Tuulessa ja tuiskussa

Eilen tuuli aika kovasti. Netin mukaan jopa 19-20m/s puuskissa. Arvatkaa kuka valopää päätti kiertää Kuutsalon siinä kelissä? :-)

No joo, kun aamulla läksin, niin ei ollut ihan niin raju keli, mutta se vähän yltyi ollessani saarien suojassa. Kotimatka "hieman" venyi, kun jouduin huonon reittivalinnan takia takomaan vastatuuleen. Tuuli ja aallot halusivat viedä minut Haminaan. Minä halusin mennä Tiutiseen, mutta päädyin Äijänniemeen. Oli ihan turha tapella sitä vastaan.

Kotimatkalla selkää ylittäessä yritin mennä niin, että aallokko ei tullut ihan suoraan kylkeen, ja suurimman osan ajasta se onnistuikin. Aaltoja piisasi ja suurin osa oli 40-80cm korkuista. Kerran tai pari hävisi horisontti, että oltiin jo ihan mukavan montun pohjalla. Ei yhden ainoaa horjahdusta, pumppu ei hakannut kympillä, ja adrenaliiniryöppykin tuli vasta kotona 2h rantautumisen jälkeen. Menin vain rauhallisesti ja tein sen mitä siinä kohtaa kuuluu tehdä, eli meloin, enkä hermoillut. Ehkä olen oppinut jotain tässä matkan varrella?

Äijäniemessä otin nokoset, tein ruokaa ja lepäilin. Onneksi on aina keittiö mukana. Olihan se aikamoista punnerrusta vajalle vastatuuleen, mutta hyvin siitä selvittiin. Tiukin paikka taisi olla Tiutisen sillan alitus. Siihen puski vettä sellaisella voimalla, että tuntui kuin olisin melonut koskea vastavirtaan. JOS Kotkanlahtea ylittäessä näköpiiriin olisi ilmestynyt rahtialus, niin sitten olisi kyllä päässyt ruma sana. Ainoa konsti ehtiä alta pois, olisi ollut lasketella takaisin tuulen mukana Hallaan. Sitten olisin kyllä soittanut himaan, että "tulkaa hakemaan, nyt en enää jaksa / viitsi".

Se oli semmoinen omatoiminen merimelonnan aallokkokurssi, ja nyt odotan kieli pitkällä seuraavaa tilaisuutta. Rankkaa, mutta kivaa. Alunperin menin selvittämään Kuutsalosta jotain ihan muuta, mutta siitä vaikka seuraavalla kerralla.

Ei kuvia tälläkertaa, oli kädet täynnä muuta puuhaa.

Vuorisaari

Taas voi ruksia yhden kohteen pois listalta: Vuorisaari, nähty. Hieno paikka, mutta en suosittele yöpymiseen. Kamat pitää kantaa aika kauan "sisämaahan", että löytyisi teltalle paikka. Tämä siis eteläkärjen tilanne. En tiedä pohjoispäästä, mutta siellä näytti olevan kesämökkejä.

Kiva reissu. Kilometrejä kertyi 33, sää suosi jne. Ei voi kauheasti valittaa.

Kesäisten aamulähtöjen parhaita puolia: peilityyntä

Vaikea uskoa, että vielä KE tässä oli vaahtopäitä ja hipsittiin rantoja pitkin, ettei kenellekään tule liian tukalat olot.

Jotain puuttuu? Vanha voimalalaitos lienee matkalla kierrätettäväksi uusien maanteiden pohjaksi, tms.

Pari tuntia myöhemmin ollaan jo aika lähellä kohdetta.

Saari on saanut nimensä taatusti näiden kallioiden takia 

Perillä, kalliota ja paljon kiviä, mutta aina löytyy yhden kajakin verran tilaa

"perinteinen", näkymä keittiöstäni tänään.

Näyttää ruohosipulilta, mutta en tiedä onko. En maistanut.

