lauantai 31. joulukuuta 2016

2016 yhteenveto

Jahans, on taas se aika vuodesta, kun muistellaan menneitä. Kausi 2016 oli taas kerran ihan oman näköisensä. Vapaa-aika pyörii edelleen melonnan ympärillä, mutta eivät ole vuodet veljiä keskenään, ja hyvä niin.

Kilometrit:
Aina nämä tulee mitattua, oli siinä sitten järkeä tahi ei. Kausi loppui yllättäen jo Lokakuun puolella, kun Kymijoki meni jäähän jo Marraskuussa. Jos haluaisi vesille, pitäisi ensin siirtää kajakki autolla vaikkapa Mussaloon, tai Kotkan saarelle. En viitsinyt. Siitä johtuen jäi muutama kilsa kauhomatta, mutta ei sillä suurta merkitystä ollut lopputuloksen kanssa: 1102km, on kauden 2016 "virallinen" saldo, pisimmän päivälenkin ollessa 47km.


Pientä jäätymistä havaittavissa.
Kausi alkoi Helmikuussa, kun siirrettiin paatit Timon kanssa Jussinrantaan josta pääsi jo vesille. 
Kaudella oli räväkkä lähtö, mutta sitten rauhoittui ja varsinkin Heinäkuu oli harvinaisen vähäkilometrinen tänä vuonna. Ei ole silti valittamisen aihetta. Tavoite täyttyi ja ei sitä aina tarvitse repiä hampaat irvessä pelkästään kilsat mielessä.

Keisarinsatamassa lenkillä, 19. maaliskuuta 2016. Vajan edusta on jo auki, mutta olimme edelleen pussissa, eikä Keisarinsatamaa pidemmälle päässyt.

Ohjaajan "pätevyys":
Koska ilman ohjaajia ei ole kursseja, kävimme kolmen porukalla hankkimassa ohjaajan pätevyyden. Oli ihan mielenkiintoinen kurssi, mutta keli olisi voinut olla parempi. Aika hyisessä kelissä mentiin, ja nyt on tehty eskimokäännös +5 asteisessa vedessä. Vaikkei kurssi ihan kaikkia odotuksia lunastanutkaan, niin tuli hyviä vinkkejä ja pohdittavaa miten kursseja kannattaa vetää. Sivutuotteena se muodollinen pätevyys, jota nyt ei kauheasti kannata kylillä toitottaa ja kehuskella. Melonta on jatkuvaa oppimista, jos niin vain haluaa.

Lautassa ohjaajakurssilla, jossain Vuosaaren edustalla. Kaspian selittää jotain teoriaa.

KoMe kurssit:
Se on tietysti kai tavallaan loogista (sarkasmia), että ensin hankkii ohjaajan pätevyyden ja sitten ei käytä sitä. Tänä vuonna kursseille riitti tulijoita, siis apuohjaajiksi, joten en tunkenut väkisin mukaan. Sehän taas on ihan hyvä, että vapaaehtoisia piisaa, koska ilman heitä seura olisi ns. kusessa.

Vaikken kursseihin osallistunutkaan virallisesti, niin reskutukset pitää aina käydä katsomassa. Siinä sitä tohinaa piisaa, ja tänä vuonna oli todella innokasta porukkaa. Toinen kurssi piti patistaa pois vedestä, kun eivät malttaneet lopettaa harjoittelua. Ensimmäiselle alkeiskurssille myös esittelin mitä kaikkea kajakki syö, kun se lastataan retkeä varten. Se toinen alkeiskurssi ei tätä demoa saanut, koska allekirjoittaneen auto hajosi sopivasti, ja en tosiaankaan roudaa sitä määrää tavaraa pyörällä Karhuvuoresta Metsolan rantaan.

Yksi firman Tyky-melonta tuli kuitenkin vedettyä, ja kai ne tykkäsivät, kun ovat kuulemma tulossa ensi vuonna uudestaan. Vuoden 2017 alkeiskursseista tiedän jo sen verran, että minä vedän niistä yhden. Mukaan vaan, jos uskallatte :-) (Trust me, I know almost exactly what I am doing).


Kurssilaiset reskuttavat

Retkeily:
Kun joskus tätä melontaharrastusta aloitin, niin en tosiaankaan aavistanut, miten innokas retkeilijä minusta oikein tulee. Kauden 2017 suunnittelu on jo aloitettu, mutta muistellaan nyt olennaiset vuoden 2016 retkeilytapahtumat.

Retkeilykausi polkaistiin todella komeasti liikkeelle, kun sain Antin houkuteltua mukaan retkelle jo Maaliskuussa. No, yksin olisin tuskin lähtenytkään, koska turvallisuus jne. Keli suosi, ja naama paloi ekan kerran. Kukaan asiakas ei sanonut seuraavalla viikolla mitään, vaikka taatusti huomasivat erikoisen mallisen rusketusraitani naamassa. Eli neopreenihupun takia soikea ja hyvin erottuva raja :-) En rupea uhoamaan, että 2017 mennään jo Helmikuussa retkelle, mutta ehkä joku vuosi ollaan taas aikaisin keväällä liikkeellä retkeilyn merkeissä. Olihan se aika erikoista, kun pystyi vetämään kajakin syvälle saareen ahkiona lunta pitkin, ja sai kamat helposti lähelle leiripaikkaa. Saaressa oli kyllä aivan oma tunnelmansa kevään kynnyksellä. Tämä oli niitä keikkoja, jotka taatusti jäävät mieleen.

Eka tauko, matkalla Kaunissaaren kautta Ristisaareen, pääsiäisenä.

