sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Varma kesän merkki

Melonnan peruskurssit ovat, tai siis olivat, täällä taas.

Antti veti putkeen kaksi kurssia, nyt voi jo sanoa, kokemuksella ja rutiinilla. Pientä säätöä siellä täällä verrattuna aikaisempiin vuosiin, ja hyvä niin. Minusta "näin on aina tehty piste" -ajattelu on aika rasittavaa. Ehkä suurin muutos oli se, että pidimme jo heti ensimmäisenä päivänä pelastautumisharjoitukset. Tuntuu olevan kaatuminen aloitteleville melojille sellainen mörkö, että parempi hoitaa heti alta pois. Oma perstuntuma kertoo, että muutos oli hyvä ja kannatti tehdä.

Vesi oli hyisen kylmää. Ei viitsitty kertoa faktoja kurssilaisille, mutta nyt sen kai voi paljastaa. MA ensimmäisen kurssin aikana pintavesi oli noin 13 astetta, ja TO, kun kakkoskurssi reskutti vesi oli pinnasta "jo" 15 asteista. Metrin syvyydessä lukemat putosivatkin noin puoleen tuosta, että raikasta oli.

Allekirjoittanut hääri mukana apu-ohjaajana kuudesta päivästä viitenä, ja kivaa oli. Kiitokset kaikille kurssilaisille, olitte kyllä mahtavaa porukkaa, sekä tietysti Antille kurssien vetämisestä. Toivottavasti saatiin kipinä syttymään ja uusia innokkaita harrastajia. Nähdään kesän aikana melonnan merkeissä.

Alla pari kuvaa kursseilta.

Avohärdellissä Munsaaren sillan kupeessa

Sehän olisikin hyvä "kepponen" kurssilaislle, jos kaikki ohjaajat kaatuisivat yhtä-aikaa ja pelastettaviksi. Pitääpä laittaa muistiin, jos vaikka sitten ensi kesänä. Nyt vain Antti päätyi ex-tempore veden varaan ja reskutettavaksi.
Kakkoskurssin ensimmäinen päivä alkamassa.

Mentiin Marjun kanssa ihan omaan minilauttaan.

Kurssi lautassa kesken Kortetsaaren kierron.

Se ei käy kuvasta ilmi, mutta tässä melotaan taaksepäin.

Kun oli opeteltu riittävästi melontatekniikkaa, niin oli aika kokeilla niitä käytännössä pujotteluradalla.

Hirssaaressa kakkoskurssin vikana päivänä.

Vihonviimeinen rasti - frisbee-viesti

Ainakin yritettiin ottaa yhteiskuva koko kurssista. Tuuli vain painoi lautan vauhdilla rantaan, joten en tiedä tuliko Maken kuvista yhtään mitään.

tiistai 19. toukokuuta 2015

Kirkonmaa

Kuten jo mainitsin aikaisemmin, niin tuli kierrettyä vihdoinkin Kirkonmaa. Oikein mukava päivälenkki, loistavassa kelissä. Laitetaan kuvapainotteinen raportti, kun niitä kerran tuli räpsittyä. Olkaapa hyvät.

Lähdin aamulla "aikaisin", eli joskus 08:00 pintaan vajalta. Ensin Lehmäsaareen. Keli oli aika mainio, tyyntä ja aurinkoista.

Aamupalatauko Lehmäsaaren pohjoispään laguunissa.

Lehmäsaaren hiekkarantaa.

Kevät etenee, ei haittaa.

Vuorisaari, tuonne pitää mennä joskus.

Perillä Kirkonmaalla.


Ensin lounasta. Pistin keittiön pystyyn suojaiseen kivenkoloon.


Näkymä keittiöstäni. Ei hassumpi vai mitä?

<huoh>
Aika lähteä tutkimusmatkalle. Ihan ekaksi törmään armeijan vanhaan kaatopaikkaan. Tosi jees meininki jätkät, että kippasitte jätteenne ihan rantaan,

Osittain palanut, vanha ammuslaatikko.

Kaikella on tarkoituksensa, eli funktio, mutta ei kyllä mitään hajua mikä tämä on joskus ollut.

No mutta, mikäs se siinä. Tätä pitää tutkia tarkemmin, jos mahdollista.
Sisäänkäynti 

Sisäänkäynnin vieressä on tuliasema. Tukittu ettei kukaan putoa monttuun.

Eikun tutkimaan.
Sisäänkäyntiä suojaava tuliasema alhaalta päin.

Mikälie pumppu

Käytäviä piisasi.

Hei, täällähän on ovi auki.

Miehistön nukkumatilat. Takana vielä toinen pikkuhuone, arvatenkin pikkunilk... eikun upseereille. 

Lisää käytäviä.

Arvaa, että ammusvarasto.

Itse tykkiin ei päässyt, yllätys yllätys.
Jokainen kumpare tämän saaren eteläpäässä on käytännössä luola, ja kaikki lukittu.


Puolustusvoimat ovat vielä läsnä jossain paikoissa. Harmi, että tämä torni on pitänyt rakentaa GSM tukiaseman viereen, tuolta olisi varmaankin hyvät näkymät merelle.

Big Brother
Tulenjohtotorni, mallia 30-luku.

Kaunissaaressa on myös tällainen, ja ilmeisesti myös Rankissa.

Kasarmi, siitä on 25v kun viimeksi näin tämän rakennuksen. Pienempi kuin mitä muistin.

Sulkeiskenttä. Sekin on pienempi kuin muistin. Esterata viety pois ja kasvaa nykyään vesakkoa. Veetutuskäyrä kyllä pamahti heti tappiin kun näin nämä mestat. Neljännesvuosisata ei näköjään ole vielä riittävän pitkä aika.

Takaisin rantaa kohden, tätä tietä pitkin on tullut marssittua.

Poteroita on kaikkialla. Missähän se meidän kaivama sirpalesuoja lienee? ;-)

Ei mitään haisua mikä rakennus. Roskista päätellen käytetty ainakin halkojen säilytykseen.

Ampumarata,

En enää muista montako metriä tästä oli maaleihin, mutta tästä me aina ammuttiin. En muista koko ammunnoista paljoakaan. Sen kerran muistan, kun vieressä Rovaniemen vahvistus täräytti menemään vahingossa sarjatulella. Siihen ei kauaa mennyt kun 10 ammusta oli surautettu. Pelästyin aika hitosti, ja niin taisi pelästyä se ampujakin. Kappari huusi naama punaisena, että "kuka perkele ampuu sarjaa!?"

Vähän on jo heikossa hapessa koko ampumarata. En tajunnutkaan intin aikoina, että se on näin lähellä rantaa.

Luulisin, että tuon lahden poikki olen kahlannut täyspakkauksen kanssa. Vettä oli rintamuksiin asti. Edellä menevä jätkä oli minua 15-20cm lyhyempi, että hänellä oli vähän tukalampaa. Onneksi ei kaatunut.
Taas tuollainen "pysy poissa"-ukaasi. Pöh, viekää nyt romunne hittoon, että pääsee nuuskimaan loputkin paikat.


Tähän onkin hyvä lopettaa saarikierros tälläkertaa.