Cladonia stellaris

Ei käy kuvasti ilmi mitenkään, mutta tuosta oli aika piiitkä pudotus veteen. Enemmän kuin kymmenen metriä. 

Menin luodon vierestä ja ennen kuin oikein tajusinkaan, ilma oli sakeanaan lintuja. Niitä ei tosiaankaan huomannut ennen, kuin nousivat ilmaan rääkymään. Otin kuvan, ja äkkiä pois ennenkuin olisi niskassa haiseva protesti.

Symppis. Jos olisi rahhoo, ja moottoripeliä tekisi mieli, niin tämmöinen "mini-laiva" olisi aika jees.

Päivän viimeisen tauon pidin Kukourissa. Hanhia oli niin paljon (ja pa...aa), että ei kauheasti tehnyt mieli kierrellä tutkimassa paikkoja. Unohtui katsastaa se geokätkökin, mutta ensikerralla sitten.

Ennätyksiä rikkomassa

Kyllähän se on niin, että kun on tekniikka kohdillaan, niin nopeudessakin löytyy. Joskus viime vuonna pistelin yhdellä keikalla huippunopeudeksi 100km/h, mutta ennätykset on tehty rikottaviksi. Kävin pikaisella iltalenkillä, ja kun ei ollut kauheasti aikaa, niin pistin menemään vähän rivakammalla tempolla :-) (not)

Valitettavasti minun mittaustekniikan opinnoista on niin pitkä aika, että en muista niistä enää muuta kuin sen, että sain arvosanaksi silloin sen parhaan eli vitosen. Muistaakseni silloin puhuttiin mm. siitä miten havaita ja poistaa mittaustuloksista selvästi virheelliset arvot. SportsTracker porukoille tekisi hyvää käydä sama kurssi.

Ohjattua KE melontaa

Teimme viime talvena päätöksen, että keskiviikkomelontoihin on saatava ryhtiä. Ollut aikaisempina kausina vähän semmoista epämääräistä haahuilua. Matkaan on päästy jos joku aktiivi on tullut avaamaan vajan ovet, reitti perustunut huutoäänestykseen jne. Nyt päätimme, että tähän on saatava muutos ja ainakin kesäkuun ajan jokaiseen KE melontaan on nimetty vastuullinen vetäjä. Pieni juttu meille aktiiveille, mutta toivottavasti iso juttu uusille innokkaille melojille. Voi olla varma, että vajalla on taatusti joku hieman kokeneempi, joka vetää keikan, ja on siitä vastuussa. Joku joka kertoo mitä tehdään, ja opastaa jos on tarvetta.

Minä voitin "arpajaisissa" kesän ensimmäisen ohjatun KE melonnan ja sopivasti myös eka KE melonta peruskurssien jälkeen. Kurssilaisilla oli kovasti kysymyksiä KE melontoihin liittyen ja puheen perusteella tulijoita olisi niin paljon, että hyvä jos kaikille riittäisi paatti alle.

Luonto päätti toisin, siellä tuuli tänään. Aika napakasti. Uutisissa peloteltiin jopa 20m/s puuskista, mutta Rankin mittari (netistä luin) näytti keskellä päivää "vain" 16m/s :-)

Piti vähän vilkaista karttaa ja varmistaa, että mielikuva vastasi todellisuutta, eli mistä suunnasta se oikeasti tuulee. Kävin myös etukäteen "tiedustelemassa", eli autolla tähystin merelle sen mitä sieltä pystyi. Autosta näkyi mm. vaahtopäitä Pohjinselällä, joka on aika harvinaista ja Keisarinsatamassa oli ihan kivan näköistä pomppulinnaa tarjolla, ainakin jos menisi keskelle sitä.

