maanantai 28. joulukuuta 2015

Kausi 2015 - yhteenveto

Vuoden viimeisiä päiviä mennään ja vaikka meri onkin vielä auki, niin eiköhän tuo kohta jäädy. Hieman epäilen, että kautta 2016 ei päästä aloittamaan 1. Tammikuuta, mutta se on ensi kausi se, nyt niputetaan kausi 2015, jossa onkin paljon muisteltavaa. Voi olla, että jotain unohtuu, vaikka pidänkin vieressä auki melontapäiväkirjaa, johon pitäisi olla merkittynä suurinpiirtein kaikki.

Äyspää ja Pyhtään rantaviivaa auringon laskiessa.
Talvikausi meni jo tuttuun tapaan uimahallilla. Kerran viikossa yhden tunnin ajan eskimokäännöksiä ja muuta hupailua. Oma peruskäännös sai varmuutta ja rutiinia. Käännös vasurin puolelta jäi edelleen mysteeriksi. Pari kertaa se onnistui jotenkin ja sitten orastava tuntuma koko vasuriin vain hävisi, ja meni räpellykseksi. Saa nähdä jäänkö tuon asian suhteen yhden tempun äijäksi. Jos näin on, niin hiotaan sitten se ainoa osaamani eskimokäännös niin varmaksi, kuin mahdollista.

Talvikauden rikkoi mukavasti Lohjan aallokko-allaskurssi. Oli aika rankka päivä, siis fyysisesti, mutta opetti paljon. Kun kesäkausi tärähti käyntiin "kunnolla", eli alkeiskurssien muodossa oma olo oli paljon varmempi. Tiesi, että "jos joku näistä uusista kippaa, niin ei tarvitse miettiä mitä teen". Suosittelen lämpimästi kaikille. Yhteys vaan Benjamin Donner (Aavameri) ja kurssia pystyyn.

Sinne vaan kyytiin kaikki, kyllä ne mahtuvat.
Osittain tuon aallokkokurssin ansiota oli myös se, että "ryhdistäydyimme" KE melontojen suhteen. Jokainen alkukesän KE melonta sai vastuullisen vetäjän, joka oli hyvä parannus. Toivottavasti sama meno jatkuu myös ensikaudella. Sille, että alkukesän kelit olivat syvältä sieltä, emme mahda mitään.

Alkeiskurssilla tuli taas pyörittyä apuohjaajana pariin kertaan, ja se on aina yhtä kivaa ja palkitsevaa. Saattoi käydä niin, että kesän surkeat kelit karkoittivat joitakin melojiksi haikailevia muiden harrastuksien pariin, mutta saimme silti uusia aktiiveja. Tai ainakin yhden, mutta sitäkin aktiivisemman kaverin.

Juhla ja juhannusilta meni sekin tänä vuonna melonnan merkeissä.

Vedin myös elämäni ensimmäisen melontakurssin, siis ihan pääohjaajana. Semmoinen yrittäjille suunnattu kahden illan typistetty miniversio, jolla ei todistuksia jaeltu. Hermostutti ja ensimmäinen päivä oli kyllä semmoinen, että kylmä hiki nousee vieläkin pintaan kun muistelen sitä. Oli hieman vallatonta menoa ja aika napakka tuuli toi vielä lisämausteen. Toisena päivänä saatiin homma hanskaan ja kaikilla oli kivaa. Jälkikäteen sain paljon kiitoksia kurssilaisilta. Jos nyt joku kurssilla olleista lukee tämän, niin suuret kiitokset palautteesta. Minua hermostutti taatusti enemmän kuin teitä.

Mikälie pikkupuro jossain
Uusia saaria tuli nähtyä aika monta. Retkien kohteena ja muuten vaan. Se Haapasaari jäi vieläkin katsastamatta, mutta ihan kiva lista siltikin. Nämä kaikki siis uusia kohteita minulle:

  • Vuorisaari, päiväretki
  • Kuutsalo, kierto ja vähän maissakin tuli käytyä. Useampaan kertaan, tyynessä ja vähän pomppuisemmassa kelissä. Kerran meloin myös Kuutsalon läpi.
  • Kirkonmaa, peräti kolmeen kertaan. Avautuneet linnoitussaaret kiinnostavat minua ja ilmeisesti muitakin. Heti kun laitoin blogiin kuvan Kirkonmaan tykeistä, lukijamäärä pomppasi kymmenillä.
  • Rankki, kahteen kertaan.
  • Musaholma, yön ylitse. Erityisen mieleenpainuva keikka, koska sain pikkuveljen houkuteltua mukaan. 
  • Kuussaari, taukopaikkana pariinkin otteeseen.
  • Heinäsaari (Kotka), Kirkonmaan vieressä oleva pikkusaari tarjosi yöpymispaikan kun oltiin Timon kanssa retkellä
  • Ristisaari, Antin kanssa yöretkellä aikamoisessa tuulessa. Keikka jota en taatusti unohda koskaan, ja ei johdu kelistä.
  • Silakkasaaret. samaa reissua kuin edellinen. Kahden yön keikan toinen yöpyminen.
  • Lopi, taukopaikka matkalla Långön saarelle
  • Långön, yhden yön retkellä Antin ja Pekan kanssa
Tasokoe, semmoinenkin tuli suoritettua. JESH! \o/ Antin tarkkailevan silmän alla joukko KoMe:n melojia suoritti EPP2 tason näyttökokeen. Kyllä sitä tuli reenattuakin. Kauden ainoa kippi (kaatumisia koskessa ei lasketa) taisi tulla juurikin tuohon kokeeseen reenatessa. Poolo-altaassa tein alatukikäännöksiä ja en tiedä mitä meni pieleen. Varmaankin itseluottamus oli liian korkealla, mela haukkasi ja sitten lähdettiin. Refleksinä taas kerran ulos paatista, ja vasta sitten muistui mieleen semmoinen asia, kuin eskimokäännös. Saa nähdä kuinka käy, sitten jos (ja kun) joskus kaadun ihan oikeasti. 

Ensimmäiset poolo-treenit, ja kylläpäs meitä naurattaa. Kohta naurattaa vielä enemmän, kun "peli" alkaa, mutta sen lisäksi mennään hampaat irvessä, verenmaku suussa ja hiki kypärässä.

Kalustorikko, eikä tosiaankaan mikään rikkoutunut mela, vaan auki revennyt kylkilinja. Että piti tämmöinenkin kokea. Jos jos ja jos ... onneksi mitään ei tapahtunut, vaikka ainekset vaikka mihin olivat kyllä ilmassa. Vieläkin muistelen Welhonpesän toimintaa lämmöllä, kun menin sinne hajonneen kajakkini kanssa. Seuraavan kajakin säästäminen on jo aloitettu. Haen sen sieltä, sitten joskus, mutta en vielä ensikaudella ;-)

Lyngenin niemimaa. Turha sitä on kierrellä ja kaarrella: kauden kohokohta. Vaikka Kotkan edusta tarjoaa loistavat melontapaikat ja retkikohteita piisaa, niin allekirjoittaneen sydän, tai ainakin sen osa, jäi Norjaan. Tietysti loistavalla porukalla (ja vetäjillä) oli oma osuutensa, mutta kyllä ne maisemat olivat jotain ihan muuta, kuin mitä kotinurkilla näkee ja kokee. Harvemmin on pää nollautunut niin tehokkaasti, kuin tämän reissun aikana. Se on hyvä merkki, kun ei ole mitään hajua mikä viikonpäivä on ja se pitää tarkistaa puhelimen kalenterista. Ennen reissua mietitytti ehkä eniten se, että jos sää ei suosi ja sataa koko viikon. Teltta kastuu jo ekana päivänä ja sitä rataa. Onneksi saimme mennä viikon upeissa maisemissa, todella mahtavan porukan kanssa ja se sääkin suosi. Ensi kauden retki Norjaan on jo varattu ja kas kummaa, mukana aika monta viime kesän Lyngenin porukasta.

Vedenhakureissulla Strupenissa.
Kalusto pysyi ulospäin samana, koska otin hajonneen tilalle täysin samanlaisen BigFootin. Alkukaudesta kokeilin kuppimelaa ja vaikka sillä pääsikin lujempaa, kuin normilla, niin kaikki temput olisi pitänyt opetella uudestaan. Ei riitä elämä opettelemaan alatukikäännöksiä, sivuttainmelontoja yms. kahdella erilaisella melalla. Ainoa näkyvä päivitys melontakalustoon oli käytettynä ostettu Ursuitin Goretex kuivapuku. Vanha kuivapuku matkasi uuteen kotiin, koska vaikka olikin loistava kuivapuku, niin ei vanhalla käsi sittenkään taipunut hartiavetoketjun kanssa touhuamiseen.

Käsi oireili loppukesästä ja lähellä oli, ettei sairasloma iskenyt päälle oikean ranteen takia. Rannetukea niin melontaan, kuin päätetyöhönkin, lepoa yms. ja taas mentiin. Muuten ei päässyt flunssa tms. haittamaan tänä vuonna harrastuksia.

Tämä ei taida päättyä suunnitellusti ;-)

Kun vielä muistellaan hetki lämmöllä, etäisesti kanoottipooloa muistuttanutta räpellystä, sekä ensituntumia koskimelontaan, voidaankin lyödä kylmät luvut tiskiin:

Kilometrejä: 1 302
Nukuttuja öitä teltassa: 13
Pisin päivälenkki: 44km
Elämyksien määrä: ei riitä mittari


Siinä se, kausi 2015 noin suurinpiirtein. Jos tulee vielä jotain päivitettävää tämän vuoden puolella, niin päivitetään sitten. Tätä kautta on vaikea ylittää. Siitäkin huolimatta, että se alkukesä oli kelien puolesta aika penaalista. Kilometrejä tuli vähemmän kuin kaudella 2014, ja veikkaan niiden laskevan entisestään ensi kaudella. Toivottavasti laatu korvaa määrän, mene ja tiedä. 


Suuret kiitokset, jälleen kerran, kaikille joiden kanssa tiet ristesivät vuoden 2015 aikana. Ilman teitä tämä ei olisi lähellekään niin hauskaa.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Kotkan saaren ympäri Joulukuussa

Lauha loppuvuosi eikun jatkuu ja meri on täysin auki. Ei mitään jään tapaistakaan missään. Ei vaan ehdi vesille, koska viikolla ei ole valoa vapaa-aikana ja viikonloput menneet muissa riennoissa.

Tänään SU kunniaksi ehdin toisen kerran tässä kuussa vesille, ja päätin kiertää Kotkan saaren. Idean sain PE hallireeneissä Timolta, jonka piti alunperin lähteä mukaan. Koska Timoon iski flunssantapainen, ja muilla muita kiireitä, niin pääsin menemään ihan itsekseni. Menin rantaan ensin kymmenen pintaan, jolloin vettä tuli taivaan täydeltä. Jos taivas olisi ollut tasaisen harmaa, olisin lähtenyt matkaan, mutta Viikarinsalmen suunnassa näkyi aukkoja pilvipeitteessä ja paljon sinistä. Käännyin siis takaisin ja päätin yrittää uudelleen pari tuntia myöhemmin.

Pari tuntia myöhemmin...

Pieni vesisade jatkuu vieläkin, mutta ei haittaa. Sinisen määrä lisääntyy kaiken aikaa. Rannasta pääsee helposti kuivin jaloin vesille, koska vesi tulee nurmikolle asti. Rantautuminen kuivin jaloin voi olla haastavampi operaatio, mutta sen näkee sitten.

Paatti tuntuu aluksi raskaalta, miten nopeasti tekniikan voikin unohtaa? Tai sitten minulla on vauhti kohdallaan, ei osaa sanoa. Pahempaa tekniikkavirhettä ei kuitenkaan tunnu olevan, koska mikään paikka ei ala huutamaan protestia. Se pieni sadekin loppuu hetikohta sokeritehtaan jälkeen ja voin siirtää neopreenihupun päiväluukkuun.

Pikkuhiljaa pääsen taas juonesta kiinni, ja matka taittuu. Katariinan niemessä on paljon ulkoilijoita ja näen miten sieltä viittoillaan minun suuntaani. Meloja herättää aina huomiota ja Joulukuussa vielä normaaliakin enemmän. Mansikkalahden kohdalla törmään Anttiin, yllätys. Antti on käynyt heittämässä jo oman lenkkinsä, mutta lähti sitten uudestaan vesille, kun ei malttanutkaan lopettaa. Tiedän tunteen ja olen saattanut joskus "syyllistyä" itsekin samaan. Saan Antista hetkiseksi seuraa, kunnes kalasataman jälkeen tiemme taas erkanevat.

Saan mennä koko matkan ihan pälkissä kelissa ja perillä vajalla onnistun kuivin jaloin rantaumisessa puoliksi. Vain toinen lapikas käy vedessä ja on muuten kylmää vettä. Seuraavasta keikasta ei ole mitään tietoa, mutta jos tilaisuus vielä tulee, se käytetään hyväksi.

Pikkuisen sataa vielä, mutta pilvepeite rakoilee jo.

Antti on joskus odottanut meitä tuolla laiturin alla. Nyt jäisi se temppu tekemättä, ei mahdu.

Jostain on lähtenyt jonkinlainen jätteentorjutapuomi karkuun? Katariinasta löytyy jos tunnistat omaksesi.

