maanantai 28. syyskuuta 2015

Kuutamolla - taas kerran

Iltojen pimenemisessä on ainakin yksi hyvä puoli, päästään nimittäin kuutamomelonnalle. Eilen oli kauden ensimmäinen kerta, kun oli tilaisuus taas hieman erilaiseen lenkkiin, ja porukkaa ilmestyi paikalle ihan kivasti.

Lähtö vajalta hieman kuuden jälkeen, ehdimme Äyspäälle juuri kun aurinko laski. Sitten vaan takaisin kuun valossa ja hämärtyvässä illassa. Keisarinsatamaan päästessä oli paikoitellen pilkkopimeää ja tunnelmassa piisasi. On nämä vaan hienoja keikkoja.

Keli suosi, tyyntä ja lämmintä. Pilvipeittokin repesi juuri sopivasti ja saatiin se kuu näkyviin melkein koko matkalle. Päivää vaille täysikuu, mutta kelpasi minulle. Kiitos kaikille seurasta.



keuliva sorsa 


Äyspää ja aurinko laskee juuri




maanantai 14. syyskuuta 2015

Pocahontas touhuja ja Bergstraumin kierto

Sain kuulla, että Heno oli tulossa TI vajalle, joten minäkin singahdin sinne. Olihan minulla lainassa hänen "härvelinsä", jonka halusin palauttaa. Sain kyseisen härvelin avulla vaihdettua keväällä kuivapuvun kaulamansetin. Yhdellä yrityksellä, joten vallan mainio vekotin.

En pahemmin kysellyt miksi Heno oli tulossa vajalle, mutta se selvisi sillä sekunnilla, kun hän kurvasi paikalle. Auton katolla oli inkkarikanootti ja kaksi innokasta kokeilijaa odottamassa häntä. Katselin sitten vierestä, kun rouvat ottivat tuntumaa mokomaan laitteeseen. Selostuksen perusteella täysin eri laji, kuin kajakin melonta, ainakin alkuun. Vaikutti vaikeammalta, kuin kajakin kanssa melominen. Itse en kokeillut, ehkä ensikerralla. Vetosin ranteeseen jonka olin juuri saanut jonkinlaiseen kuntoon. Kanootin ohjaamiseen kuuluu olennaisesti loppuvedossa ranneliike, joka on kuulemma alkuun tuskaisa, ennenkuin ranne tottuu siihen :-)

Kun rouvat olivat saaneet tuntumaa kanoottiin (kumpikaan ei kaatunut), niin heitimme vielä illan päätteeksi lyhyen lenkin Munsaaren ympäri. Minä ja rouvat mentiin "sivistyneesti" kajakeilla, ja Heno tietysti inkkarillaan.




Pocahontas?

Oletko sinä sitten Hiawatha, jos Heidi on Pocahontas?
Hiawatha oli poika!
Jaa, oli vai?
No Kuunsäde sitten? (Hopeanuoli-lehdestä).

Lähdin LA illasta kiertämään Kotkan saarta iltalenkkinä. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos, kun huomasin ankkurissa olevan laivan Mussalon sataman edustalla. Matkasta tulisi suurinpiirtein sama, joten päätin lähteä katsastamaan laivaa hieman lähempää ja siitä otsikon aihe. En ole siis tehnyt pikaista piipahdusta Norjaan :-)


[MHO] Näiden veteleminen mastoon on nykyaikana ihan turhaa hommaa. Pitää tulla todella lähelle, että tuo erottuu.



Samalla reissulla tuli käytyä katsomassa Mussalon rannan hylkyjä lähempää. Viikkoa aikaisemmin kun mentiin Rankkiin, niin huomasin etäältä, että niitä oli leikelty, mutta silloin ei viitsinyt käydä lähempänä katsomassa.





SU heitin 12km pikkulenkin vallan mainiossa kelissä. Aurinko paistoi ja lämpöä piisasi. Toisia melojia ei kauheasti näkynyt, yhtä seuran kaksikkoa lukuunottamatta, joten nyt kaikki sieltä vesille, kun vielä ehtii. Kohta tulee räntää ja muuta öhöötä taivaan täydeltä, ei sinne sitten oo niin kiva mennä sekaan. Paitsi tietysti jos on aaltoja tarjolla ;-)

Tämmöinen kelluu Hevossalmessa. 

Saako tätä vuokrata jostain? :-)
Harmi, että päivät lyhenevät vauhdilla, kausi vielä jatkuu, mutta kohta pitää alkaa vetää taas kuivapukua niskaan.

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Rankkiin syömään

Olin suunnitellut SU Kotkan saaren kierrosta, pitkänä versiona (Ruotsinsalmi, Tiutinen, Halla jne.), mutta sähköpostiin kolahtaa kutsu päiväretkellä Rankkiin. Kamujen kanssa on aika mukava mennä, joten Rankkia kohden heti SU aamusta.

Kun ei ole tietoa, vieläkö saarella on palvelut auki (= ravintola), niin pakkaamme mukaan keittovehkeet jne. Meitä lähtee matkaan vajalta kaikkiaan neljä melojaa, keli suosii, nauru raikaa, normisettiä siis.

