Kvaenangenin kajakkiretki: 6 päivä - Tverrfjorden <-> Jøkelfjord (Øksfjord) jäätikkö

Myöhäisestä nukkumaanmenosta huolimatta herään melko aikaisin. Totean, että olo on kuin Norjalaisella vuoripeikolla, ja hajukin taitaa olla samaa luokkaa. Ainakin hiukset pitää saada pestyä. Onneksi tämän leiripaikan vieressä on jäätikköjoki, joten ämpäri ja retkikeitin mukaan, ja sinne.

Lämmitän retkikeittimellä litran vettä kiehuvaksi, ja miksaan sen ämpärilliseen jääkylmää vettä. Lopputuloksenä lämmin pesuvesi. Siinä teille syy miksi raahaan, littaan menevää, ämpäriä mukana näillä reissuilla. Kylläpä teki hyvää.

Petrikin on jo herännyt, ja yhdessä ihmettelemme leirin edustalla kiertelevää eläintä. Joku iso siellä pinnan alla liikkuu. Menee ympyrää, mutta meillä ei ole mitään hajua mikä se voisi olla. Siitä olemme kuitenkin melko varmoja, että se ei ole hylje.

Tämäkin leiripaikka on ns. base-camp, eli viivymme tässä kaksi yötä. Nämä on kyllä parhaita aamuja retkellä, kun ei tarvitse laittaa leiriä kasaan, vaan voi jättää kaiken ihanasti rempalleen.

Aamupalan jälkeen kajakit vesille, ja lähdemme katsomaan jäätikköä. Sen pitäisi ulottua veteen asti. Olen hieman skeptinen, ja epäilen asiaa suuresti. Ilmaston lämpeneminen jne. mutta kohtahan tuo nähdään.

Keli on mitä mainioin. Bongailemme kaikenlaista, mm. merikotkia, isoja meduusoja jne. Parin tunnin läpsyttelyn jälkeen alamme olla perillä. Jäätikön reuna tulee kaikessa komeudessaan näkyviin, ja onhan se mykistävän hieno. Se ei enää ulotu mereen asti, ainakaan katkeamattomana, mutta komea se on silti. Rantaudumme muutaman kilometrin päähän, ja rupeamme lounaalle. Lounaspaikasta on komea näköala jäätikölle, ja onneksi Jounilla on kiikarit mukana. Pääsee katsomaan vähän lähempää ja esim. ne siniset raidat paljastuvat railoiksi. Aikamoinen, ja esim. tuolta voi lukea aiheesta lisää.

Koska keli on niin kauhea (täysin pläkä), ja jengi väsynyttä (kaikki ovat voimissaan), joudumme hinaushommiin. Joka menee tietysti hupailuksi. Nadja vetää parhaimmillaan viittä kajakkia(?), meidän kannustaessa, ja nauttiessa kyydistä. Jossain vaiheessa menen auttamaan häntä. Ajattelen, että kokeillaan millaista on hinata kahdestaan "valjakkona". Olisihan se pitänyt arvata, että Nadja jättäytyy heti hinattavaksi, kun tulee tilaisuus. Hitsi, kun onkin raskasta. Minulle huudellaan, että "Katso Pasi perääsi miten paljon meitä on", mutta en uskalla, vaan yritän punnertaa letkaa eteenpäin. Liikuuhan se jotenkin, mutta tiukkaa tekee. Myöhemmin minulle kerrotaan, että koko porukka olisi ollut hinattavana, mutta ei kai nyt sentään?

Koska olemme ajoissa takaisin leirissä, olimme jo etukäteen pohtineet, että tänään voisi käydä patikoimassa. Käytännössä siis kiipeämässä johonkin hieman korkeammalle. Melko pian rantautumisen jälkeen kysymme Petriltä vinkkejä, ja lopulta hän lähtee meille oppaaksi. Kohteeksi valikoituu lähellä oleva huippu ja reitti sinne olisi "Helppo reitti, sopii kaikille". Lauseesta muodostuu myöhemmin jos ei nyt legendaarinen, niin ainakin lentävä. Ainakin tämän retken ajaksi.

