tiistai 24. tammikuuta 2017

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Tunnistetaan erikoislintuja - osa 1

Koska vesille ei pääse, niin pitää käydä sitten veden äärellä kiusaamassa itseään. Päivälenkin kohteeksi valikoitui Langinkoski. Ihan vaan siitä syystä, että meidän perheen vanhemmalle partiolaiselle tuli lintujen pongaustehtävä. Olin auton ikkunasta nähnyt Langinkosken suvantopaikoissa uiskentelemassa parven jotain, joka meni kategoriaan "erikoislintu". Eli varma tunnistus puuttuu, eikä ole myöskään pulu tai pikkulintu. Siitä olin melko varma, että "jotain sorsia ne ovat, mutta eivät kuitenkaan sinisorsia".

Eikun kamera/kiikarit mukaan, ja menoksi. Kovin olivat arkoja, ja kauhean lähelle ei päästy sitä isompaa parvea. Onneksi sillan toisella puolella oli semmoisia yksilöitä, jotka eivät olleet ihan niin ihmisarkoja, ja niistä sai otettua kuvia.

Lajin tunnistus ei amatööriltä paikan päällä onnistunut, edes luontoportin avulla. Meni netin/kirjallisuuden pläräämiseksi ja vielä varmistus lintupongarikaverilta, kun sain omasta mielestäni määrittelyn tehtyä (oikein meni).

[Myöhemmin, kun laji oli 100% varmasti tunnistettu huvikseni kokeilen luontoporttia uudemman kerran. Löysin siitä bugin, josta pitäisi varmaankin ilmoittaa sinne. Siellä on siiven tyypille kaksi vaihtoehtoa, valitsemalla tasan kumman tahansa, lähtee oikea vaihtoehto pois valikoimasta. Ainakin tämän linnun tapauksessa. Ei näin.]

Niin joo, se erikoislintu? Hyvät naiset ja herrat. Saanko esitellä:

isokoskelo


Hyllystä löytyvän lintukirjan mukaan ensimmäisten yksilöiden pitäisi saapua suliin paikkoihin aikaisintaan Maaliskuussa. Siellä niitä kuitenkin uiskentelee jo parvi Langinkosken virrassa, vaikka eletään vasta Tammikuuta. En tiedä ovatko todella varhaisia muuttajia, vai jäikö muuttopuuhat näiltä väliin kokonaan viime syksynä.

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Neljä päivää myöhemmin

Vasta nyt huomasin, että Antti oli käynyt rannassa 6. päivä Tammikuuta, kun meri oli yöllä jäätynyt. Sattumalta minäkin kävin haahuilemassa samassa paikassa, vuorokautta aikaisemmin, kun meri oli vielä auki. Siinä ja siinä. Rantaan tuli pieniä aaltoja, jotka olivat todella jähmeän oloisia. Sellaista todella hitaasti liikkuvaa vettä.

Oli miten oli, tämmöistä rannassa oli 5. Tammikuuta, neljä päivää meidän melontalenkin jälkeen. Antin blogista voitte sitten käydä katsomassa miten tilanne muuttui vuorokaudessa.






sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Kausi 2017 avattu

Koska keli suosi, meri oli auki, eivätkä työt häirinneet, niin vesille teki melojan mieli. Seuraakin löytyi, ja enemmän, kuin mitä uskalsi edes toivoa, joten tuumasta toimeen.

Kajakit piti tosin siirtää Metsolasta Mansikkalahteen, koska joki on jäässä. Ei tosin yhtä tiukassa, kuin vielä viikko sitten, mutta silti olisi ollut hakuille käyttöä, eikä ollut 100% varmaa oliko se railo auki koko Keisarinsataman matkalta.

Kiersimme porukalla Lehmäsaaren, ja teimme samalla vuoden ensimmäisen päiväretken. Harvoin on vuoden ensimmäisenä päivänä käyty Lehmäsaaressa makkaraa paistamassa, mutta nyt on sekin sitten koettu. Saa nähdä koska pääsee seuraavan kerran, koska ilmeisesti se talvi tekee taas tuloaan, mokomakin ilonpilaaja.

Kivaa oli, ja kevättä kohden \o/



Aamu 10:00 ja aurinko on jo noin "korkealla".


Kuvassa mahdollisesti kotka.



Kun kaikki oli vielä hyvin...

Varo sitä liukasta kiveä!
Timo jäi poseeraamaan ystävällisesti kaatumisensa jälkeen. Niinhän se taisi olla, että suurin osa melonta-onnettomuuksista tapahtuu kuivalla maalla.