Tipuja tiirailemassa

Leppoisa työpäivä saa ihan uuden käänteen kun eemeliin napsahtaa noin 11:30 viesti, että eräs asia on pakko saada tehtyä ennen työpäivän loppua. Se siitä navan kaivelusta, ja kirjallisten töiden pinon ajamisesta kiinni. Monen vaiheen jälkeen, pääsen 15:18 ilmoittamaan asiakkaalle, että "valmis". Eikä tehnyt tiukkaakaan, jäi vielä 40min ja rapiat "luppoaikaa". Minä siis en tehnyt itse hommaa, vaan heilutin ruoskaa ja tiimi ahersi. Kiitos heille siitä.

Päätän laittaa konttorin kiinni jo ennen neljää, ja käyn noukkimassa pienemmän jätkän tarhasta. Vanhempi tulikin kotiin koulusta jo pari tuntia aikaisemmin. Tehokas pentujen ruokkiminen (bravuuriruokalaji joka onnistuu minulta aina: Saarioinen) ja jo 16:30 vesi loiskahtaa iloisesti Karhulan uimahallin altaassa. Reilun tunnin puljaamisen jälkeen veljeksien touhu alkaa muistuttamaan lähinnä veljensurman harjoittelua hukuttamalla, joten aika lähteä kotiin. Pienemmällä huuletkin ovat jo nätin sinertävät. Kotona jotain pientä suolapalaa naamariin, ja vermeet niskaan. Jälkikasvun perään katsomisen vastuunsiirto vaimolle ja kajakki on vesillä 19:00.

Ranta on sakeanaan vaitonaisia miehiä, jotka tuijottavat synkkänä veteen. Kaikilla on kädessään tikku, josta roikkuu siima. Harrastus se on tuokin, mutta ei ehkä minulle kuitenkaan.

En oikein tiennyt mihin suuntaan lähteä, joten Äyspäätä kohden. Jos siellä olisi vaikka aaltoja. Matkan varrelle osuvat reitin ensimmäiset tipuset, haikara, sinisorsia, hanhia, joutsen ja joku jota en tunnistanut. Mahdollisesti merimetso.

Musta, isohko ja tätä lähemmäs ei ollut menemistä

Äyspäällä oli kuin olikin aaltoja, semmoista 30-40cm pomppua, joten eikun ottamaan niistä tuntumaa. Kiersin Pitkäkarin ja sen verran piti keskittyä melomiseen, että jäi siitä kuva taaskin ottamatta. Seuraavalla kerralla sitten. Kajakkini Bigfoot otti vastaan tyynesti ja eleettömästä kaikki ne pomput, mitä tänään oli tarjolla. Kertaakaan ei tarvinnut edes harkita mitään tukia. Hyvää reeniä, mutta peuhataan sitten vähän enemmän, kun vedet lämpenevät. Nyt ei oteta riskejä.

Taas oli "ruuhkaa", koska Kivenkorvansalmessa törmäsin toiseen melojaan. Moikkasimme toisiamme, ja jatkoimme matkaamme. Se sujuikin leppoisissa merkeissä, ja pidemmänkin lenkin olisi voinut heittää, mutta valo alkoi loppua, joten piti hipsiä takaisin vajalle. Onneksi päivät pitenevät vauhdilla, kesä tulee \o/

Tässä kuvat niistä lopuista tipusista. Tai siis ne, joista sain otettua edes jotenkin kelvollisen kuvan. Laitetaan lajit kohdilleen jos/kun löydän nämä jostain kirjasta, nyt en kyllä jaksa kaivaa. Pahoittelen, lintujen tunnistaminen ei ole ydinosaamistani.

Ei mitään hajua, mutta ei ainakaan pulu - Edit: Pikkutiira, ei ole räyskä kun on keltaiset jalat

Kalalokki(?)

Silkkiuikku Tukkasotka Käytyäni kaikki Wikipedian sotkat läpi, väittäsin edelleen silkkiuikuksi, mutta Antti on erimieltä. Joku sorsa siis.

Ihmeen lähelle se minut laskikin

Huono keli, kyllä harmitti mennä ;-)

Karhuvuoren vesitorni.