään heilu. Ainakaan tasaisella kelillä.

Kaikki meni kuitenkin ihan hienosti, kunnes tuli aika kokeilla sivuttainmelontaa. Kyseessä on tekniikka, jolla siirretään kajakkia kylkilinja edeltä. En ehtinyt kuin toteamaan ja Suomenlahti kutsui, plumpsista. Ekaa kertaa kajakissa, ekat lipat ja spontaani pelastautumisharjoitus. Olin myös ekaa kertaa pelastusliivien kanssa vedessä. Vekkuli tunne, kun ei tarvinnut itse uida pysyäkseen pinnalla. Hieman haittasi kun ne liivit olivat liian löysällä ja pamahtivat melkein nenään asti. Oppia tuli siis kertaheitolla runsain mitoin.

Antti auttoi minut takaisin paattiin ja taas mentiin. Jälkikäteen mietin pitkään mikä siinä meni pieleen, ja nykyään se on itsestään selvää. Vedin melaa liian lähelle kajakkia, se osui kajakin kylkeen josta se lähtee helposti imeytymään paatin alle. Tyhmä noviisi vaistomaisesti kurkkasi perään ja sitten mentiin. Kiitoksia muuten niille apuohjaajille, jotka yksi kerrallaan kävivät kippauksen jälkeen vaivihkaa kyselemässä, että mikä meininki, arvostan.

Ensimmäisen päivän ensimmäinen "retki" oli kierros läheisen Kortetsaaren ympäri. Naurettavan lyhyt, ehkä 2km lenkki, mutta minä olin myyty. Tämä oli SE juttu, tätä minä haluan tehdä.

Paatista noustessa piti vielä vitsailla, että: "kylläpäs tuossa meloessa roiskuu paljon vettä", kun litomärkänä sieltä nousin.

Alkeiskurssin viimeisen päivän lähtötohinaa

 Toisen päivän ohjelmassa oli lisää tekniikkaa ja hieman pidempi retki. Nyt mentiin Munsaaren ympäri ja maisemat sen kuin komistuivat (minun oma, ei ehkä niin puolueeton mielipide). Toisena päivänä kaatuivat kaikki, tosin suunnitellusti eli teimme pelastautumisharjoituksen. Jokainen oli vuorollaan pelastettava ja pelastaja. Viereisen uimarannan touhut kyllä keskeytyivät täysin, kun aloimme kippaamaan paatteja.

Keskussairaala minulle uudesta vinkkelistä

Viimeisen päivän ohjelmassa on Hirssaaren kierto, jonka puolivälissä pidettiin tauko. Kunto meinasi loppua, viimeinen kilometri oli yhtä tuskaa, mutta fiilis oli mahtava. Erityiskiitos Petrille, joka kippasi keskelle Keisarinsatamaa. Boonuksena samalla paatilla kuin joka minut "heitti" silloin ekana päivänä selästään ja vieläpä samaa temppua tehdessä. Enpä jäänyt ainoaksi, hähä.

Petri lähti uimaan :-)

Siinäpä se lyhykäisyydessään, yhden harrastuksen alku. Syvällisempää(?) pohdintaa myöhemmin.