tiistai 29. elokuuta 2017

Firmamelontaa ja muinaistulia

Erilaisten firmojen, polttariporukoiden yms. melontatapahtuman järjestäminen on aina ns. "jännää" touhua. Yhtään ei tiedä minkälainen porukka sieltä oikein rantaan ilmestyy. Infoa on kyllä lähetetty, mutta onko sitä luettu onkin toinen juttu. Joillekin esimerkiksi se fakta, että meloessa tuppaa aina vähän kastumaan tulee yllätyksenä. On nähty kaikenlaista pukeutumista, farkkuja, villatakkeja, kauluspaitaa yms. Vaatimus uimataidosta sentään on otettu tosissaan, mutta kuten sanottua totuus porukasta, ja heidän kyvystä rentoutua kajakissa paljastuu vasta vesillä. Jos ei pysty rentoutumaan, niin hommasta ei taatusti tule yhtään mitään. Tai tulee siitä melko varmasti jotain, nimittäin uimakeikka.

Jostain syystä äijäporukoiden kanssa on aina vaikeampaa tuon pystyssä pysymisen kanssa. En tiedä mikä siinä on, mutta jos porukka koostuu pelkästään miehistä, ja ovat ensikertalaisia, niin odotettavissa on kippejä. Joten kun LA rantaan ilmestyi pelkästään naisista koostuva ryhmä, päästin pienen helpotuksen huokauksen.

Jottei olisi liian helppoa, niin LA aamupäivällä puhalsi aikamoinen tuuli. Onneksi tuli napattua hinausvyö mukaan, koska sille tuli käyttöä. Jo ennen kuin päästiin edes poolo-allasta pidemmälle. Elämä on ja siihenmalliin, tulipahan hyvää reeniä erikoistilanteista. Joitakin selvästi melonnan kokeilu pelotti, mutta niin vain mentiin pieni lenkki, eikä kukaan kaatunut. Toivottavasti kenellekään ei jäänyt kokeilusta traumoja. Ne peruskurssit ovat taas ensi keväänä. Tervetuloa, nyt kun saitte pienen tuntuman lajiin :-)

Kun vieraat olivat lähteneet, oli aika suunnata kohti Kaunissaarta, ja muinaistulia. Arvioidusta noin vartin myöhässä, ja yli 6h ensimmäistä ryhmää myöhemmin. Olin päivällä stepannut asiaa eestaas, että lähdenkö vaiko en. Vesikuuroja meni meinaan vajan yli useampia, ja mietin, että mitähän hittoa minä siellä sitten teen? Istun sadetta pitämässä teltassa? Lopulta kuitenkin päätin lähteä, koska ne olivat kuurosateita, vaikkakin rankkoja niin niiden jälkeen paistoi aurinko. Viimeisen kimmokkeen sain siitä, kun minulle soitettiin Kaunissaaresta, ja mainostettiin kovaa keliä. Sehän on siis synonyymi merelliselle meiningille = sekaan vaan, tahtoo jne. Miten niin yllytyshullu?

Urakan oli luvattu alkavan jo Äyspäällä, mutta meno oli laantunut päivän mittaan. Minä sain pientä aaltoa, semmoista 20-30cm korkeaa, eikä tuullut edes suoraan edestä. Eipä ollut ongelmia. Olin suunnitellut, että menen perille asti ilman taukoja, mutta Koukkusaaren (lähestyin Kaunissaarta varmuuden vuoksi saarten suojassa) lähestyessä luonto ilmoitti itsestään, että nyt kyllä äijä voisit pitää tauon. Koska kerran rantauduin, päätin nauttia samalla vähän evästä. Varmuuden vuoksi. On meinaan joskus menty Pihlajakarien ja Pohjaspään välinen matka semmoisessa kelissä, että Kaunissaari hävisi näkyvistä useampaan otteeseen kun löytyi vähän isompi aallonpohja. Parempi tankata hieman energiaa, kuin katua.

Keli oli kuitenkin lopulta aika maltillinen. Vähän keikutti, kerran tuli aalto syliin ja eipä muuta. Ainoa mauste oli rahtialus, jota jäin odottelemaan. Näin sen oikean sivun = menee edestä. Hetken odoteltua totesin, että nyt muuten tulee suoraan kohti ja keula kohisten. Oli parempi lähteä eteenpäin, viistosti rantaa kohden niin, että näin sen laivan kaiken aikaa. Sitten kun näkyi laivan vasen kylki pystyi ottamaan taas rennosti. Perillä olin kaikkien viivästyksien jälkeen noin 19:40, ja eikun etsimään teltalle paikkaa. Parhaiden paikkojen tietysti ollessa jo varattu. No olisihan siellä ollut paikkoja vaikka kuinka, mutta liian kaukana kajakista. Varsinkin kun joku oli unohtanut ottaa IKEA kassin mukaan kantoavuksi. Oma leiri oli pystyssä ja illallinen nautittu melko tarkkaan ysin pintaan. Ehdin suhauttamaan yhden virvoitusjuoman ja olin juuri availemassa eKirjaa, kun toiset palasivatkin jo kyliltä takaisin leiriin. Eikun parantamaan maailmaa.

Ilotulituksen, nuotion ja makkaran jälkeen oli aika kömpiä unille. Hyville sellaisille. En tiedä mistä moinen, mutta heräsin yöllä tasan kerran korpin(?) huutoon, ja ei mitään havaintoa kellosta. Ensimmäisen kerran katsoin kelloa 6:30 ja totesin, että en tosiaankaan nouse vielä. Seuraava havainto kellosta: 9:30! Ennätys! Wuuhuu!

Aamupalaa naamariin, leiri kasaan ja kotimatkalle. Täysin pläkässä kelissä. Kotimatkalla ei sattunut mitään. Mitä nyt pongattiin pari hullua ison kiven päältä. Kaikenlaisia kaheleita sitä reissuilla tapaakin.

Tämä oli todennäköisesti retkeilykauden 2017 päätös, ja ei ollenkaan hassumpi semmoinen.

Juuri kun luulit nähneesi kaiken, joku ensikertalainen esittelee uuden tavan mennä kajakkiin istumaan :-)

Tuota minä odottelin vartin ja sitten piti kuitenkin lähteä läpsyttelemään, etten jäisi alle.

Ai, kas huomenta. Te olettekin jo hereillä?

Kyllä tämä nyppylä nyt valloitetaan.

Ensimmäinen hul... perillä, ja eikös toinen ala könymään perässä. 
Joo, no worries mate, kyllä me tuodaan teidän paatit takaisin, varmana. Oikeasti olin semisti kateellinen tuosta suorituksesta. Tietäen samalla sen, että jos olisin itse kokeillut, niin aivan varmasti olisi tullut uintikeikka. Tuossa kuulemma on 3m syvää, mutta siltikin ajatus siitä. että putoaisi kiivetessä tai palatessa takaisin kajakkiin ... ei kiitos.