Tuosta pääsee harvoin, liian matalaa vettä. Mutta kun kerran on tilaisuus, niin pitäähän se käyttää hyväksi.
Antti ja peräaallon metsästys, surfin Mansikkalahti. Viranomaiset olisivat voineet ajaa vähän kovempaa, niin olisi saatu kunnon peräaallot. Ensi kerralla sitten?

Viimeksi kun menin tästä, niin vettä oli 10-20cm, juuri sen verran. että kajakilla vielä pääsi menemään. Nyt piti kyyristellä, että pääsi sillan alta.
Mikä ihme on parkissa kantasamassa?

Sehän on aika hitsin iso kelluva kaivuri. Olisi kiva tietää mihin menossa keikalle, vai onko tuotu talvea viettämään Kotkaan?

Todella sulavaa muotoilua.
Laitetaan nyt tämäkin muistaessani. Vesi on tuonut vajan rantaan tuliaisia. Yksi niistä on aika iso.

Vesi on käynyt noin metrin päässä vajan ovesta.

maanantai 30. marraskuuta 2015

Vesi korkealla

Kävin viime PE taas "pikaisella". Ensin Munsaaren sillan alta, sitten Mussalon tien alta Petäjäkari kiertäen ja sieltä sitten Madesalmea kohden Lossaari kiertäen ja takaisin vajalle. Semmoinen noin 8km reippailu.

Eipä ollut jäitä enää missään. Nopeasti vaihtuvat kelit. Tuuli oli melkoinen ja paluumatkalla oli ensin pieni sumu ja sitten alkoi sataa. Ihan mutuna sanoisin, että nyt on ollut huomattavasti lauhempi Marraskuu, kuin vuosi sitten. Saa nähdä koska tuo jäätyy.

Vesi oli korkeammalla kuin koskaan muistan sen, minun melonta-uran aikana, olleen. Esim. meidän poolo-altaassa on jonkin laiturin jämät, semmoinen kiven päälle valettu betonimöntti. Se on yleensä noin 50cm vedenpinnan yläpuolella, mutta nyt siitä ei näkynyt mitään. Samoin mattolaiturin lähellä oleva kivi oli täysin vedenpinnan alapuolella. Munsaaren sillan alta meloessa teki mieli kyyristyä, niin matalalta se tuntui jne.

Kamera unohtui kotiin, mutta näppäsin puhelimella pari kuvaa. Ehkä näistä saa jotain selvää.

Tolpasta näkee missä laiturin rannanpuoleinen reuna olisi, jos laituri olisi vedessä. Rantapuut ovat nekin täysin vedessä.

Timo tämän jo bongasi ja bloggasi. Paatin tilanne ei ole ainakaan parantunut siitä. Onneksi tuossa on aika matalaa, eli ei se juurikaan enempää tuosta uppoa. Saa nähdä miten pahasti jäät runtelevat jos omistaja ei tuota käy hakemassa pois.

tiistai 24. marraskuuta 2015

Jäätä näkyvissä

Kävin taas todella pikaisella lenkillä. Munsaari ympäri ja sekin meinasi jäädä aikeeksi. Kai se on uskottava, että kausi lähestyy loppuaan. Pari pikkupakkasta ja heti on väylät jäässä. Vielä pääsi läpi, mutta kohta se jämähtää. Ei voi minkään, huoh.

Taas tuota outoa valkeaa ainetta ilmestynyt jostain?

Paikoitellen näkyi sinistäkin taivaalla.



Ensimmäiset jäät löytyivät Munsaaren eteläpuolelta. Tuuli oli kai tuonut ne siihen,


Edessä Leppäkari ja siitä alkoi jääpeite, joka loppui sitten Munsaaren sillan jälkeen. Tai no, juuri ennen siltaa oli 100m pätkä sulaa vettä ja sitten taas pari sataa metriä jäätä. 

Sieltä tultiin, no problems.

torstai 19. marraskuuta 2015

Kausi jatkuu

Vaivalloisesti, mutta jatkuu kuitenkin. Timoa lainatakseni, harvinaista herkkua. Viime aikoina jopa viikonloppuisin ollut menoja, joten vähiin on jäänyt melontakeikat. Lumesta ei ole tietoakaan, mutta pimeys on jo täällä "ilonamme". Aika masentavaa lukea näitä taulukoita:



Mutta hei, Joulukuun 23. päivä alkaa taas helpottamaan, Minuutin verran ;-)