Antti oli äijä, ja meloi nuotiopaikalle asti, lunta pitkin ... tai sitten ei ;-)
Omatoimisesti tuli käytyä parilla retkellä. Juhannuksena pidin sadetta Haapasaaren kupeessa Pihlajakarilla, ja sitten vielä elokuussa pidin myrskyä Koukkusaaressa. Varsinkin Haapasaaressa käyntiin olin ladannut niin isot odotukset, että eihän niitä sitten pystynyt oikein lunastamaan. Tunnelman latisti lopullisesti kaatosade, joka vain jatkui ja jatkui. Mantereella oli kuulemma ollut ihan kuivaa. Paluumatka oli ikimuistoinen, kun hernerokkasumussa tulin lähes pelkästään kompassia tuijottaen mantereelle.

Seuran kanssa tehtiin kaksi helppoa meriretkeä, jotka tänä vuonna suuntautuivat jo tuttuun Kuolioluotoon, ja minulle uuteen kohteeseen Hietamaalle. Porukan kanssa on aina kiva mennä, ja tänä vuonna saatiin mukaan ainakin yksi uusi naama. Hienoa. Se, että molemmat KoMe retket osuivat Heinäkuulle johtui minun aikatauluista, ja pahoittelut tästä. Ensi kaudella yritetään mennä niin, että toinen retki olisi Kesäkuussa, ja toinen Heinäkuussa.

Kuolioluodosta palaaminen oli varmaan monelle uusi kokemus, kun tultin hernerokasumussa, näkyvyyden ollessa huonoimmillaan tuollaista kymmentä metriä. No, itsellekin vasta toinen kerta. Uudetkin saivat makua meidän hurtista huumorista, kun sumun noustua tiedusteltiin, että: "Käsi ylös kaikki joilla on kartta ja kompassi mukana?" ja "Mitäs te loput ajattelitte tehdä?". Tietysti ketään ei jätetä, mutta toivottavasti tuo aiheutti sen, että jotkut lisäävät jatkossa varusteisiinsa ainakin sen kompassin. Merellä keli voi vaihtua naps vaan, ja mieluummin varautuu, kuin katuu.

Hietamaan retki jää mieleen hautovasta kelistään, ja peilityynestä merestä. Koskaan ei ole ollut niin pläkä keli kuin sillä reissulla. Sekin, että meri oli "pullollaan" leppäkerttuja oli jotain ihan uutta.
Hietamaalla

Se kauden pääretki suuntautui tänä(kin) vuonna Norjaan. Saimme houkuteltua yhden "uuden" KoME:laisen mukaan ja taas mentiin vuonoja ristiin rastiin naurunkäkätyksen saattelemana. Maisemat eivät aiheuttaneet samanlaista "WAU!" efektiä, kuin vuosi sitten, mutta kyllä oli silti komeaa katseltavaa. Kvaenange oli muutenkin helpompi kohde kuin Lyngen, ainakin rantautumisten puolesta. Siinä missä vuotta aikaisemmin pari rantautumista oli mallia "Et oo tosissasi? Tuosta?", niin semmoiset loistivat poissa-olollaan. Ehkä parempi niin. Onhan niitä kiva muistella jälkikäteen, mutta oikeasti retkilastissa olevan kajakin kantaminen louhikon ylitse ei ole kauhean kivaa.

Uusi kajakki, jonka peräsimen rapsin lopulta pois. Jollakin ne vaijerien reiät piti tukkia.


Uusi kohteita, eli näissä en ollut aikaisemmin kajakilla käynyt:
- Pihlajakari
- Haapasaari
- Koukkusaari

Missä olisin halunnut käydä, mutta jäi käymättä:
- Pisit
- Musaholmen (käyty aikaisemmin)
- Ulko-Tammio
- Pitkäviiri (käyty aikaisemmin)

joskus toiste sitten, ei ne mihinkään sieltä häviä. Tätä kirjoittaessani tajuan, että en käynyt tänä vuonna Rankissa tai Kirkonmalla ollenkaan. Oho. Toisaalta 2015 niissä tuli rampattua senkin edestä, ja Kirkonmaa tuli kuitenkin kierrettyä.

Teltassa nukutut yöt kaudella 2016: 14.

Näin paljon voi vedenpinnan korkeus heitellä. Tässä vesi on todella ylhäällä ja jouduin etsimään tätä pulttia. En heti hokannut, että sehän on paatin alla. 


Tässä sitten vesi on todella alhaalla. Sama paikka, ja sama pultti. Hieman eroa
Näiden lisäksi lukuisia KE melontoja. Päiväretkiä sinne sun tänne. Hei me korjattiin laiturikin, melkein unohdin. Mitähän muuta tästä unohtui? Aivan sama. Jaa, uusi kajakki. Piti ostaa uusi mela, mutta tulikin uusi kajakki (elämä on) ... Bigfoot päivittyi isompaan versioon, ja samalla opettelin melomaan ilman peräsintä, vaikka semmoinen siinä aluksi roikkuikin mukana. Koski? Mikä se on? Pooloa! Se oli kivaa, mutta vähän hiipui kesän aikana. Ensi vuonna sitten uusi yritys? Hupsutteluosastolla melojan vala jäi tekemättä, mutta Langinkosken vala sentään onnistui :-)

Jälleen kerran: Suuri kiitos kaikille teille, joihin törmäsin kauden 2016 aikana. Yksin tämä ei olisi lähellekään niin hauskaa, kuin mitä se on. Eikun uutta kautta kohden.

Näihin maisemiin voisin hyvinkin palata.