Kuolioluoto

KoMe "Helppo meriretki" starttasi Metsolan vajalta viime LA ja oli allekirjoittaneelle ensimmäinen kerta, kun osallistuin retkille. Pelkällä "reppu ja termari"-varustuksella ei näillä reissuilla pärjää, joten koko viime talvi oli haalittu tarvikeita pikkuhiljaa, kun juuri mitään ei löytynyt kaapista valmiina. Erilaisista retkitarvikkeista voisi kirjoittaa oman kirjansa, mutta en nyt jumita siihen. Jokainen retkeilijä tietää, että tavaraa tarvitaan paljon. Valikoimassa piisaa ja kaikkien tyrkyllä olevien tavaroiden tarpeellisuudesta voidaan olla montaa mieltä. Se etu tässä melonnassa on, että tavaroita ei tarvitse kantaa selässä ja kajakki on "hieman" tilavampi kuin rinkka.

Olin LA ajoissa vajalla, koska en ollut aikaisemmin pakannut kajakkia retkikuntoon. Ei mitään käsitystä kauanko siihen menisi aikaa. Ne tavarat kuivasäkkeihin jotka eivät missään tapauksessa saa kastua (kuten esim. makuupussi) ja sitten vaan pakkaamaan. Bigfootin selkänojan taakse mahtuu kaksi Lidl-palautuspulloa, eli 4L juomavettä taatusti niin optimaalisesti painon jakautumisen suhteen, kuin vain mahdollista. Yksi (vajaa 10L) juomasäkki mahtui jalkatukien eteen ja pienellä virittelyllä sinne solahtaisi varmaan toinenkin. Ruuat selän taakse päiväluukkuun, edessä olevaan päiväluukuun välipalaa ja loput nyssäkät painon perusteella tasaisesti etu- ja takalastiruumaan.

Varovainen nosto maissa keskeltä (oho, kylläpäs painaa) ja ainakaan kumpikaan pää kajakista ei rysähdä heti maahan, eli suurinpiirtein tasapainossa. 

Pakkaamassa kajakkeja.

Meitä on kaikkiaan 7 lähtijää, juuri sopivan kokoinen porukka. Kohteeksi valikoituu Kirkonmaan vieressä oleva Kuolionluoto, joten menoksi. Säästä tämä ei jää kiinni, on meinaan melkoinen hellepäivä tulossa. Heti kun olen saanut kajakkini veteen huomaan yhden pienen puutteen: kelluu, mutta on hieman vinossa. Ei kuitenkaan niin paljoa, että pitäisi alkaa purkamaan ja etsimään mikä painava tavara siellä nyt laidassa, eikä keskilinjalla.

Kohti ensimmäistä taukopaikkaa Lehmäsaaressa

Ensimmäinen (ja samalla ainoa) tauko pidetään Lehmäsaaressa. Saaren pohjoispäässäkin on hieno taukopaikka laguunin muodossa, jälleen minulle uusi juttu. Kuinka monta laguunia mahtuu pieneen saareen? 

Tauko Lehmäsaaressa

Tuohan vaikuttaa mukavalta harrastukselta.

Perässä tuli kaksikko josta kerrottiin meille: "Se on 50v vanha ja siksi noin ruma". Johon me: "Tuo äijä vai kajakki?".

Ei nimeä, eikä kotisatamaa näkyvissä, mutta perässä riippui tämmöinen lippu.

Perillä.

Allekirjoittaneen yksiö ja kuivatusnaru.

Perillä kohteessa alkoi tohina, kun valkkasimme teltoille paikkoja, purkasimme kajakkeja yms. Viimeksi olen kasannut teltan (ja nukkunut sellaisessa) vuonna -91. Silloin se oli mallia "puolijoukkue", ja kasaajiakin oli useampi. Pelottamasti urakan kimppuun, ja onnistuihan se pienen pähkimisen jälkeen. Eikä jäänyt ylitse kuin yksi osa, jonka käyttötarkoituksen, ja paikan selvitin sitten reissun jälkeen. Sillä lyhyellä, kolmen palan, "kaarella" olisi kai saanut oviaukon liepeet ylemmäs, vähän pois edestä. 

Naapurit, tai ainakin osa niistä

Yksi yöpyi ilman teltaa. Tuohon lisäksi makuupussi, hyttysverkko ja valmista tuli.

Leirin kasaamisen ja ruokailun jälkeen tutkimme saarta hieman. Kun "pakollinen" osuus saatiin hoidettua palasimme leiriin makkaranpaistoon. Rantakalliolta oli hienoa seurata auringonlaskua, mutta se "superkuu" jäi näkemättä, vaikka sitä niemen toiselle puolelle lähdimmekin etsimään. Aivan liian pilvistä, joten emme nähneet vilahdustakaan kuusta. Aika painua pehkuihin.

iiiso kivi, ja kuningasidea: "Tuonne riviin istumaan ja joku ottaa kuvan".