Eli vesillä on käyty, lyhyitä läpsyjä. Enimmäkseen olen kiertänyt Munsaarta. Kun ei muuta ehdi "valoisan" aikaan, niin siihen on tyydyttävä. Eilen olin hurja ja kiersin Hirssaaren. Valo loppui jossain Mussalon tien sillan kohdilla ja loppumatka tultiin taas kerran pimeässä. Eikä siellä ole mitään kuvattavaakaan. Laitetaan sitten träkkäyksiä "todisteeksi", että kyllä se kausi oikeasti vielä jatkuu. Vaatii vaan kesää enemmän vaivannäköä ja pitää tyytyä vaatimattomiin lenkkeihin.







tiistai 27. lokakuuta 2015

Pimeää touhua

Käytiin tänään kuutamomelonnalla. Viisi urhoollista lähti matkaan, ja samanverran myös rantautui, joten hienosti meni. Vaikka lähdimme jo 17:30 niin, kiitos kellojen siirtelyn, lähtiessä oli jo aika pimeää. Ei mitään toivoa ehtiä katsomaan auringonlaskua Äyspäälle. Kiersimme siis Hirssaaren ja kuten aina, tunnelmassa piisasi.

Valokuvat eivät tuttuun tapaan onnistu pimeässä, varsinkin kun kajakki liukuu kuitenkin aina eteenpäin, mutta laitan nyt pari suttua kuitenkin näytille. Ihan vaan todisteeksi, tai jotain.

Kuten rannassakin sanoin, niin näillä keikoilla seurasta ja elämyksistä ei laskuteta erikseen, ainakaan KoMe jäseniä :-) Kummasti nämä spessukeikat jäävät aina parhaiten mieleen. Kiitoksia taas kerran seurasta.

Lähtötohinaa, laituri on jo vajassa kuivumassa, mutta se on vain pieni hidaste.

Kuu Katariinanniemen yllä

Tämähän on melkein jo taidetta. Marju ja kuunsilta :-)
Etsi melojat kuvasta. Tiedän, että niitä on tässä kaikkiaan 3kpl, mutta en minäkään löydä kuin yhden.

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Keisarinsataman "hirviö"

Timo pongasi hylkeen, mutta osuu sitä elukoita toistenkin melontareiteille. Viime SU kiersin Kotkan saaren ja keskellä Keisarinsatamaa huomasin vedessä jotain, jonka luulin ensin olevan puu. Lähdin katsomaan lähempää, että kuinka iso esine siellä kelluu, ja pitääkö tehdä asialle jotain. Ei ollutkaan puu, oli jotain ihan muuta. Vaikkei lajien tunnistaminen ole vahvinpia puolia, niin minusta tuo on minkki. En tiedä mistä oli tulossa, mutta sokeritehtaan rantaan se meni. Oli muuten aika hyvä uimaan.

Edit: Timo huomautti että saukko pärjää myös meressä, joten saattoi olla saukkokin :-)













tiistai 20. lokakuuta 2015

Laiturin nosto ja matalaa vettä

Päivät lyhenevät ja samoin lenkit. Vaikka olenkin käynyt vesille useampaan kertaan, niin ei niistä pahemmin tarinaa synny. Laitetaan kuvia sitten enemmän ja annetaan niiden kertoa.

Ei se hiihtokausi vielä ala, onneksi.
Vesi on edelleen todella alhaalla. Tuohon pikkukiveen olen joskus täräyttänyt, kun se normaalisti väijyy pinnan alapuolella.
Munsaaren rantaa. Kuten kuvasta näkyy tosi huonoja melontakelejä ollut viimeaikoina.
Munsaaren silta

Laituri nostettiin, kunhan siitä oli ensin pumpattu aika monta litraa vettä pois.

Kun kiertää Kotkan saaren, niin Junnu Vainon tien alta pääsee halutessaan oikaisemaan. Jos vesi vielä tästä laskee, niin sitten ei enää pääse, edes kajakilla.

Kappale kauneinta suomea? 

Vanhan laiturin ääriviivat erottuvat todella hyvin.

Em. laiturinjämän luona oleva viitta on jo valmiiksi huonossa hapessa. Vaatisi huoltoa ennen jäiden tuloa.

Langinkosken kupeessa on ilmeisesti vanha kaapelinsuojus. Mistä se tuohon on tullut (ja koska) onkin sitten toinen kysymys.

Tuo metallinen tappi on yleensä vedenrajassa, ja on se joskus ollut veden pinnan alapuolellakin.

Tuosta(kin) on joskus melottu, nyt ei mitään asiaa.

Vedenkorkeus yllätti veneilijän?

Yleensä tuossa näkyy tasan yksi kivi, nyt huomaan, että sillä on aika monta kaveria.