Kotkan poikii ja muskeliveneitä: Kvaenangenin kajakkiretki: 5 päivä - Langstrandholmen

Odotetusti yöllä tuuli, ja siksi olimme olleet eilen aikaisin liikkeellä. Tuulen oli ennustettu laantuvan aamuksi, joten lähtö oli sovittu tapahtuvaksi 10:00. Eilisestä oli hieman univelkaa, joten olin mennyt aikaisin nukkumaan. Tästä johtuen olen melko aikaisin myös hereillä. Enkä ole ainoa. Saan Jounin seurakseni aamukävelylle. Toteamme yhdessä, että tuuli on vielä niin navakka, että tuskin tässä mihinkään lähdetään kymmenen pintaan. Aamuvirkkuilu kannattaa, koska näemme vilaukselta reissun ensimmäiset pyöriäiset.

Painun takaisin pehkuihin, tai ainakin torkkumaan. Kasilta pidetään palaveria, ja sovitaan, että katsotaan tilannetta seuraavan kerran iltapäivällä yhdeltä. Kun kello lähestyy yhtä, on päivänselvää, että tästä ei vieläkään lähdetä mihinkään. Jounilla on mukana tuulimittari, joka näyttää puuskissa melkoisia lukemia: 20m/s ja siihen malliin.

Koska on aikaa. hävitän roskia polttamalla. Siirrän myös teltan pois siitä tuulitunnelista, jos vaikka saisin otettua vielä torkut. Seurueen kalastaja saa ensimmäisen kerran saalista. Ensin on turhaan viskottu viehettä mereen. Sitten Petri vinkkaa toisen paikan, ja heti nappaa. Egoa kohottavalla helppoudella rantaan nousee kohtuullisen kokoinen turska, ja sei.

Toinenkin retkeläinen innostuu kokeilemaan. Hän saa opastusta välineiden omistajalta. Käytännössä demossa rantaan nousee sei, ja hetikohta toinen retkeläinen nostaa rantaan turskan. Päivällisellä olisi kaikille halukkaille tarjolla kalaa, taatusti tuoretta sellaista.

Kello neljän briiffauksessa tilanne alkaa olla sellainen, että pääsemme melko varmasti lähtemään kuudelta. Puuskia tulee vielä välillä, mutta harvemmin kuin muutama tunti sitten, eivätkä ole enää niin rajuja. Kunhan nyt saamme nuo kalat paistettua, leirin kasaan jne. niin matka voisi jatkua. Ennen lähtöä ehdimme käydä vielä läpi reskutuksia, ja vähän hinauksiin liittyviä juttua.

Hieman kuuden jälkeen olemme vesillä ja lähdemme selän ylitykseen. Saamme aaltoja, suoraan sivusta. Ihan kohtuullisen kokoisia, noin metrisiä ja vähän ylitse. Ensin tulee maininkeja, joiden seassa on pienempiä aaltoja. Aika vinkeetä, kun kaveri meloo vieressä muutaman metrin päässä, ja sinua metrin korkeammalla, tai alempana. Ei tämmöisiä suomessa ole, tai ainakin hyvin harvoin.

Sitten Petri varoittaa, että "kohta saattaa tulla puuskia", ja aallokon luonne muuttuu hetkessä. Nyt ei ole enää maininkeja, vaan ihan kunnollista aallokkoa. Edelleen noin metristä, mutta terävämpää kuin aikaisemmin. Ei kuitenkaan ristiaallokkoa, vaan aika helposti ennustettavaa aaltoa, joka ei aiheuta hankaluuksia. Lopuksia saamme vielä matalampaa leveää aaltoa, joka taitaa olla kuitenkin se kaikkein veemäisin vaihe, koska ovat murtuvia. Halaan ainakin yhden aallon, joka murtuu suoraan kylkeen, ihan vaan varmuuden vuoksi. Olisi noloa kaatua näin loppuvaiheessa. Se oli kiva selän ylitys, monenlaista aaltoa samaan putkeen. Oli mukava huomata, että pystyin melomaan rennosti aallokossa, ja katsomaan vähän toistenkin perään.

Matka jatkuu, ja vaikka aallokko on takanapäin, alkaa väsymys selvästi vaivaamaan porukkaa. Viimeiset kilometrit taisivat olla joillekin aika tuskaisia. Kun ollaan vielä haettu vettä jäätikköpurosta, päästään viimeinkin leirin pystytykseen. Leiripaikka vaikuttaa hienolta, mutta juuri nyt ketään ei taida kiinnostaa. Pääsen lopulta nukkumaan noin puoli yksi, pitkän päivän päätteeksi.