Selän takana Jonna yrittää komentaa meitä: "Nyt kaikki pois sieltä reunalta. Heti!"

"Hei te siellä alhaalla"

Kuosa

Olisi mukava raportoida, miten luonnon helmassa nukutti kuin tukki, ja heräsin aamulla levänneenä auringonpaisteeseen ja linnunlauluun. Totuus on kuitenkin se, että tämä oli se yö kun unta sai hakea pitkään, todella pitkään. Sitä luulisi, että kun on hieman univelkaa jo pohjalla, meloo päivän aikana melkein 20km, niin iltapalan jälkeen taju lähtisi poks vaan. Niinhän sitä joo luulisi. 

Se uni ei vaan tule. Luonto on muuten äänekäs paikka. Tuuli suhisee, teltan päälle ja lähistölle putoilee käpyjä, linnut mekastavat, aallot lyövät rantaan jne. Makuualustakin narisee jokaisella käännöksellä melko kovaäänisesti, pahoittelut siitä naapureille jos se häiritsi teitä. Viimeisen kerran katson kelloa joskus 02:30 pintaan, mutta sitten lähtee taju, noin tunniksi. Herään tosiaankin linnunlauluun, tai ainakin lintujen mekkalaan noin neljältä aamulla. Lokeilla ja tiiroilla on joku kina ja mekin saamme siitä osamme, kiitti. Onneksi nukahdan uudelleen, ja herään lopullisesti noin kello kuusi aamulla. 

Pikkuhiljaa toisetkin heräilevät. Aamupalan tekoon, jonka jälkeen leirin purkaminen. Teltta ei suostu mahtumaan takaisin pakettiinsa, kun minulla ei riitä juuri nyt käpy taitella sitä tarpeeksi pieneen nippuun. Aivan sama, kyllä se kyytiin mahtuu. Nyt pakkaaminen onnistuu niin, että paatti kelluu tyhjänäkin vaaterissa, eikä valmiiksi vinossa.

Aamupala

Leiri purettu, kamat kyydissä, kotia kohden

Jos tullessa oli vastatuuli, niin kotimatkalla tilanne on toisin. Kahdesta reittivaihtoehdosta valitsemme sen merellisemmän, tai kuten siitä valintatatilanteessa keskusteltiin: "Mennäänkö samaa nössöreittiä kuin eilen tänne tullessa, vai valitsemmeko aaltoja?". Valitsemme aallot.

En tiedä minkä niminen salmi erottaa Vuorisaaren ja Kirkonmaan toisistaan, mutta sen lähestyminen on mielenkiintoista. Sivusta pukkaa aaltoa, mutta onneksi loivaa sellaista. Aikamoista vuoristorataa, mutta kenelläkään ei ole ongelmia. Varsinainen hauskuus alkaa, kun pääsemme kääntöpisteesseen ja lähdemme itse salmeen. Nyt samat aallot tulevat suoraan selän takaa ja voisi halutessaa yrittää surffausta. Itse en moiseen hupsutteluun nyt lähde. Melon vain aallonharjalla niin lujaa kuin pääsen, kivaa. Ainoa jännäpaikka on, kun edessä aallonpohjalta paljastuukin kivi. Minulla ei olisi mitään mahdollisuuksia väistää, mutta aalto vie minut ko. murikan ylitse, eikä siitä tarvitse lopulta välittää.

Aallot hellittäneet ja voi jo kuvatakin. Tulkaas nyt sieltä.

Pidämme tauon taas Lehmäsaaressa. Tauon jälkeen väylien ylitykset, kohti Norssalmea ja Keisarinsatamaa. Menoamme siivittää edelleen aallokko, joka on nyt luonteeltaan täysin erilaista kuin Vuorisaaren ja Kirkonmaan välikössä. Tämä on matalampaa, mutta terävämpää ja agressiivisempaa, kaikinpuolin ikävämmän mallista. Lisämausteen tuovat huviveneiden peräaallot, mutta matka etenee.

Lopulta olemme perillä vajalla. Kajakit rantaan, lopputoimet, pikaiset kiitokset yms. ja porukka häviää tahoilleen. Paras melontareissu minulle tähän mennessä. Viis siitä, että unet jäivät vähiin ja nyt väsymys painaa kunnolla. Uusia kohteita, mukavaa porukkaa, mahtava keli, pysyimme hyvin kasassa koko reissun ajan, ei tullut kuminauha-ilmiötä jne jne. 

Tauko Lehmäsaaressa, ja Antti tutuissa puuhissa. Laulua vielä mukaan ja voi lähteä venetsiaan Gondolieeriksi.

Miten niin ette ole koskaan aikaisemmin nähneet lokkia mato-ongella?

Takaisin vajalla. Juu, ei oo pakko purkaa paattia ensin. Saa mennä uimaan jo ennen sitä :-)

Kiitos kaiklle matkaseurasta yms. Erityiskiitos Antille retken vetämisestä. Kiitos.