Eikun matkaan. Ensin vähän ylöspäin, sitten alas, joen ylitse ja varsinainen kiipeäminen alkaa. Joka on tietysti aluksi helppoa, sitten vaikeutuu ja erään louhikon jälkeen alkaa sitten se oikea kiipeäminen. Meno hidastuu, ja jalansijan kanssa saa olla tarkkana. Ensimmäinen lyö leikin kesken noin puolivälissä, mutta minä olen päättänyt, että en anna periksi. En, vaikka välillä on niin jyrkkiä kohtia, että pitää mennä neliveto päällä. Yritän olla ajattelematta paluumatkaa, ja en kauheasti vilkuile alaspäin.

Petri kannustaa välillä, että "kohta tulee loivempaa", ja minä punnerran menemään, vaikka tiedän sen olevan ns. paskapuhetta, ja pelkkää tsemppausta. Pari kertaa luulen meidän olevan jo huipulla, mutta hah, matka eikun jatkuu. Kunnes lopulta olemme siellä. Ensimmäisellä huipulla, tavoitteessamme, ja kylläpä on komeat maisemat. Kannatti, vaikka koville otti. Vuosi sitten Lyngenissä vastaava lenkki, mutta pienempi nousu melkein "tappoi" minut, ja nyt tuplasti korkeampi nyppylä teki saman. Selvää edistystä siis.

Alaspäin meneminen arveluttaa niin paljon, että "voiton" kunniaksi raahattu olut jää nauttimatta huipulla. Kerron muille, että nautitaan se kunhan ollaan ohitse siitä louhikosta. Petri lähtee vielä (juosten) tsekkaamaan viereisen huipun, kun me loput kolme lähdemme paluumatkalle. Ollaan tultu vasta vähän matkaa alaspäin, kun tajuamme Petrin olevan jo meitä edellä laskeutumisessa. Siis missä ihmeen välissä se oikein? Nevermind ... Laskeutuminen on lopulta helpompaa, kuin mitä odotin, ja pelkäsin. Jalansija löytyy suhteellisen helposti ja vaarallisin vaihe onkin ne alempana olevat loivahkot ruohikkoiset osuudet. Koska pöksyt on jo rikki, niin laskettelen pitkät pätkät pyllymäkeä, ihan vaan varmuuden vuoksi.

Helppo reitti, sopii kaikille, niinpä niin. Myöhemmin muuten selviää, että kun ennen lähtöä olin osoitellut kohdetta sormella Petrille, että: "tuonne vai?", hän oli luullut, että osoitin sitä, minne me oikeasti mentiin. Joka oli siis noin kaksi kertaa korkeammalla, kuin mihin minä luulin olevani menossa. Parempi niin, olisi ehkä jäänyt lähtemättä kokonaan. Olen tyytyväinen. Ylitin itseni ja tämmöiset jutut ovat niitä, jotka jäävät aina parhaiten mieleen. Suuri kiitos vielä kerran Petrille, että teki tästä mahdollista. Vaikka olikin helppo reitti, joka sopii kaikille ;-)

Vähän petti deorantti, joten joelle huuhtelemaan pahimmat pois. Koska tämä on viimeinen ilta teemme nuotion, halstraamme kalansaalista (3 tuoretta seitä), paahdamme vaahtokarkkeja ja juomme pois ne viiinit/oluet, mitä jäljellä vielä on, sekä tietysti parannamme maailmaa. Lopulta on annettava periksi. Nuotio saa hiipua, ja pitää kömpiä telttaan nukkumaan. Huomenna alkaisi kotimatka, mutta sitä ennen ehtisimme vielä melomaan pätkän.

"Noin"-reitti sinne ja takaisin.

Kerrankin oli teltta lähellä paattia, ja paatti vain muutaman metrin päässä vedestä.

Vieressä virtasi joki

Eikun matkaan 

Paavo Pesusieni? Ei, vaan meduusa.

Mikäs se sieltä pilkottaa?

Oho :-o

Aikamoinen

Taukopaikan vieressä virtasi siinäkin joki

Näköalatasanteella oli vieraskirja, johon pistimme terveiset

Rakkolevä, rantautuvan melojan paras kaveri. Hellä kajakin pohjalle, kunhan ei liukastu. 

Puron pohja oli täynnä sinisimpukoita

Nadja hinaa, muut hihittelevät ja nauttivat menosta

Ensin joen yli ja sitten alkaa kiipeäminen

Loivaa

Vieläkin melko loivaa. Niistä oikeasti jyrkistä kohdista ei ole kuvaa, kun oli vähän muuta puuhaa siinä kohtaa.

Huipulla

Korkeutta noin 440m(?), mutta minulle ihan riittävästi

Kyllä kannatti kiivetä

Etsi leiri kuvasta

Eikun alaspäin, tässä ollaan jo voiton puolella

Kvaenangenin kajakkiretki: 5 päivä - Langstrandholmen - Tverrfjorden

Odotetusti yöllä tuuli, ja siksi olimme olleet eilen aikaisin liikkeellä. Tuulen oli ennustettu laantuvan aamuksi, joten lähtö oli sovittu tapahtuvaksi 10:00. Eilisestä oli hieman univelkaa, joten olin mennyt aikaisin nukkumaan. Tästä johtuen olen melko aikaisin myös hereillä. Enkä ole ainoa. Saan Jounin seurakseni aamukävelylle. Toteamme yhdessä, että tuuli on vielä niin navakka, että tuskin tässä mihinkään lähdetään kymmenen pintaan. Aamuvirkkuilu kannattaa, koska näemme vilaukselta reissun ensimmäiset pyöriäiset.

Painun takaisin pehkuihin, tai ainakin torkkumaan. Kasilta pidetään palaveria, ja sovitaan, että katsotaan tilannetta seuraavan kerran iltapäivällä yhdeltä. Kun kello lähestyy yhtä, on päivänselvää, että tästä ei vieläkään lähdetä mihinkään. Jounilla on mukana tuulimittari, joka näyttää puuskissa melkoisia lukemia: 20m/s ja siihen malliin.

Koska on aikaa. hävitän roskia polttamalla. Siirrän myös teltan pois siitä tuulitunnelista, jos vaikka saisin otettua vielä torkut. Seurueen kalastaja saa ensimmäisen kerran saalista. Ensin on turhaan viskottu viehettä mereen. Sitten Petri vinkkaa toisen paikan, ja heti nappaa. Egoa kohottavalla helppoudella rantaan nousee kohtuullisen kokoinen turska, ja sei. 

Toinenkin retkeläinen innostuu kokeilemaan. Hän saa opastusta välineiden omistajalta. Käytännössä demossa rantaan nousee sei, ja hetikohta toinen retkeläinen nostaa rantaan turskan. Päivällisellä olisi kaikille halukkaille tarjolla kalaa, taatusti tuoretta sellaista.

Kello neljän briiffauksessa tilanne alkaa olla sellainen, että pääsemme melko varmasti lähtemään kuudelta. Puuskia tulee vielä välillä, mutta harvemmin kuin muutama tunti sitten, eivätkä ole enää niin rajuja. Kunhan nyt saamme nuo kalat paistettua, leirin kasaan jne. niin matka voisi jatkua. Ennen lähtöä ehdimme käydä vielä läpi reskutuksia, ja vähän hinauksiin liittyviä juttua.

Hieman kuuden jälkeen olemme vesillä ja lähdemme selän ylitykseen. Saamme aaltoja, suoraan sivusta. Ihan kohtuullisen kokoisia, noin metrisiä ja vähän ylitse. Ensin tulee maininkeja, joiden seassa on pienempiä aaltoja. Aika vinkeetä, kun kaveri meloo vieressä muutaman metrin päässä, ja sinua metrin korkeammalla, tai alempana. Ei tämmöisiä suomessa ole, tai ainakin hyvin harvoin.

Sitten Petri varoittaa, että "kohta saattaa tulla puuskia", ja aallokon luonne muuttuu hetkessä. Nyt ei ole enää maininkeja, vaan ihan kunnollista aallokkoa. Edelleen noin metristä, mutta terävämpää kuin aikaisemmin. Ei kuitenkaan ristiaallokkoa, vaan aika helposti ennustettavaa aaltoa, joka ei aiheuta hankaluuksia. Lopuksia saamme vielä matalampaa leveää aaltoa, joka taitaa olla kuitenkin se kaikkein veemäisin vaihe, koska ovat murtuvia. Halaan ainakin yhden aallon, joka murtuu suoraan kylkeen, ihan vaan varmuuden vuoksi. Olisi noloa kaatua näin loppuvaiheessa. Se oli kiva selän ylitys, monenlaista aaltoa samaan putkeen. Oli mukava huomata, että pystyin melomaan rennosti aallokossa, ja katsomaan vähän toistenkin perään.

