Laahustan työmaalle, eli kärryn luokse noin varttia yli kahdeksan, ja suureksi hämmästykseni siellä ollaan jo työn touhussa. Paikallinen mekaanikko oli tullut paikalle sovitusti 08:00, ja nyt pitää muistaa, että on LA ja äijä on hälytetty paikalle eilen illalla. Täytyy oikein nostaa hattua moiselle palveluhalukkuudelle. Peräkärryn laakeri on odotetusti rikki, lopullinen hajoaminen oli ollut todella lähellä. Uutta osaa lähdetään hakemaan Kolarista (30km suuntaansa).
Jäämme odottelemaan: tutkimme hieman paikkoja ja kukin järjestää itselleen jotenkin aamupalaa. Se nyt ei ole suuri ongelma, kun olimme kuitenkin varautuneet nauttimaan sen alunperin Palojokisuun laavulla, jossa ei ole roskista kummempaa palvelua. Joesta nousee selvästikin hyvin lohta. Siitä on todisteena seinään niitatut tilastot (löytyy myös netistä), ja rannassa putsataan parhaillaan saalista, joka on aika isokokoinen.
Loppujen lopuksi käy niin, että kaivattu osa löytyy suoraan hyllystä, ja se saadaan vaihdettua ilman ongelmia. Paikallinen mekaanikko paljastuu huumorimiehiksi, kun hän kesken työn touhun huomaa osan porukasta tulevan metsästä, läheiseltä luontopolulta. Herran kommentti meni jotenkin näin: "Menithe sithen methän karhun syöthiksi?" Hauska äijä, ja ilmeisen ammattitaitoinen. Siinä ei meinaan kauaa mene, kun uusi laakeri on paikoillaan.
Se toinenkin laakeri alkoi muuten osoittaa loppumatkan varrella väsymisen merkkejä, mutta ei hälyttävässä määrin. Tasalaatuista, kun leipovat melkein samaan aikaan.
Matka jatkuu lopulta, vain noin 1,5h alkuperäisestä jäljessä. Olemme tosi reippaita ja koko loppumatka taitaa tulla kolmen pysähdyksen taktiikalla, joista pari on aika nopeita. Lahdessa olemme lähes alkuperäisessä aikataulussa, ja kotona Kotkassa joskus puolenyön aikaan.
Oli hieno reissu. Kiitos kaikille matkakumppaneille, niin vanhoille tutuille, kuin uusille tuttavuuksille. Erityiskiitos vetäjille, että veitte meidän sinne ja takaisin turvallisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti