Pääsiäisen retki Ristisaareen

Joskus ideat ovat niin hulluja, että ne on pakko toteuttaa. Kuten sellainen, että lähdetään Maaliskuussa telttailemaan saareen. Lumihankien keskelle. Alunperin oli tarkoitus tehdä pidempikin reissu, mutta kelit eivät sallineet. Onneksi päästiin edes yhdeksi yöksi.

Metsolan vajalta ei vielä SU olisi päässyt ulos merelle ilman jäähakkuja, ja ei ehkä sittenkään, joten punnersin paatin auton katolle ja ajoin sen Mansikkalahteen. Olin edellisenä iltana pakannut jo melkein kaikki tavarat valmiiksi, joten rannassa ei tarvinnut kuin nostella kuivasäkit kyytiin. Olen kai oppinut jotain kajakin pakkaamisesta, koska mukaan mahtui myös pari linnunpönttöä tinteille. Bigfoot on tietysti tilava, onhan se nähty jo aikaisemminkin.

Eikun matkaan, Vehkaluodon kautta ensin Kaunissaareen ja sieltä sitten Ristisaareen. Vastatuuli oli ilonamme koko matkan, mutta ei lähellekään niin paha, kuin edelisellä Ristisaaren reissulla. Aurinkokin alkoi paistamaan melkeinpä samantein, kun saimme paatit veteen, joten mikäs siinä oli läpsytellessä. Ja ei, en tajunnut Antin "vitsiä" edes selitettynä. Onneksi kausi on pitkä, koska tämän reissun jutuista ei voi kuin parantaa.

Rantautuminen Kaunissaareen oli hieman vaikeaa, kun kylänlahden pohjukka oli täynnä jääsohjoa ja -lauttoja. Sinnillä punnerrettiin siitä kuitenkin läpi, eikä suurempia ongelmia. Saari oli vielä hiljainen, muutama ihminen meidän lisäksi. Pikaisen lounaan jälkeen kohti Ristisaarta. Puolivälissä tuli vastaan tuttu meloja, joka oli käynyt katsastamassa paikkoja etukäteen meille. Saaressa olisi kuulemma 30-40cm lunta, mutta siksipä minulla olikin mukana lapio.

Ilmoituksen mukaisesti saaressa oli lunta, juuri sillai sopivasti. Saimme nimittäin vedettyä kajakit grillikatoksen viereen asti, hyvin liukuivat lumessa. Eipä ollut pitkä matka kaivella tavaroita. Halkoliiterin vierestä löytyi riittävästi pälvipaikkoja teltalle, joten ei tarvinnut tehdä lapiohommia.

Mukavuudenhalun puuskassa jätin teltan myrskynarut kiilaamatta jäiseen maahan. Se oli virhe, mutta onneksi tuuli pysyi yölläkin kurissa, eikä se läpsytys yltynyt liian ankaraksi. Iltapalan (maggaraa) jälkeen odottelimme hetken, josko vaikka nähtäisiin se linnunrata, mutta ei kun ei. Vähän oli yritystä, mutta matalalla roikkuva sumu, tai jotain, pilasi katseluelämyksen. Unta palloon, kun ei kerran saada showta.

Yö meni ihan OK, vaikka vähän jännitti etukäteen. Kotona makuupussia pakatessa totesin, että sen kyljessä luki "comfort +5", ja sääennuste taisi luvata yhtä astetta yöksi. Kerrospukeutuminen on POP, joten loppupelissä ei ollut mitään ongelmaa. Ei ollut kylmä, eikä kuuma, vaan just sopiva. Aamun kuurasta päätellen lämpötila kävi yöllä nollan tuntumassa.

Leiri kasaan, pieni tutkimusretki ja ruuan jälkeen kotimatkalle. Minun suhde takaapäin tuleviin aaltoihin ei näköjään ole muuttunut mihinkään. Ei haittaa yhtään, jos sivusta tulee tälliä kylkeen, mutta en vieläkään ole sinut isoihin aaltoihin, jotka tulevat takaa. Ne sotkevat rytmin, yrittävät kammeta paatin sivuttain, murtuvat melaan juuri kun olen tyrkkäämässä sitä veteen jne. Ärsyttävää. Joku toinen nautti aalloista täysin siemauksin.

Aallot olivat aika maltillisia, yhden ainoan kerran oli kunnon pomppu. Matkaa Mussalon rantaan ehkä pari kilsaa, kun äkkiä olen niin syvän aallon pohjassa, että rannan tuulivoimalat hävisivät näkyvistä. Kunnon maininki, mutta jäi ainokaiseksi.

Mansikkalahden vajalla oli säpinää. Masa oli juuri tullut omalta reissultaan ja jättänyt kajakin poikittain meidän eteen rantatörmälle. Eikun huumorimielessä rähisemään, että johan nyt on kun ollaan noin levällään, etteivät toiset pääse kulkemaan. Tästä 20min myöhemmin Antti juoksee mereen pelastamaan sinne liukunutta kajakkia, joka ehtii noin 15m päähän rannasta ennen kuin karkulainen saadaan kiinni. Ollaan juuri tultu hakemaan minun kajakkia, että nostetaan se auton katolle, kun ääni joka lähtee pulkan laskemisesta saa minut kääntämään katseen merelle. Siellähän kelluu kajakki, ja menossa hyvää vauhtia ulapalle. Minulla on kuivapuku päällä, mutta vetoketju on jo auki. Antilla on vielä täysi varustus, joten Antti säntää mereen paatin perään, sen omistajan vielä kantaessa meloja yms. rantaa kohden. Kyllä Masa tiesi tämänkin, on se äijä.

Oli aika jees reissu, tehkää perästä :-)

Ihan pönttöä touhua

Lapio - check, eikun menoksi

Sataman edustan eteläviitassa havaittavissa kallistuma, eli huoltoa tarttis kohtapuoleen,

Kaunissaari, hiljaista mutta aurinko paistaa

Aikamoista puuroa, mutta kyllä siitä läpi pääsi

Antti ja "Saarni"

Perillä Ristisaaressa, helppo homma vetää kajakki ahkiona perässä grillille asti

Paitsi tietysti jos päättää, että vikat metrit meloen. Ottaen huomioon sen miten hyvin kajakki liukui hangella + miten hyvin mela puree "veteen" eikä paatti siltikään juuri liikkunut, niin sanoisin vian olleen melojan tekniikassa.

Toinen pöntöistä, toivottavasti pysyvät kiinni ja kelpaavat tirpoille. Oli vähän heikosti kiinitystarvikkeita mukana, kun se paracord vyyhti unohtui sittenkin autotalliin.

Jonkun hirsimökistä kyllä nyt puuttuu palanen.

Kalusto kuuran peitossa

Eikun kotia kohden, enkä varmana Photoshoppaa horisonttia suoraan

Vihonviimeinen tauko

Pääsiäisen retki Ristisaareen - trakkäykset

Avattiin Antin kanssa retkeilykausi 2016, ja käytiin yhden yön keikalla Pyhtään Ristisaaressa. Tarinantynkää tulee myöhemmin, tässä nyt ensin träkkäykset.

Mansikkalahti - Vehkaluoto

Vehkaluoto - Kaunissaari

Kaunissaari - Ristisaari

Ristisaari - Vehkaluoto

Vehkaluoto - Mansikkalahti

Blondi vesillä

Lähdimme LA aamupäivällä poikien kanssa sorsia katsomaan. Odotetusti sorsalauma löytyi Kuusisen rannasta. Aurinko paistoi ja emme olleet ainoat, jotka olivat samalla asialla.

Sinisorsia, mutta hetkinen, mikäs tuolla keskellä on...?

Blondi mikä blondi

Aika symppis

Iltapäivästä oli vielä aikaa käydä heittämässä pieni lenkki vajan edessä. Pussista ei vieläkään pääse ulos, mutta eiköhän tuo pääsiäiseksi aukea. Koska reittivaihtoehtoja ei ole, veikkasin etukäteen, että tästä tulee noin 6km lenkki. Enempää ei yksinään jaksa kiertää ympyrää. Munsaaren suojassa oli mukava läpsytellä, mutta heti jos näytti nenäänsä vähänkin ulommas pääsi maistamaan aikamoista viimaa. Tunnin jälkeen olin Kortetsaaren kiertämistä vaille valmis, kun huomasin vajan oven olevan auki. Eikun rannan tuntumaan toteamaan, että en ole ainoa jonka mieli teki vesille. Heidi ja Timo olivat kaivamassa paatteja ulos vajasta. Hienoa, sain seuraa :-)

Loppujen lopuksi aurinkoisessa säässä tuli tehtyä kaikkiaan 13km lenkki. Rannassa totesin, että pakkanen oli jäädyttänyt koko paatin kannen. Jäähakkkujen karkunarut olivat jäätyneet kanteen kiinni ja melarukkasiin oli kertynyt jäätä oikein kunnolla.Meloessa ei kyllä ollut yhtään kylmä, joten varustelu oli kohdillaan.