Kuudeksi rantaan ja lähtijöitä lopulta minä ja kaksi muuta. Yksi pariskunta kävi toteamassa tilanteen ja kelin heille liian raskaaksi. Hieman jouduttiin puskemaan vastatuuleen, mutta aaltoja emme nähneet, siitä minä pidin huolen. Myrsky tai ei, meidän reitti oli turvallinen ja ainoat hieman isommat aallot tulivat Norssalmen siltaa alittaessa, ja nekin olivat niin loivia, että eihän niitä edes huomannut. Tai noh, taisivat aiheuttaa lievää pahoinvointia yhdelle melojalle, mutta sekin kertoo niiden loivuudesta ja verkkaudesta. Ei näkynyt missään agressiivista aallokkoa, mutta ehkä parempi niin. Hupsutellaan sitten joskus toiste.

Kuvia ei tullut napsittua, ei oikein ollut kuvattavaa, mutta jotain aina löytyy.

Myrskyä lupailee.

15m/s? Aivan sama, sekaan vaan.

Koska reitin voi valita niin, että se on turvallinen, vaikka olisi millainen myräkkä päällä.

Kiitoksia matkaseurasta niille kahdelle urhoolliselle neitokaiselle, jotka uskaltautuivat mukaan :-)

Minulla samalla paukkui mukavasti sataset. Kursseilla ei oikein kilometrejä kerry, mutta nyt pääsee taas nakuttamaan niitäkin. Kasassa nyt aika tarkalleen 407km. Ihan mukavasti etenee taas tonnin tavoittelu.

Yrittäjiä kurssittamassa

Tuli pyyntö, että jos järjestettäisiin melontakurssin-tapainen yrittäjille? Halukkaita pääohjaajaksi ei ollut riesaksi asti, joten allekirjoittanut meni lupautumaan ja vasta sitten rupesin miettimään, mitä tuli oikein luvattua.

Pohjalla oli tuoreessa muistissa kaksi Antin vetämää kurssia, kun MA menin rantaan vetämään kurssin ekaa päivää. Teoria-osuus maissa meni suurinpiirtein OK, mitä nyt Taru sai melasta päähän. En tosiaankaan huomannut, että hän oli takanani, kun vielä kerran näytin miten sitä melaa pyöritellään, ja kops. Onneksi ei tapahtunut pahempaa. Suurinpiirtein tarkoittaa, että jotain taatusti unohtui, mutta ekaa kertaa puikossa, niin ehkä hieman hermostutti.

Kun lähdettiin vesille, niin meno oli .... melko vallatonta. Jengi hajaantui hetkessä jokaiseen ilmansuuntaan, ennen kuin ehdimme kunnolla reagoimaan. Samaan aikaan tuli useampi kaatuminen, piti auttaa henkilöitä jotka ajautuivat rantapenkkaan, mattolaiturin sillan alle jne. Lisämaustetta toi tuuli, joka puhalsi melko napakasti Kymijokea ylävirtaa kohden.

Osaamisen kirjo oli normaalia laajempi. Ihan näin railakasta menoa emme olleet osanneet odottaa, mutta jotenkin siitä selvittiin. Kun oli tutustuttu lajiin, niin jengi ylös vedestä, ja reskutusdemo. Ensin näytettiin miten homma hoidetaan maissa, demo vesillä ja sitten kokeilemaan itse. Ihan kaikki eivät kokeilleet, mutta suurin osa kuitenkin.

Jäimme kurssilaisten lähdettyä vielä purkamaan illan tapahtumia ja miettimään seuraavaa päivää.

Tiistaina menin ...kele asenteella rantaan, että homma hanskaan vaikka väkisin, mutta ihan turhaan. Tuuli oli tyyntynyt, kurssilaisten jännitys poissa, kaikilla oli ollut kivaa jne. Vain yksi oli joukosta poissa, ja vain, koska oli onnistunut venäyttämään kätensä.

Kertaus rannassa, vähän turvallisuusasiaa ja vesille, nyt hieman tarkemman ohjeistuksen kera. Nyt kaikki meni putkeen, ja ilman ongelmia. Vähän ohjaamisen teoriaa, sen reenaamista, ja sitten vihdoinkin Kortetsaaren kierto, vähän lisää tekniikoita ja niiden treenaamista ja se oli siinä.