Matka jatkuu, ja vaikka aallokko on takanapäin, alkaa väsymys selvästi vaivaamaan porukkaa. Viimeiset kilometrit taisivat olla joillekin aika tuskaisia. Kun ollaan vielä haettu vettä jäätikköpurosta, päästään viimeinkin leirin pystytykseen. Leiripaikka vaikuttaa hienolta, mutta juuri nyt ketään ei taida kiinnostaa. Pääsen lopulta nukkumaan noin puoli yksi, pitkän päivän päätteeksi.

reitti

Kuivan maan reskutuksia

Taatusti tuoretta kalaa

Hyvää oli, kiitos

Aika iso setti päivän kuvista meni piloille. Oli pisaroita kameran linssissä, enkä saanut sitä märillä sormilla kuivaksi.

Juomavettä hakemassa

Kvaenangenin kajakkiretki: 4. päivä - Nøklan - Langstrandholmen

05:00, mikä "ihana" aika herätykselle. Tuskaa lievittää hieman, että se tapahtuu kuitenkin Ennio Morriconen sävelien tahtiin. Sama suomeksi: noin viiden pintaan Petri viheltelee leirin hereille(?) em. mainitun säveltäjän hittibiisillä. Joku dollari-trilogian sävelmistä. En nyt enää muista, että mistä niistä em. biisi oli. Tästäkin huolimatta, arvostan suuresti. Olihan se jotain ihan muuta, kuin varttia myöhemmin retkikunnan jäsen J. karjunta "herätys!".

Ollaan sovittu edellisenä iltana, että vesillä ollaan jo 07:00 (joka muuten toteutuu minuutilleen). Syy aikaiseen lähtöön on se, että tuulen on luvattu nousevan. Luvassa on ilmeisesti kunnon puhuria myöhemmin iltapäivällä, tyyliin 20m/s puuskissa. Parempi lähteä ennenkuin yltyy mahdottomaksi.

Eikun matkaan. Maisemissa piisaa, ja kyllä vaan, tuuli on selvästi nousemassa. Ei kuitenkaan haittaa menoa. Vesivarastoja pitäisi saada täydennettyä, joten teemme parin tunnin läpsyttelyn jälkeen rantautumisen. Petri löytää pienen puron, joka laskee mereen, mutta sen vesi on peräisin läheiseltä suolta. Vesiperä siis, tai siis ei, vaan ... no, ymmärrätte varmaankin.

Onneksi lähellä on kylä. jonka lähellä on isompi puro. Joki suorastaan. Siitä on hyvä täyttää vesivarastot ja ihan vieressä on sopivantuntuinen saari leiriä varten. Semmoinen lokkien valtaama, mutta ehkä ne pelkäisivät meitä enemmän, kuin me niitä. Kaikki ehkä muistavat minun suhtautumisen lokkeihin? Joka on siis täysin rakastava ja halaava, kunhan ne pienet lentävät <piip> koneet vain pitäisivät nokkansa kiinni. Varsinkin aamulla.

Leiri pystyyn, homma hoituu rutiinilla ja melko nopsaan. Omasta mielestä minulla on teltta tosi hyvässä paikassa, mutta niin sitä ihminen erehtyy. Eikun saarta tutkimaan. Saari on pienehkö, mutta siihen mahtuu monta poukamaa, kalliota ja nyppylää. Varmaankin aika tyypillinen Norjalainen pikkusaari. Sitten alkaa satamaan. Eikun telttaan, telkkari auki ... eikun siis... Juhannuksen retkestä viisastuneena(?) olen hankkinut eKirjan lukulaitteen, ja ostanut siihen muutaman kirjan. Sade hakkaa teltan kattoa, ja yltyvä tuuli riepottelee sitä. Ei haittaa, koska minulla on kirja, ja punkkua. Siinähän pauhaa :-)

Yöllä sitten herään aika monta kertaa teltan paukkeeseen, ja sateen ropinaan. Tuuli on kääntynyt juuri senverran, että taidan olla leirin tuulisimmassa paikassa, ja ei ole mikään pikkuruinen tuuli. Siellä taitaa olla nousemassa ihan kunnollinen myräkkä. Pientä lohtua tuo se, että pari muutakin telttaa on erehtynyt samoille huudeille. No, antaa paukuttaa, hyvin tuo tuntuu kestävän. Lähtö on sovittu vasta 10:00, eli ei ole kiirettä sen kanssa. Saa nukkua "pitkään".