Heidi valmistautuu lähtöön

Timo kävi kokeilemassa jään kestävyyttä.

Etukansi alkoi jäätymään, aukkopeitosta puhumattakaan. Peräsin jäätyi kanssa, mutta onneksi yläasentoon.

Malarukkasten alapintaan oli kertynyt jäätä oikein kunnolla. Huomasin asian vasta lenkin jälkeen.

Karkauspäivän melontalenkki

Otsikko kertoo olennaisen. Pitihän tämä "harvinaisuus" kuitata pois, kun lätäkkö kerran on auki. Tai noh, kun en jaksanut/viitsinyt punnertaa kajakkia itsekseni auton katolle, niin lähtöpaikaksi valikoitui Metsolan vaja, ja siellä reittivaihtoehdot ovat vielä "hieman" rajoittuneet. Vajan edestä pääsee Langinkoskelle saakka ja sitten Höyrypanimolle. Kotvasen kestää vielä, että pussista pääsee pois ja pidemmälle. 

Jo siinä vaiheessa kun kaivan kajakin vajasta hangelle, saan ensimmäisen ihmettelijän touhuilleni. Lenkkeilijä luulee ensin, että olen aloittamassa kajakin huoltotöitä. Kun paljastuu, että olen lähdössä vesille, on ensimmäinen kommentti: "vesihän on vielä tosi kylmää". Kiitän tiedosta, ja muistan mainita samaan hengenvetoon, että ajattelin kyllä istua kajakissa, enkä joutua veden varaan.

Se, että lähtee työntämään kajakkia edellään jäätä pitkin, on muuten todella tehokas tapa pysäyttää lenkkeilijät hetkeksi. Kuinkahan paljon rannalta jännitettiin matkaani kohti avovettä? Minua ei nimittäin jännittänyt yhtään. Jää kyllä rutisi paljon, mutta esim. vettä ei tullut jään pinnalle yhtään. Kun olin riittävän lähellä jään reunaa, sisälle paattiin, ja aukkari kiinni. Sitten vaan vedin itseni, Henon suunnittelemilla jäähakuilla, veteen. Oikeastaan jää murtuu jossain vaiheessa paatin alta, ja sitten olet vedessä. Eikun hakut sivuun, ja melomaan. Simppeliä. Takaisin tullessa otetaan kova vauhti, että saadaan paatti jään päälle. Sitten taas vedetään hakuilla niin pitkälle rantaa kohden, että jään rutina lakkaa. Ei tämä oikeasti ole mitään rakettitiedettä.

Reittivaihtoehdot olivat tosiaankin aika vähissä. Puolitoista tuntia kuitenkin jaksoin pyöriskellä vajan edessä eestaas, ja räpsiä kuvia. Tässä joitakin niistä:

Kohti avovettä

Höyrypanimo talviasussa

Koskeakin piti käydä moikkaamassa

Tätä pidemmälle ei vielä pääse

En tiedä paljonko venepaikka Kotkassa maksaa, mutta tuskin kauhean paljoa. Silti näitä yrittäjiä piisaa.

Lenkki heitetty.

Pösilöt vesillä - kauden 2016 avaus

Koulujen hiihtoloma alkoi ja perinteisesti minulla talviloma samaan aikaan. Elämä on vaan niin paljon helpompaa, kun järjestelee näin, koska lapset jne.

Aloin hyvissä ajoin (täsmä) huhuilemaan seuraa, jos vaikka olisi mahdollisuus lähteä vesille heti loman alussa. Timo oli helppo puhua ympäri, ja sovimme tapaamisen LA iltapäivälle vajalle. Timoa odotellessa ehdin mittailemaan lumihangen paksuutta, ja toteamaan tuulen purevuuden. Kauniista ilmasta huolimatta ehdin miettimään, että onkohan tässä mitään järkeä. Kuitenkin Helmikuu jne.