Toisen päivän saldo neljä kippiä, joista kaksi tahallista, kun halusivat treenata pelastautumista. Kaksi tahatonta kippiä: toinen tuli sivuttain melontaa harjoiteltaessa ja toinen, kun kurssilainen yritti toistaa alatukikäännöksen ilman, että kysyi neuvoa minulta kuinka se tehdään. Katsoi vain kun tein sen, ja yritti sitten toistaa. Ei ihan onnistunut :-)

Olitte kurssi joka jää taatusti mieleen, kiitos siitä.

Tuli otettua vähänlaisesti kuvia. Ei ehdi kuvaamaan, kun vetää kurssia.

Ihan koko kurssi ei päässyt kuvaan. Lautan tekeminen on vaikea laji, ainakin aluksi.

Reskutusta.

Varma kesän merkki

Melonnan peruskurssit ovat, tai siis olivat, täällä taas.

Antti veti putkeen kaksi kurssia, nyt voi jo sanoa, kokemuksella ja rutiinilla. Pientä säätöä siellä täällä verrattuna aikaisempiin vuosiin, ja hyvä niin. Minusta "näin on aina tehty piste" -ajattelu on aika rasittavaa. Ehkä suurin muutos oli se, että pidimme jo heti ensimmäisenä päivänä pelastautumisharjoitukset. Tuntuu olevan kaatuminen aloitteleville melojille sellainen mörkö, että parempi hoitaa heti alta pois. Oma perstuntuma kertoo, että muutos oli hyvä ja kannatti tehdä.

Vesi oli hyisen kylmää. Ei viitsitty kertoa faktoja kurssilaisille, mutta nyt sen kai voi paljastaa. MA ensimmäisen kurssin aikana pintavesi oli noin 13 astetta, ja TO, kun kakkoskurssi reskutti vesi oli pinnasta "jo" 15 asteista. Metrin syvyydessä lukemat putosivatkin noin puoleen tuosta, että raikasta oli.

Allekirjoittanut hääri mukana apu-ohjaajana kuudesta päivästä viitenä, ja kivaa oli. Kiitokset kaikille kurssilaisille, olitte kyllä mahtavaa porukkaa, sekä tietysti Antille kurssien vetämisestä. Toivottavasti saatiin kipinä syttymään ja uusia innokkaita harrastajia. Nähdään kesän aikana melonnan merkeissä.

Alla pari kuvaa kursseilta.

Avohärdellissä Munsaaren sillan kupeessa

Sehän olisikin hyvä "kepponen" kurssilaislle, jos kaikki ohjaajat kaatuisivat yhtä-aikaa ja pelastettaviksi. Pitääpä laittaa muistiin, jos vaikka sitten ensi kesänä. Nyt vain Antti päätyi ex-tempore veden varaan ja reskutettavaksi.

Kakkoskurssin ensimmäinen päivä alkamassa.

Mentiin Marjun kanssa ihan omaan minilauttaan.

Kurssi lautassa kesken Kortetsaaren kierron.

Se ei käy kuvasta ilmi, mutta tässä melotaan taaksepäin.

Kun oli opeteltu riittävästi melontatekniikkaa, niin oli aika kokeilla niitä käytännössä pujotteluradalla.

Hirssaaressa kakkoskurssin vikana päivänä.

Vihonviimeinen rasti - frisbee-viesti

Ainakin yritettiin ottaa yhteiskuva koko kurssista. Tuuli vain painoi lautan vauhdilla rantaan, joten en tiedä tuliko Maken kuvista yhtään mitään.

Kirkonmaa

Kuten jo mainitsin aikaisemmin, niin tuli kierrettyä vihdoinkin Kirkonmaa. Oikein mukava päivälenkki, loistavassa kelissä. Laitetaan kuvapainotteinen raportti, kun niitä kerran tuli räpsittyä. Olkaapa hyvät.

Lähdin aamulla "aikaisin", eli joskus 08:00 pintaan vajalta. Ensin Lehmäsaareen. Keli oli aika mainio, tyyntä ja aurinkoista.

