Eilen tuuli aika kovasti. Netin mukaan jopa 19-20m/s puuskissa. Arvatkaa kuka valopää päätti kiertää Kuutsalon siinä kelissä? :-)
No joo, kun aamulla läksin, niin ei ollut ihan niin raju keli, mutta se vähän yltyi ollessani saarien suojassa. Kotimatka "hieman" venyi, kun jouduin huonon reittivalinnan takia takomaan vastatuuleen. Tuuli ja aallot halusivat viedä minut Haminaan. Minä halusin mennä Tiutiseen, mutta päädyin Äijänniemeen. Oli ihan turha tapella sitä vastaan.
Kotimatkalla selkää ylittäessä yritin mennä niin, että aallokko ei tullut ihan suoraan kylkeen, ja suurimman osan ajasta se onnistuikin. Aaltoja piisasi ja suurin osa oli 40-80cm korkuista. Kerran tai pari hävisi horisontti, että oltiin jo ihan mukavan montun pohjalla. Ei yhden ainoaa horjahdusta, pumppu ei hakannut kympillä, ja adrenaliiniryöppykin tuli vasta kotona 2h rantautumisen jälkeen. Menin vain rauhallisesti ja tein sen mitä siinä kohtaa kuuluu tehdä, eli meloin, enkä hermoillut. Ehkä olen oppinut jotain tässä matkan varrella?
Äijäniemessä otin nokoset, tein ruokaa ja lepäilin. Onneksi on aina keittiö mukana. Olihan se aikamoista punnerrusta vajalle vastatuuleen, mutta hyvin siitä selvittiin. Tiukin paikka taisi olla Tiutisen sillan alitus. Siihen puski vettä sellaisella voimalla, että tuntui kuin olisin melonut koskea vastavirtaan. JOS Kotkanlahtea ylittäessä näköpiiriin olisi ilmestynyt rahtialus, niin sitten olisi kyllä päässyt ruma sana. Ainoa konsti ehtiä alta pois, olisi ollut lasketella takaisin tuulen mukana Hallaan. Sitten olisin kyllä soittanut himaan, että "tulkaa hakemaan, nyt en enää jaksa / viitsi".
Se oli semmoinen omatoiminen merimelonnan aallokkokurssi, ja nyt odotan kieli pitkällä seuraavaa tilaisuutta. Rankkaa, mutta kivaa. Alunperin menin selvittämään Kuutsalosta jotain ihan muuta, mutta siitä vaikka seuraavalla kerralla.
Ei kuvia tälläkertaa, oli kädet täynnä muuta puuhaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti