sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Apuohjaajana ja polttarimelonta

Viikonlopun olisi voinut käyttää kilometrien kauhomiseen, kun poikamiespävät vielä jatkuivat. Olisin varmaankin saanut satasen kasaan melko helposti, tai ainakin lähelle. Joskus pitää kuitenkin ajatella muutakin, kuin vain niitä kilsoja.

Olin luvannut Antille jo aikaisemmin keväällä tulla apu-ohjaajaksi edes yhdelle alkeiskurssille, ja pitäähän lupaukset pitää. Ensimmäiselle kurssille en voinut mennä, koska vaimo oli sillä kurssilla ja jonkun piti katsoa poikien perään. Muutenkin olla apu-ohjaajana kurssilla, jolle puoliso osallistuu, ei ideana ehkä ole sieltä parhaimmasta päästä. Toisen kurssin aikaan emme olleet suomessa, joten jäljelle jäi vain tämän kauden viimeinen virallinen kurssi, joka pidettiin siis kuluneena viikonloppuna.

Kurssi aloitettiin perjantaina ilta viideltä, ja jatkettiin LA/SU aamupäivät. Päävetovastuu oli Antilla, ja sehän tarkoittaa parasta mahdollista opetusta mitä meidän seuralta on saatavilla.

Pari kippiä saatiin, mutta ne kuuluvat asiaan. Itse noukin yhden kurssilaisen kaksi kertaa peräkkäin merestä, mutta se toinen molskahdus oli kyllä minun syytä. Pelastettava oli juuri saatu takaisin paattiin sisälle, minulla tarkkaavaisuus herpaantui sekunniksi ja se riitti. Otteeni kajakista ei ollut riittävän hyvä, kun pelastettava lähti pyörähtämään oikein päin ja istumaan, ja sitten mentiin uudemman kerran. Reskutusta pitää näköjään (sitäkin) treenata aktiivisesti myös alkeiskurssin jälkeen, kun ei tiedä koska sitä oikeasti tarvitsee.

Keli vaihteli kurssin aikana laidasta laitaan. Perjantaina ja lauantaina saatiin nauttia kesäisestä säästä ja tasaisesta kelistä. Sunnuntaina sitten saatiin hieman esimakua aalloista, kun lähestyvä saderintama toi mukanaan tuulen joka nosti aallokon. Tietysti sillä aikaa, kun olimme saaressa pitämässä taukoa. Ensin saatiin aaltoa suoraan selän takaa, mutta reitin vuoksi meidän piti kääntyä niin, että vajaan kilometrin matkalla saatiin aaltoja suoraan sivusta.

Paluumatka meni kuitenkin hienosti, eikä kukaan kaatunut, vaikka kurssilaisten ilmeet olivat  aika tiukat aalto-osuudella. Kaikilta joilta asiaa tiedustelin paluumatkalla vajalle, oli ollut kuitenkin aallokossa kivaa.

Kiitoksia kaikille osallistuneille: niin kurssilaisille, kuin toisille apuohjaajille ja erityisesti Antille. Keskiviikkomelonnoissa nähdään ja ehkä vajalla muutenkin.

Alkeiskurssi III Kortetsaarta kiertämässä
Paikallinen asukas tuli moikkaamaan meitä LA ja hänellä oli ihan asiaakin: "Ettekös te voisi alkaa huolehtimaan tuosta väylästä, kun se kasvaa kohta umpeen kaisloista", teemme voitavamme. 
Mikä ihmeen polkuvene tuolla menee? Tuo pitää nähdä lähempää...

Sehän oli Hobie Tandem Island, josta oli jätetty sivuponttoonit ja purje pois tälläkertaa.
LA reskutettiin ja suurin osa kurssilaisista oli niin innokkaita, että kokeilivat useampaan kertaan. Olihan meillä sauna lämmin, mutta silti vesi oli ehkä max. 17 asteista. 



Jotkut kokeilivat myös itsepelastautumista, ja saatiin yksi onnistunutkin suoritus. Isot aplodit sille. Ei ole helppo temppu..

Päätöspäivän retki. Antti kertoo kajakin pakkaamisesta, ja säätöevän käytöstä.
Oho, täällähän on pomppuja. Tuonneko meidän pitää mennä?
Kaikki OK?

Tässä vaiheessa aallot tulivat vielä selän takaa. Sitten kun siirryttiin sivuaallokkoon, tämäkin bloggaaja keskittyi "työhönsä", eikä dokumentointiin. Pitää kai hommata joskus go-pro kamera keulaan räpsimään kuvia automaattisesti.
Itse yritin mennä sellaisten kurssilaisten lähellä, joiden meno vaikutti hieman epävarmalta. Menin siihen lähituntumaan vakuuttamaan, että paatti pysyy kyllä pystyssä tässäkin aallokossa, varsinkin jos vielä laitat sen melan veteen ja melot.
Kurssilaiset nopeasti laskien kaikki tallella, vaikka käytiinkin jännän äärellä: "Onko kenelläkään köntsät housussa?" ;-)

-------------

Viikonlopun toinen aktiviteetti oli LA alkeiskurssin jälkeen järjestetty polttarimelonta. Vajalle tuli 7 neitokaisen ryhmä, joille pidettiin 15min melonnan pikakurssi ja eikun vesille. Alku näytti siltä, että ei tästä taida tulla mitään, kun melominen muistutti voin levittämistä naskalilla. Jos ei uskalla laittaa melaa veteen, niin ei se paatti oikein tahdo liikkua. Porukka kuitenkin sai nopeasti juonesta kiinni, ja sitten mentiin. Eivät (nämäkään) tainneet uskoa "kohti Kaunissaarta" läppää, vaikka kovasti yritimme. Kyllä heillä taisi olla hauskaa, ainakin paljon iloisia naamoja matkalla, ja rannassa.

LA saldo: 7h merellä/vajalla, kilometrejä ei juurikaan kertynyt, mutta kivaa oli.
Prinsessarantautumiset on jo niin nähty. KoMe:n kauden 2014 uutuus, prinsessakoristellut paatit.
Melonnan pika-pikakurssi.
Teoriat on teoriaa, nyt käytännön testiin.

Kukaan ei kaatunut tästäkään polttariporukasta.


perjantai 27. kesäkuuta 2014

Hevossaaret

Minulla on mielessäni lista lähivesien paikoista, joissa haluaisin käydä kajakilla. Kaikkia niitä ei pysty mitenkään toteuttamaan yhden kauden aikana, mutta kun perhe on poissa pystyn kuittamaan muutamia lähellä olevia. Sellaiset kohteet jonne päästäkseen pitää yöpyä saaristossa, saavat vielä odottaa. Ensiviikko on normi työviikko ja viikonloppu menee KoMe järjestämän alkeiskurssi III apu-ohjaajana, joten maksimilenkit ovat 30km luokkaa. Ei haittaa, näillä mennään, ja jääpähän tavoitteita tuleville kausille.

Yksi "tuon haluan kiertää" kohteista on Pyhtään Hevossaari, ja ihan kartalta pongattu tavoite. Samalla tulisi selvitettyä reitti Pyhtään Saaristomarkkinoiden pitopaikkaan, Lököreen. Työpäivän jälkeen paatti veteen, ja keula kohti naapurikuntaa.

Äyspään tilanne jännitti hieman etukäteen, koska ensimmäisen tunnin pääsin puskemaan vastatuuleen, ja mietin, että: "jos tässä kohtaa on jo tällaista, niin saa nähdä mikä on tilanne Äyspäällä". Keli oli kuitenkin vallan mainio, ja sain mennä ihan rauhassa. Ei juurikaan aaltoja ja tuulikin laantui.

Reitti oli, miten tämän nyt sanoisi kauniisti ... tylsä. En ollut tajunnut miten iso mökkikunta Pyhtää on, ja Hevossaaren mantereesta erottavaa Pitkäsalmea meloessa se oikein korostui. Asuintaloa ja kesämökkiä vieri vieressä, sadan metrin välein, useimmat melkein rannassa kiinni. Sirkkelit soivat, ruohonleikkureita siellä sun täällä jne. Onhan pikkuisille hauska vilkutella takaisin, mutta viidennen jälkeen sekin alkaa vähän kyllästyttää. Eli jos kaipaa luonnonrauhaa, niin tämä reitti ei ole SE reitti mikä kannattaa valita.

Taukopaikan etsiminen oli sekin sitten hieman hankalaa, kun niitä mökkejä piisasi. Alunperin olin ajatellut, että pidän paussin Lökören venesatamassa, mutta sinne päästyäni kaipasin omaa rauhaa. Jatkoin siis eteenpäin ja lopulta pidin tauon pienellä saarella Hevossaaren eteläkärjessä, jonka nimi kartan mukaan on Mäntykari.

Loppumatka sujui vielä tyynemmissä vesissä kuin tullessa, joten kuittasin samalla Kotkan puolen Hevossaaren. Kaksi heppaa yhdellä iskulla.

Sikosaari

Pitkäkari
Kivikarit

Tuonne tauolle, jos vaan löytyy rantautumispaikka

Pingo! Pieni ruohokaistale, mutta sehän riittää. Piti vaan väistellä hanhenjätöksiä, yllätys yllätys.

Kenttätestissä Clas Ohlsonilta haettu paristokäyttöinen virtapankki.Toimii ja vallan mainio ratkaisu, jos ei halua sijoittaa kymppejä ja vain satunnaista tarvetta. Siitä montako kertaa kännykän lataa yksillä paristoilla, niin ei mitään hajua.

Pieni ranta, mutta riittävä

KoMe:n puolivirallisen, kolmilajisen, lintujen lajimäärittelyoppaan mukaan nämä ovat pikkulintuja. Ne kaksi muuta vaihtoehtoa olisivat "pulu", tai "erikoislintu", mutta nämä eivät selvästikään ole kumpiakaan niistä.

Luonnon oma ramppi

Mitähän levää tämä on? Tätä on meinaan paljon.

Hieman isompi kalanpyydys Liustien eteläpuolella

"Get a room". Näillä kahdella oli selkeästi soidinmenot vielä kesken. Eivät olleet moksiskaan, vaikka livuin aivan vierestä. Kauhea tohina ja lirkuttelu päällä. Sitä kaulojen hankaamista toisiinsa en saanut kuvattua, pahus.

torstai 26. kesäkuuta 2014

Tripla

Mitä tekee melontahörhö, kun saa vapaata perheestä? No meloo tietenkin. Perhe lähti iltapäiväjunalla, kohti suurta Savonmaata, ja minulle ei jäänyt kuin työtehtävät hoidettavaksi. No joo, kai tätä kämppääkin pitää vähän vahtia, ettei ihan pääse räjähtämään käsiin, mutta kuitenkin.

Konttori kiinni 15:30 ja rantaa kohden. Melojien Keskiviikkomelonta tosin alkaa vasta 18:00, joten tässä onkin kivasti aikaa lämmitellä lihakset. Tulen siihen tulokseen, että Varissaaren kierto on just passeli tapa lämmitellä, ei pääse tulemaan revähtymiä tai mitään sellaista. Huolellinen pitää olla, eikös vaan?

Meri on lähes tyyni ja Keisarinsataman ylitys sujuu kuten niin monta kertaa aikaisemminkin: t.y.l.s.ä.ä. mutta melaa veteen niin siitäkin selvitään. Matkalla rupean hieman epäilemään, että näinköhän ehdin takaisin kuudeksi jos kierrän Vaakun ja kun olen saaren kupeessa on helppo tehdä pieni vertailu. Käytetty aika vs. käytettävissä oleva aika. Aika riittää saaren kiertämiseen jos en halua pitää taukoa ennen porukan lähtöä, mutta jos haluan, niin sitten ei riitä. Sen verran vielä järkeä päässä, että päädyn vaihtoehtoon, jossa ehdin pitää pienen tauon. Vaakun rannassa suklaapatukka nassuun ja samoja jälkiä pitkin takaisin vajalle.

Siellä onkin jo mukavasti porukkaa, ja uusia tämän vuoden alkeiskurssin käyneitä jonkin verran. Hienoa, toivottavasti saadaan paljon uusia aktiviisia jäseniä. Normipottuilut vanhojen partojen kanssa, ja taas mennään. Pikainen kysely missä ollaan KE melonnoissa käyty + nopea katsaus minkätasoista porukkaa ja reittipläni on valmis: Maijansaari kiertäen myötäpäivään. Jos jollain alkaa mela painaa, niin voidaan Hevossaaren jälkeen tarvittaessa jakautua ja oikaista takaisin hieman lyhyempää reittiä.

Keikka menee hienosti, eikä oikopolkuja lopulta tarvita. Porukka otetaan monta kertaa kasaan, vaikka välillä pääsee vähän haitari venähtämään. Ketään ei jätetä, tälläkään keikalla. Rannassa träkkeri näyttää melkein 13km, joka on ihan kelpo suoritus ja paljon iloisia naamoja, mikä on aina mukavaa.

Itse laitan heti rantaan päästyä kännykän latautumaan, koska träkkerin GPS kuluttaa puhelimen akkua ihan tolkuttomasti. Tämä ei meinaan ole vielä ohitse. Saan osakseni hieman epäuskoisia ilmeitä, kun kerron lähteväni vielä iltalenkille. Hulluna varmaan pitävät, ja ovat tietysti ihan oikeassa :-) Puolen tunnin tauko, ja taas mennään. Tosin sillai aika rauhallisesti ja naatiskellen. Hirssaaren kierto on vielä ohjelmassa, lyhyenä versiona.

Takaisin rannassa 22:45, auringon vedellessä viimeisiään. Koko päivän saldo 32km ja muutama sata metriä päälle. Aamulla nähdään tuliko vedeltyä kuinka paljon käsillä, mutta se on huomisen murhe se.

Pikainen tauko ja energiatankkaus Vaakun rannassa.
Lähtövalmisteluja
Ruuhkaa Maijansalmessa, hyvä että sekaan mahtui
Keisarinsatama, tyyntä on
Aurinko painuu mailleen, mutta minäkin olen jo melkein takaisin vajalla
Vaakku

Maijansaari

Hirssaari
Ai niin joo, satasetkin paukkuivat tänään. Nyt kasassa 503km, eli kauden tavoite puolivälissä \o/

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Lehmäsaari ja Fort Slava

Antti ja Timo tästä reissusta jo kertoivatkin olennaisen. Linkit löytyvät tuolta sivusta, katsokaa sieltä lisää. Minäkin olin mukana retkellä ja oli todella kivaa. Mukavasti porukkaa ja minulle uusia kohteita.

Nyt minäkin tiedän missä se Lehmäsaaren loistava taukopaikka on. Olen käynyt ekaa kertaa Kukourissa jne. joten ei voi valittaa. No, keli olisi voinut olla parempi, mutta miten se nyt menikään: "sää hallitsee ja meloja vain soveltaa". Todella paljon kiitoksia kaikille seurasta.

Lähdön tunnelmaa

Sitten mennään

Fast forward: hieman toista tuntia myöhemmin, perillä Lehmäsaaressa
Pottuilin matkalla Antille, että hän oli ottanut varmuuden vuoksi lumilapion mukaan, mutta sehän olikin SUP-mela. Olinpas mä höhlä ;-)
Kalusto rivissä
Lehmäsaaren rantaa
Eväät syöty, ja läppää heitetty: aika lähteä takaisin vesille.
Ai-niin, onhan tässä kamerassa Zoom.
Matkalla Kukouriin pojat leikkivät uutta leikkiä: yritä kiilata kamua niin, että saat tämän pyörähtämään. Ei siis mereen, vaan perä menosuuntaan.

Hippa!
Fort Slava
Linnoituksen nykyiset asukkaat ... näitä oli paljon

Made in Finland ... molemmat
Ei se malta istua, näköjään ... Varisssaaren rannassa ollaan,