Koska vajalta ei pääse vielä vesille, tai se on ainakin haastavaa, paatti auton katolle ja kohti Rytäniemeä. Herätimme muuten aika paljon huomiota, kun ajoimme peräkkäin kohti rantaa, merikajakit autojen katoilla. Päät kääntyivät suuntaamme, mutta onhan siihen meloessa ehtinyt tottumaan. Hylkäsimme ensimmäisen ehdokkaan lähtöpaikaksi. Timo oli sen tiedustellut edellisenä päivänä, mutta pakkanen oli jäädyttänyt rannan ja jään vahvuus ei oikein selvinnyt rannalta pällistelemällä. Siirryimme Jussinrantaan jossa ensin ihmettelimme venelaiturin korkeutta. Kyllähän siitäkin olisi päässyt jos olisi ollut pakko, ja olisi halunnut harrastaa akrobatiaa, mutta helppoa se ei olisi ollut. Laiturille kannatti kuitenkin raahautua, koska kun katselimme rantaan päin huomasimme venerampin, jossa ei ollut jäätä/lunta mailla halmeilla. Tuota paremmaksi ei lähtöpaikkaa saisi.

Tuu nyt sieltä

Paatit lähtövalmiiksi ja vermeet niskaan. Ennen lähtöä seuraa saamme Jussinrannan "paikallisasukkaasta", jolla oli meininki ns. kohdillaan. Vaihdamme muutaman sanan ennen vesillelähtöä ja saamme hyväksyviä nyökkäyksiä, vaikka onhan tämä aika hullua touhua. Miten tuohon Jussinrannan porukkaan voi muuten liittyä? Oma ranta, oma rantaravintola (mikälie), tilaa vaikka merikontille ja relameno muutenkin. Juuri minunlainen porukka :-)

Timo otti pienet kyydit jäälautan päällä

Odotin, että kajakki olisi tuntunut muutaman kuukauden tauon jälkeen kiikkerältä, mutta suureksi hämmästykseni ei.  Olo on heti lokoisa, eikä mitään ongelmia tasapainon tms. kanssa. Ehkä tähänkin hommaan on lihasmuisti, en osaa sanoa. Vesi oli kyllä hyisen kylmää, eli ei lähdetty kikkailemaan. Kokeillaan niitä alatukikäännöksiä, kanttauksia yms. kun vesi vähän tuosta lämpenee. Niin joo, tiedoksi jo etukäteen rannalta huutelijoille: lämpimän veden aikaan eskimokäännöksen tekeminen pyynnöstä maksaa 50€. Maksu etukäteen, cash only, mutta tuolla hinnalla teen niitä 3kpl. Kylmän veden eskimon hinta on määrittelemättä, mutta ei taatusti lähde viidelläkympillä.

Sapokka on vielä tukevasti jäässä

Keli oli melkein pläkä, aurinko paistoi, ja oli ihan turha yrittää pitää naamaa peruslukemilla. Ei hitsi, tämä on oikeasti parhautta ja vielä Helmikuussa. Nyt on käyty vesillä joka kalenterikuukausi, jesh!

Meloimme sinne sun tänne, katsokaa tarkemmat speksit Timon blogista, ja matkaa kertyi kaikkiaan 11km ja rapiat. Tästä tämä taas lähtee. Kauden tavoite on dona (kuinkas muutenkaan), ja 1% siitä on nyt kasassa :-)

Viitta lähtenyt karkuteille, Vaakun rannasta löytyy

Keikan jälkeen takaisin vajalle, jossa nuoren miehen auto jumissa hangessa. Totean lyhyesti, että "ei talvikunnossapitoa", ja lupaan apuja, kunhan saamme ensin omat hommat hoidettua. Kajakit sisälle vajaan, ja auttamaan autoilijaa pulassa. Pienen punnertamisen, lumenluomisen (minun lapiolla), pienen pottuilun (mikäs talviautolija sä olet, kun ei edes lapiota löydy), riisikuppi saadaan kuin saadaankin takaisin tukevalle maalle. Eikun hakemaan Jussinrantaan uohtunutta melaa. Siis oikeesti, miten mä voin unohtaa melan kyydistä?

Katariinan uimaranta oli yksi ehdokas lähtöpaikaksi, mutta ei ehkä kuitenkaan...

