Kotkan poikii ja muskeliveneitä: Kvaenangenin kajakkiretki: 7 päivä - Tverrfjorden -> Arctic FjordCamp -> kotia kohden

Viimeinen aamu norjassa. Unohtui mainita edellisessä postauksessa, että ensimmäinen yö tällä kahden yön leirillä oli aika kylmä. Lämpötila tippui johonkin 5 asteen tienoille, mutta ei haitannut ainakaan minua. Siitä saatiin varoitus vetäjiltä, että tulossa on kylmä yö, joten osasin varautua. Tämä viimeinen Norjan yö oli lämpötilaltaan ns. "normi", eli jossain kymmenen ja 15 asteen välissä mentiin. Ei ongelmia, kun varusteet on kunnossa.

Aamupalaa naamariin, ja leirin purkuun. Selviää samalla sekin, mikä ihmeen otus meni eilen pinnan alla ympyrää, meidän leirin edustalla. Nyt se ui enemmän pinnassa ja pääsemme kaikki ihastelemaan pyöriäistä. Siinä se saalistaa, varmaankin sitä samaa seiparvea, josta eilen vähensimme 3 yksilöä. Yritän saada videokuvaa, mutta ei se oikein onnistu. Siitä näkyy kuitenkin ajoittain vain vähän selkää, ja selkäevä. Hauska juttu kuitenkin.

Eläinten pongaus jatkuu, kun "kotivuonomme" suulla meitä saattaa matkaan merikotka. En edes muista monesko merikotkan pongaus tällä reissulla, mutta ei haittaa. On se komea eläin. Hetikohta perään kajakkien läheltä menee lauma pyöriäisiä. Kylläpä meitä nyt hellitään luontohavainnoilla. Nyt menevät niin läheltä, että hengitysilman ulospuhallus kuuluu selvästi.

Keli on edelleen aivan pläkä, mutta ei haittaa. Matka joutuu, vaikka välillä joitakin luonto kutsuu ja löytyy kaikenlaista pientä kuvattavaa, kuten esim. meduusoja. Määränpäämme on jo näkyvissä, kun havaitsemme pyöriäisparven, joka on menossa meidän edestä, noin 200m päästä. Paitsi, että ... nuo ovat aika isoja pyöriäisiä. Voiko olla? Kyllä vaan, meidän edestä ui kaikessa rauhassa valasparvi. Tarkemmin sanottuna lahtivalasparvi. En edes yritä ottaa puhelimella kuvia, kameroista akut loppuivat aamulla, eikä niilläkään varmaan saisi kunnollista kuvaa. Katson tätä ihmetystä monttu auki ja vaikkei näistä pienistä (kasvavat vain 11m ja 10 000kg kokoisiksi) valaista ei erotu kuin vähän selkää, ja selkäevä, olen vakuuttunut. Ei jaksa kauheasti pohtia mitä olisi tapahtunut, jos olisimme olleet sen 200m edempänä, suoraan niiden reitillä.

Valaita! Me nähtiin oikeita eläviä valaita, ja läheltä! \o/

Pienen loppukirin jälkeen, olemme retkemme päätepisteessä. Kunhan on ensin otettu ryhmäkuvat, alkaa kajakkien tyhjennys, kamojen pakkaaminen yms. asiaankuuluvaa logistiikkaa. Suorastaan delux juttu on lämmin suihku, joka on varattu meille. Pikainen lounas, jengi autoihin ja kotimatka voi alkaa. Teemme pikaisen pysähdyksen Koutokeinossa, jossa tuhlaamme hieman kruunuja. Valuuttakurssit on hakusessa, mutta minusta tuntuu siltä, että aivan sama mitä elintarvikkeita ostaa, se maksaa vähintään 50 kruunua kappale.

Mitä lähemmäs pääsemme suomea, sitä kurjemmaksi keli muuttuu. Se sade, joka oli luvattu meille, onkin täällä. Heti, kun kännyköiden netti alkaa toimia kunnolla, alamme tutkia säätiedotteita. Niiden mukaan majapaikassamme Palojokisuulla sataa. Melkein 100% todennäköisyydellä, eikä mitään tihkusadetta, vaan ihan kunnolla. Jengiä ajatus ei oikein nappaa, olemme kuitenkin menneet jo viikon ja säilyneet suhteellisen kuivina. Alamme tutkia vaihtoehtoja ja soittelemaan matkan varrella oleviin mökkikyliin. Lopulta saamme sovittua puhelimitse hyvän diilin, ja yöpaikaksi valikoituu Lappeen Loma.

Olemme enemmän kuin tyytyväisiä. Yö sängyssä, ei tarvitsisi kasata/purkaa leiriä sateessa, olisimme vähintään 2h edellä aikataulusta. Aamulla säästyisi vielä lisää aikaa, kun leiriä ei tarvitsisi purkaa jne. Saattaisimme olla kotona ihan säädylliseen aikaan.

Kun ajamme majapaikkamme pihaan, olen ekana ulos minibussista, yhdessä Jussin kanssa. Perässä tulee varustepaku kajakkikärryn kanssa, ja se kärry pitää aika mahdotonta ääntä. Hälytämme Petrin nopsaan kuulolle, ei kuulosta hyvältä ollenkaan. Ei se vielä Koutokeinossa pitänyt ääntä (kuulemma), mutta nyt on jotain pahasti pielessä. Huoneiden lunastaminen jälkeen alkaa asian tutkiminen. Vaikka on jo ilta, Lappeen Loman henkilökunta (suuret kiitokset) saavat sovittua niin, että joku paikallinen rasvanäppi tulisi katsomaan kärryä heti aamusta.

Rikki mikä rikki, ja kaikille on selvää, että aikataulu tulee ottamaan osumaa. Kuinka paljon, kukaan ei osaa sanoa. Sitäkään ei pysty sanomaan saadaanko kärryä kuntoon, vaan pitääkö kajakit jättää tänne. Olemme kuitenkin iloisia siitä, että asia huomattiin. Paras veikkaus (ja samalla ainoa) on laakeri, joka äänestä päätellen vetää viimeisiään, eikä olisi mitenkään kestänyt Lahteen asti. Ei viitsi kauheasti miettiä mitä olisi voinut tapahtua, jos/kun tuo olisi hajonnut ajossa, 80km/h nopeudessa.

Tämä ei tänä iltana selviäisi mihinkään, ja turha murehtia asiaa enempää, eikun nukkumaan.