Uusi mela ... melkein

Minulla on ollut sama mela käytössä koko melontaharrastuksen ajan. TNP Wolverine, normaalivarrella, eli vajaan satasen hankinta. Se tuli ekan oman paatin mukana. Se on semmoinen noin kilon painoinen, kestää mitä vaan ja siinä on "ominaisuuksia". Ei säädy lavat, eikä pituus, mutta laittaa kyllä vastaan kun sen nostaa vedon lopussa vedestä. Se kai tykkää olla siellä.

Seuraava mela olikin sitten kunnon rolls-royce. Epicin kuppimela, jolla vanhakin pääsi lujaa. Oikeasti aika mielenkiintoista, kun mela kertoo koska veto menee pieleen. Alkoi kavitoimaan heti, jos jotain oli pielessä. Pakotti keskittymään ja tekemään asioita oikein. Olin erittäin tyytyväinen, ja sitten kokeilin alatukikäännöstä. Melkein menin nurin ja toinen/kolmas yritys onnistunut yhtään sen paremmin. Sivuttaissiirtymä = sama juttu, ja kaikenkaikkiaan vain eteenpäinmelonta onnistui. Seuran kilpameloja osasi kertoa, että kyllä kuppimelalla voi tehdä temppuja, mutta se tekniikka on eri, kuin normimelalla. No juu ei, elämä on liian lyhyt jne. Epic lähti kiertoon ja Wolverine palasi työkaluksi.

Viime vuonna minulla oli tarkoitus ostaa uusi mela. Joku Braca varmaankin, niitä on seurassa paljon ja olen sellaista kokeillut ja hyväksi havainnut. Mutta sitten me käytiin Antin kanssa maaliskuussa retkellä Ristisaaressa. Toinen kerta kyseisessä paikassa, ja toinen kerta, kun paatti hajosi. Ei yhtä pahasti kuin vuotta aikaisemmin, mutta sama vika yhtäkaikki. Ei enää riittänyt luotto vanhaan malliin, vaan välirahaa tiskiin ja lasikuituinen menopeli alle. Oli ollut tarkoitus ostaa se kyseinen kajakki itselle 50v lahjaksi (sitten joskus), mutta käyhän se näinkin. Sinne meni melarahat sille kaudelle.

Uusi kausi, uudet kujeet. Katselen kuivapukua, ja mietin, että kai se vielä pari kautta kestää, kunhan vaihdan ranteisiin uudet mansetit. Jos vaikka nyt päivittäisin vihdoinkin sen melan. No, kalustoon tuli kuin tulikin päivitys. Saanko esitellä:

Kokatak Hydrus 3L Swift Entry 

Nyt pääsi käymään niin, että olin huolimaton, ja onnistuin kuivapukua riisuessa repäisemään kaulamansetin rikki. Sillai kunnolla, niinkuin tosi kunnolla. Peruskurssi tulossa, vetovastuu, ja puku rikki. Ennenkin on kaulamansetteja vaihdettu, mutta nyt loppuu aika. Nopeita päätöksiä ja vaihtoehdot oli aika vähissä. Olisin ottanut uudeksikin puvuksi Ursuitin, mutta niitäpä ei minun koossa löytynyt hyllystä, ja toimitusaika pari kuukautta. Tätä löytyi, joten valinta oli helppo.

Vanha puku, Ursuit Goretex, roikkuu autotallissa ja odottaa remppaa. Se jää kakkospuvuksi, joka varmaan kaivetaan esiin kun on tiedossa esim. reskutusreenejä. Sen paksu kangas tuntuu kestävän melkein mitä vaan.

Wolverinen kanssa on menty yhtä matkaa jo yli 4000km ja näyttää siltä, että se matka jatkuu vielä ainakin kauden 2017 :-)