Perstuntumalta sanoisin, että kelien puolesta ollaan vajaa viikko edellä viime keväästä. Vajan kohdalla tilanne on suurinpiirtein sama, kuin vastaavaan aikaan vuosi sitten. Norssalmen sillan suunnasta ollaan kuitenkin edellä viime vuotta. Siellä sula ulottuu jo muutaman sata metriä Keisarinsatamaan päin. Kyllä tästä kevät saadaan aikaiseksi.

Koko paatti oli keikan jälkeen kuin sokerilla kuorutettu. Jäähakuille ei tullut käyttöä, mutta parempi varautua kuin katua.

Kausi 2016 avattu! JEE!

Kesän 2016 toiminnansuunnittelua

Ulkona talvi näyttää hetkeksi palanneen, mutta tästäkin huolimatta kevät lähestyy. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että melontakauden avaus on sekin päivä päivältä lähempänä. Nyt pääsi käymään niin, että allekirjoittanut valittiin KoMe retkiosaston nokkamieheksi. En tiedä millä meriiteillä, mutta kiitoksia kuitenkin luottamuksesta. Toimenkuva on vielä hieman auki, mutta PJ suunnasta tuli toivomus, että pitäisi kuunnella herkällä korvalla jäsenistön mielipiteitä ja toivomuksia toiminnan suhteen. Koska oletan, että osa tämän blogin lukijoista on KoMe:laisia niin pyytäisin teitä miettimään, mitä haluatte ensi kaudelta ja kertomaan sen hallitukselle. Viimeistään kevätkokouksessa, mutta jos juuri sinulla on se kuningasidea, niin saa kertoa aikaisemminkin.

Kaksikolla KE melonnassa, joskus kesällä 2015. Keulamies Niksu otti kuvan.

Keskiviikkomelonnat jatkuvat aivan varmasti. Se on sitä perustoimintaa, jolla madalletaan uusien melojien kynnystä lähteä kehittämään harrastustaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että keskiviikkoisin olisi vain joku vasta-alkajille sopiva lenkki. Voidaan tehdä muutakin. Jos tulee riittävästi kokeneempia melojia rantaan, niin voidaan jakautua. Osa voi lähteä lenkkiä vetämään, ja osa voi jäädä esimerkiksi rannan tuntumaan tekemään jotain muuta. Vaikka reskuttamaan, jos joku haluaa treenata sitä. Eikä sen aina tarvitse olla keskiviikko. Jos tulee toiveita, että joskus olisi kiva olla jotain toimintaa vaikka lauantaina, kun ei viikolla pääse, niin sitten järjestetään. Mahdollisuuksien mukaan tietysti, koska tämä kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen.

Lyngenin kierto takana, naama palanut ja kotimatka edessä. Virtaa tuntuu vielä riittävän.

Poolon tapaistakin tullaan varmasti pelaamaan. Ei tosin tiedetä vielä kuinka usein ja minä viikonpäivänä. Viime vuonna kokeiltiin lajia kaksi kertaa, ja kyllä oli lystiä. Voi olla hurjan näköistä rannalta katsoen, joten sekaan vaan, niin ei ehdi murehtimaan liikoja. Eikä sitten katsella etukäteen juutuubista mitään "Kayak polo knock-out videoita".

Koskijaostollakin on uusi vetäjä, ja tutustumisia lajiin taatusti järjestetään. Kunhan vedet ensin hieman lämpenevät. Eskimokäännös kannattaa olla jonkinlaisessa hanskassa, jos lähtee koskeen hupsuttelemaan. Kippejä tulee, ja Timoa mukaillen: "jos ei kaadu koskessa, ei ole yrittänyt tarpeeksi".

Geokätkö, mutta enpäs kerrokaan, että missä tai minkä niminen kätkö.

Retkiä tullaan järjestämään seuran toimesta muutama. Helppo meriretki säilyy ohjelmassa, ja se järjestetään varmaankin kaksi kertaa. Käytännössä tarkoittaa jotain noin 20km päässä sijaisevaa kohdetta. Kuolioluoto on näissä retkissä ollut aika usein vakiokohde ja se toinen helppo meriretki sijoittuu Lökören markkinoiden aikaan. Ensin markkinoille, ja sitten johonkin Pyhtään saariston saareen yöksi. Kelien ja melojien taitojen mukaan mennään. Eli siitä ei kannata olla huolissaan pärjääkö näillä retkillä, varmasti pärjää.

