Juhannuspäivän melonta

Kaliméra vaan kaikille... Olihan se viime viikolla aika mielenkiintoista lukea, palmun varjossa, uutisia Suomesta. Lunta, räntää, rakeita ja siihen malliin. Kylläpä osui etelän löhöloma hyvään rakoseen. Kreetallakin olisi voinut meloa, ainakin tämä firma vuokraa kunnollisia retkikajakkeja; http://enjoy-crete.com/en/Sea_kayak/General/Rent_a_kayak

tosin päivälämpötilat Kesäkuussa huitelevat siellä +30 paremmalla puolella ja pilviä ei pahemmin näkynyt. Oikein oiva konsti polttaa itsensä palovammapotilaaksi, jos tuohon keliin lähtee useammaksi tunniksi melomaan huonosti varustautuneena. Melonta-anorakki olisi noihin keleihin aivan liian tukahduttava. Olisi pitänyt hommata pitkähihainen UV-suojattu paita ihan tuota varten, isolierinen UV-suojattu hattu jne. Niin, ja olisi pitänyt muistaa pyytää Antilta lontoonkielinen todistus siitä, että "osaan" (hah) meloa. Paatin vuokraaja vaatii sellaisen. Joskus toiste sitten.

SUP melontaa olisi päässyt kokeilemaan ainakin Chaniassa, mutta oli hinnatkin kohdillaan. Laitan tänne ne esitteet, jahka löydän ne jostain tavarakasojen kätköistä.

Kotiin palattiin siten, että kone lähti Chanian lentokentältä 00:30 ja laskeutui suomeen 04:00. Lämpötila putosi keskiyön +25 asteesta, Suomen kesäaamun tylyyn lukemaan +7 astetta. Lumet oli joku onneksi ehtinyt luomaan pois ennen paluutamme ;-)

Mitään en ottanut

Juhannusaatto meni enemmän ja vähemmän koomassa, ei ole lentokonetta luotu nukkumiseen. Ainakaan niitä matkustusluokkia mihin meillä on varaa. Kaikenlaista kokkoa olisi ollut illalla tarjolla, mutta ensivuonna sitten.

Juhannuspäivänä päätin heittää lenkin. Aamulla keli oli mitä aurinkoisin, mutta enhän minä silloin vielä ehtinyt, kun piti puuhastella kaikenlaista. Esimerkiksi purkaa matkalaukkuja yms. Päivän mittaan keli sitten alkoi muuttua, miten sen nyt sanoisi kauniisti, epävakaiseksi. Tauko oli ollut kuitenkin niin pitkä, että lenkille oli päästävä. Ihan sama miten paljon sataisi.

"Lähteäksesi tähän keliin, sinun ei tarvitse olla hullu. Riittää kun olet meloja."

Matkalla vajalle sitä vettä tulikin sitten ihan riittävästi. Sade tosin alkoi niin äkisti, että elättelin toivetta, jos se vaikka loppuisikin yhtä nopsaan. Valmistelin paattia lähtökuntoon sisällä vajassa, sillai hitaasti ja huolellisesti, ja katselin avoimesta ovesta pihalle, miten tilanne siellä kehittyy. Kuinka ollakaan, kerrankin oli tuuria ja sade loppui kuin kytkimestä katkaisemalla.

Lähdin Äyspäätä kohden, Maijansaaren rantoja hipoen, jos löytyisi tuttuja (naapureiden mökin pitäisi olla siellä jossain), mutta ei löytynyt. Vesillä oli rauhallista, vain muutama vene, pari melojaa (uusia KoMelaisia?) ja yksi SUP lautailija Munsaaren kohdilla.

Äyspäällä tuuli ja sekin mokoma kääntyi reissun aikana sillai hassusti, että pääsin menemään vastatuuleen mennen tullen, oujee. Tästä tämä taas lähtee.

30min edellistä kuvaa myöhemmin.

Ei puutu kuvasta kuin laulujoutsen, mutta kun ei meidän vesillä tunnu olevan muita kuin näitä kyhmyjä.