Melottu reitti, taas noin suurinpiirtein.

Tämä ja seuraava kuva piti olla edellisessä postauksessa, mutta unohtui, hups.

Olisi varmaan vaatinut erityistä lahjakkuutta, että siitä auringonlaskusta ja sen heijastuksista ei olisi saanut näyttäviä kuvia.

Ullatus, rouvilla pakkaaminen vielä vaiheessa, kun ekat jo kelluvat :-) Huomatkaa ranta, jonka joku on selvästi siivonnut, ei ole luonnon jäljiltä noin vähäkivinen ranta.

Heidi & Jouni

Batsignal?

Petri oli ensin sitämieltä, että tuosta välistä pääsisi, ja kokea pienen seikkailun. Ei siitä lopulta oikeasti päässyt. Oli aika iso kivi ihan keskellä ja siihen olisi ollut helppo rikkoa paattinsa.

Vesivarastoja täyttämässä.

Hiekkarannan tapainen, ja vettä hakiessa vesi hävisi paattien alta.

Petri tutkimusmatkalla

Kuvan teltoista yksi on suojassa, ja kolme keskellä tuulitunnelia.

Tässä kuvassa vesi on alhaalla ja rakkolevistä pystyy päättelemään kuinka korkealle se nousee.

Leija Langstrandholmenin yllä 

Paikallinen tuuri 

Saaressa oli pieni lätäkkö, joka nousuveden aikaan sai aina uutta vettä.

Repesi pöksyt, kirjaimellisesti, kesken reissun. Houston, we have a problem. Vasta 10v vanhat. Olleet mukana jokaisella retkellä minkä olen meloen tehnyt ja nyt jo hajosivat? :-)

Solution, tämä on kai tarkoitettu oikeasti esim. teltan paikkaamiseen hätätilassa. Kai sillä yhdet pöksyt korjaa?

Hyvä tuli, vaikka itse sanonkin :-)

Mikäs tässä on ollessa, vaikka ulkona sataakin ja tuuli ulvoo

Kvaenangenin kajakkiretki: 3. päivä Vuorovesivirrat (Sørstraumen)

Tänään olisi ohjelmassa vuorovesivirtoja, ja ei mitään hajua mitä pitäisi odottaa. Vuorovesi on sinällään tullut jo tutuksi, mutta vuorovesivirta ei. Kaikenlaisia kauhutarinoita olin kyllä kuullut siitä, miten virtaukset ovat tempaisseet varomattoman uimarin/melojan/soutelijan hetkessä monta kilometriä avomerelle, mutta omakohtainen konkretia puuttuu.

Petri kertoi meille, että Sørstraumen on virtaamaltaan Norjan toiseksi nopein vuorovesivirta. Sitten paljon teoriaa siitä mistä tämä kaikki johtuu jne. Suurin osa taisi mennä joko ohi hilseen, tai sitten muuten vain unohtui nopsaan, sorry :-) Mieleen jäivät lähinnä varoitukset siitä, että kajakin alle saattaisi muodostua pyörteitä. Siis semmoisia kunnon imureita, kiva.

Meille oli ennustettu kurjaa keliä: sadetta ja ennenkaikkea kovaa puuskittaista tuulta, joten ennen lähtöä tarkistimme telttojen kiinnitykset jne. normaalia huolellisemmin. Päiväretki oli ajastettu siten, että pääsisimme perille hieman ennen ilmiön alkamista. Ehtisimme pitää pienen tauon, ja sitten saisi omakohtaista kokemusta vuorovesivirroista.