Aamupalatauko Lehmäsaaren pohjoispään laguunissa.

Lehmäsaaren hiekkarantaa.

Kevät etenee, ei haittaa.

Vuorisaari, tuonne pitää mennä joskus.

Perillä Kirkonmaalla.

Ensin lounasta. Pistin keittiön pystyyn suojaiseen kivenkoloon.

Näkymä keittiöstäni. Ei hassumpi vai mitä?

<huoh>

Aika lähteä tutkimusmatkalle. Ihan ekaksi törmään armeijan vanhaan kaatopaikkaan. Tosi jees meininki jätkät, että kippasitte jätteenne ihan rantaan,

Osittain palanut, vanha ammuslaatikko.

Kaikella on tarkoituksensa, eli funktio, mutta ei kyllä mitään hajua mikä tämä on joskus ollut.

No mutta, mikäs se siinä. Tätä pitää tutkia tarkemmin, jos mahdollista.

Sisäänkäynti 

Sisäänkäynnin vieressä on tuliasema. Tukittu ettei kukaan putoa monttuun.

Eikun tutkimaan.

Sisäänkäyntiä suojaava tuliasema alhaalta päin.

Mikälie pumppu

Käytäviä piisasi.

Hei, täällähän on ovi auki.

Miehistön nukkumatilat. Takana vielä toinen pikkuhuone, arvatenkin pikkunilk... eikun upseereille. 

Lisää käytäviä.

Arvaa, että ammusvarasto.

Itse tykkiin ei päässyt, yllätys yllätys.

Jokainen kumpare tämän saaren eteläpäässä on käytännössä luola, ja kaikki lukittu.

Puolustusvoimat ovat vielä läsnä jossain paikoissa. Harmi, että tämä torni on pitänyt rakentaa GSM tukiaseman viereen, tuolta olisi varmaankin hyvät näkymät merelle.

Big Brother

Tulenjohtotorni, mallia 30-luku.

Kaunissaaressa on myös tällainen, ja ilmeisesti myös Rankissa.

Kasarmi, siitä on 25v kun viimeksi näin tämän rakennuksen. Pienempi kuin mitä muistin.

Sulkeiskenttä. Sekin on pienempi kuin muistin. Esterata viety pois ja kasvaa nykyään vesakkoa. Veetutuskäyrä kyllä pamahti heti tappiin kun näin nämä mestat. Neljännesvuosisata ei näköjään ole vielä riittävän pitkä aika.

Takaisin rantaa kohden, tätä tietä pitkin on tullut marssittua.

Poteroita on kaikkialla. Missähän se meidän kaivama sirpalesuoja lienee? ;-)

Ei mitään haisua mikä rakennus. Roskista päätellen käytetty ainakin halkojen säilytykseen.

Ampumarata,

En enää muista montako metriä tästä oli maaleihin, mutta tästä me aina ammuttiin. En muista koko ammunnoista paljoakaan. Sen kerran muistan, kun vieressä Rovaniemen vahvistus täräytti menemään vahingossa sarjatulella. Siihen ei kauaa mennyt kun 10 ammusta oli surautettu. Pelästyin aika hitosti, ja niin taisi pelästyä se ampujakin. Kappari huusi naama punaisena, että "kuka perkele ampuu sarjaa!?"

Vähän on jo heikossa hapessa koko ampumarata. En tajunnutkaan intin aikoina, että se on näin lähellä rantaa.

Luulisin, että tuon lahden poikki olen kahlannut täyspakkauksen kanssa. Vettä oli rintamuksiin asti. Edellä menevä jätkä oli minua 15-20cm lyhyempi, että hänellä oli vähän tukalampaa. Onneksi ei kaatunut.

Taas tuollainen "pysy poissa"-ukaasi. Pöh, viekää nyt romunne hittoon, että pääsee nuuskimaan loputkin paikat.

Tähän onkin hyvä lopettaa saarikierros tälläkertaa.