Fort Slava

Jos jokiretkelle löytyy vetäjä (ja lähtijöitä), niin sekin varmaankin järjestetään. Siinä tosin pisin päivämatka saattaa huidella 40-45km välissä. Jos on epävarma omasta jaksamisestaan, kannattaa ottaa tämä huomioon ja tehdä realistinen arvio siitä, kannattaako lähteä tälle retkelle vaiko ei.

Useimmille retkeilykauden päätös suuntautuu Pyhtään Kaunissaaren muinaistulille. Kelien suosiessa osa jäsenistä tekee omatoimisia retkiä tämänkin jälkeen, mutta tämä on yleensä seuran järjestämistä retkistä kauden viimeinen. Jos ei jaksa meloa, niin paikalle on tultu myös rinkkavarustuksella tuurin kyydillä. Tällöin saa varautua siihen, että asiasta saatetaan mainita. Useamman kerran, ja vielä vuosienkin päästä.

Joskus oltu ajoissa liikkeellä, se on meinaan auringonnousu, ei lasku.

On heitetty myös sellainen idea, että vietäisiin kajakit tuurilla Haapasaareen, ja lähdettäisiin siitä tutkimaan ulkosaaristoa. Kuinka pitkä retki se olisi, ei ole vielä mitään tietoa. Saati siitä, koska se olisi. Vetäjä kyllä melko varmasti löydetään, jos halukkaita lähtijöitä löytyy.

Näiden lisäksi kesän ohjelmassa on tietysti peruskurssit, sekä mitä lie TYKY-melontoja, firmakeikkoja yms. Joista jälkimmäisistä yleensä tiedotetaan viime tipassa, mutta aina ne on saatu hoidettua, joten eiköhän ne hoidu myös tulevana kautena.

Ihan eka kausi. Alla "ruuhi" ja oli "pakko" päästä merkkaamaan Joulukuulle yksi päivä vesillä. Taisi olla aika vilakka keli. 

Nyt saa esittää toivomuksia. Laittakaa niitä minulle sähköpostilla, kommentoikaa blogiin, tulkaa nykimään hihasta kun näette, tai avatkaa keskustelua KoMe Facebook sivuilla (ja kertokaa sitten minulle jos sieltä tulee ideoita, koska itse en ole naamiksessa, enkä mene).

Jos ei tule palautetta jne. niin sitten voi käydä sillai, että "tehdään kuten on aina tehty" ja turha mussuttaa jälkikäteen, niin kerta.

Majasaaren kierto kävellen

Jo "perinteinen" Majasaaren kierto kävellen tuli tehtyä jo viikko sitten, mutta ei ole ehtinyt raportoimaan. Lähdimme reissuun poikien kanssa, ja asianmukaisesti varusteltuna. Käytännössä pojilla naskalit ja minulla hinausköysi, joka olisi tosipaikan tullen saanut toimia heittoköytenä. Vasta myöhemmin muistin, että onhan minulla ihan oikea heittoköysikin, pitänee etsiä se jostain. No, turvavarusteille ei onneksi tullut käyttöä, mutta parempi niin.

Rantaan mennessä mietitytti lähinnä muu liikenne, eli kuinka paljon siellä on moottoripelejä. Viime talvena kaikenlainen päristely jäällä taisi lähteä ns. lapasesta, ja viranomaisiakin tarvittiin. Ainakin tällä keikalla huoli oli turha. Pari moottorikelkkaa, ja yksi skootteri(!) häiritsi luonnonrauhaa, mutta ei yhden ainoaa autoa. Meidän lisäksi jäällä oli paljon ihmisiä nauttimassa viikonlopusta, kukin tyylillään: kävellen, luistellen, hiihtäen tai pilkkien.

Aurinko ei paistanut, mutta muuten ihan mukava pieni retki. Pari päivää tämän jälkeen alkoi vesisateet ja keli vaihtui plussan puolelle. Jää kyllä kestää, mutta kestääkö kantti lähteä kävelemään sille, kun päällä on useampi sentti vettä?

Ajoitimme retkemme aika hyvin muutenkin, koska kun pääsimme takaisin mantereen puolelle jäälle täräytti kaksi mönkijää + rannassa laitettiin lähtövalmiiksi kahta motocross pyörää.

Näkymä Pohjinkarista pohjoiseen

Tikka ollut ahkerana