Eikun matkaan. Vastatuuleen, noin 12km joka oli itseasiassa aika hauskaa. Pientä ristiaallokkoa ja siihenmalliin. Kyllä te tiedätte, ei liian rankkaa taikka vaikeaa. Sillai sopivasti, että pysyy mieli virkeänä. Pikku aallokossa melomista hauskempaa oli kuitenkin lunniparvi, jonka yllätimme. En tiennytkään, että aaltoonkin voi kompastua. Olihan se aikamoista tohinaa ja touhotusta, kun pienet lunnit säntäilivät sinne sun tänne. Pääsin myös näkemään miten lunni oikein sukeltaa ja se vasta hupaisan näköistä olikin. Harmi, että ei niistä ehtinyt ottamaan kuvia. Aikamoisia veijareita.

Laskettelimme Sørstraumenin sillan alta ja kyllähän siinä tuntui jo pieni virtaus, joka varsinkin rantaan päin kaartaessa pyrki kampeamaan kajakkia poikittain. Pikaisen tauon (ja turvabriiffauksen) jälkeen takaisin vesille, ja se missä äsken oli pikkuruinen virtaus, olikin nyt muuttunut pieneksi koskeksi.

Olen joskus kysynyt joltain, että "Koska olet meressä muka kosken nähnyt?" ja nyt sellainen oli oman nenän alla. Etenkin siltapalkin taakse muodostui semmoinen amme, että jos sinne joutuisi, niin sieltä tuskin pääsisi omin avuin pois. Eikun kokeilemaan. Rannan tuntumasta akanvirtaa pitkin ylös, ja sitten virran vietäväksi.

En osannut arvioida virran voimaa pätkän vertaa. Heti kun kajakin keula poistuu tyvenestä virta nappaa paatin mukaansa. Muuten ihan kiva, mutta olen poikittain. Kaarivetoja, no ei käänny. Melaperäsin, no ei käänny. Tai jos kääntyykin, niin aivan liian hitaasti. No mikäs tässä, mennään sitten kylki edellä. Kyydin nopeuden tajuan vasta, kun olen siltapalkkien kohdalla, ja lähellä on kiinteä kohde mihin verrata nopeutta. Aikamoista haipakkaa, vaikka en tee mitään. Sitten olenkin pyörteessä. Ei mikään imupyörre, kunhan nyt on vaan paikka, missä vesi pyörii paikallaan. Hyvä, saan kajakin käännettyä ja keulan oikeaan suuntaan.

Ärsyttää, kun en saanut paattia kontrolliin. Eikun uusi yritys. Nyt osaan mennä virtaan jo oikein, ja pääsen laskemaan keula edeltä. Törmään uudelleen samaan pyörivään kohtaan ja kajakin ohjailun kanssa on edelleen vähän niin ja näin. Parempi kuin edellinen yritys, mutta ei tämä nyt oikein kolahda. Jumitan rannan tuntumaan videoimaan toisten suorituksia, ja sitten lähden seuraksi ensimmäiselle, jolle touhu riittää.

Ilmiönä aivan mahtava. Ei pelottanut, ei yhden ainoaa horjahdusta, mutta ei ollut minun juttu. Olo oli vähän kuin koskessa, en pelännyt, mutta en myöskään viihtynyt. Jos osutte mestoille, käykää ihmeessä kokeilemassa.

Paluumatkasta ei ole paljoa kerrottavaa. Perillä leirissä olo oli väsynyt, mutta hyvällä tavalla. Melottiin kuitenkin noin 24km ja siihen puljaukset päälle. Aika jees päiväretki. Huomenna matka jatkuisi aikaisin aamusta. Se luvattu puuskainen tuuli oli siirtynyt huomiselle, ja luvattu sadekin jäi tulematta. Ei haitannut, ainakaan minua.

Melottu reitti, noin suurinpiirtein.

Pieni tauko, ennen kuin lähdetään puljaamaan. Puljaamisesta ei ole kuvia, oli vähän muuta puuhaa siinä kohtaa. 

Keula leiriä kohden.

Näitä laidunsi meidän leirisaaressa ja kävivät myös tutkimassa meidän leiriä.

Kvaenangenin kajakkiretki: 2. päivä Arctic FjordCamp -> Nøklan - reitti

Unohtui eilen tehdä selostukseen mukaan melottu reitti, mutta tässä olisi. Noin suurinpiirtein, en pitänyt GPS träkkäystä tällä reissulla päällä. Tähti osoittaa lähtöpaikan, ja matkaa kertyi kaikkiaan noin 13km. Varsinainen matkakertomus jatkuu toivottavasti jo huomenna.