Perillä saaressa on muutama pienvene ja aika hiljaisen oloista. Melkoinen muutos siihen kun heinäkuussa olin täällä Antin kanssa. Silloin laiturissa oli kaksi tuuria, purjealus Vivan ja varmaan likemmäs sata ihmistä. Olen jo aivan varma, että päästään keittämään ruuat itse, mutta ravintola on kuin onkin auki. Lehtipihvi on ihan hyvää, ja kuulemma ne broileritkin. Ruuan (ja kahvin, niille jotka käyttävät) jälkeen tutkimme hieman paikkoja ja sitten kotimatkalle. Myötätuulessa matka joutuu, ja sää suosii edelleen.

Oikein mukava päiväreissu, ei valittamista. Saa kutsua toisenkin kerran mukaan :-)

Valmiina lähtöön

<sarkasmia>Piti ottaa kuva, kun oli niin nätti tausta</sarkasmia>

Hetki piti odottaa sataman edessä, että Kaunissaareen menossa ollut tuuri ehti alta pois.

Perillä




Naapurisaari Kirkonmaa 
Sääaseman seinään oli tullut uusi kyltti, sitten edellisen käynnin

Rantapysy


maanantai 7. syyskuuta 2015

Mussalon ympäri

Päätetyön tekijään voi iskeä monenlaista pikkuvaivaa, jotka haittaavat melontaa. Omalle kohdelle iski tälläkertaa ranteeseen jokin pieni, mutta epämiellyttävä vaiva. Asiaa ei varsinaisesti auttanut se, että pari päivää vaivan puhkeamisen jälkeen tuli käytyä Kaunissaaren muinaistulilla. Ei oikein tykännyt hyvää, mutta muutama päivää lepoa ja alkoi parantumaan. Kättä lepuuttaessa oli aikaa miettiä mahdollisia lenkkejä ja tajusin kiertäneeni tänä vuonna Mussalon vasta kerran. Asiallehan pitää tehdä jotain, ja LA aamupäivästä oli aikaa/mahdollisuus, niin eikun hoitamaan homma pois päiväjärjestyksestä.

Lähtiessä keli oli vallan mainio, mitä nyt vähän tuuli, aurinkokin pilkotti välillä. Sain myös vihdoinkin otettua, edes jonkinlaisen, kuvan siitä harmaahaikarasta. Eli reissu alkoi oikein hienosti.

Nyt sen jopa erottaa haikaraksi. Aikaisemmat yritykset ovat olleet tyyliä "etsi haikara kuvasta". Heti kuvan ottamisen jälkeen lähtikin lentoon, eikä lähemmäs ollut asiaa.

Ei mikä tahansa joulukuusi, vaan Sveitsilänen joulukuusi.

Matka eteni jotenkin, rannetta tunnustellessa, eikä ollut kiire mihinkään. Kelikin näytti pitävän pintansa, eli vaikka olisikin pilvistä, ei satanut. Äyspäälle päästyäni totesin, että tuulee, mutta ilmeisesti alkanut äskettäin, koska aallot olivat aika mitättömät.

En mennyt ihan suorinta reittiä, koska halusin käydä  katsomassa samalla paria pikkusaarta, edes kajakista käsin. Olen nimittäin miettinyt sopivaa kohdetta, jos lähtee lähivuosina poikien kanssa melontaretkelle. Ei saa olla kovin kaukana, mutta en nyt Ruonalan rannan edustalle Pohjinkarillekaan viitsisi jäädä. Taisin löytää hakemani, koska Vehkaluodon vieressä olevat Risukari ja Salinkari tuntuivat täyttävän vaatimukset. Pitää joskus rantautua tarkempia tutkimuksia varten.

Salinkari, muistaakseni, ja hyvä paikka rantautua. Teltallekin on tilaa, vaikka pieni saari onkin.
Lähestyessäni Mussalon satamaa ja Viikarinsalmea alkoi tulla vettä. Pieni kuuro, joka meni nopeasti ohi. Myös aalto nousi hetkessä, ja se mikä äsken oli pientä kupruilua muuttui naps-vaan yli puolimetriseksi aallokoksi. Olin ihan tyytyväinen, että en tullut tällä kertaa aallonmurtajaa hipoen.

Yritän ottaa reittini niin, että pääsisin tulemaan koko sataman kohdan myötäaallokossa, ja etten samalla ajautuisi syväväylälle. Ajatuksena olisi lasketella keula kohisten koko sataman ohitse, näillä aalloilla saisi hyvät vauhdit. Sitten välähtää ja jyrähtää, useamman kerran. Pää pyörii kuin väkkärä kun etsin rantautumispaikkaa ja yritän keksiä mihin suuntaan ukkonen on menossa. Analyysi on pikainen, ei rantautumispaikkaa, ellei aallonmurtajaa lasketa (en tiedä voiko siihen oikeasti rantautua), eikä mitään hajua mihin tuo on menossa. Luultavasti kuitenkin poispäin, koska tuuli on minun selän takaa. Jo toinen kerta viikon sisään, kun olen merellä ukonilmalla.

Sitten alkaa sade, eikä mikään pari pisaraa tihkua, vaan kunnon kaatosade. Samalla näkyvyys putoaa noin sataan metriin. Äsken näkyivät Haminan tuulimyllyt, ja nyt hyvä kun satama-altaan aukon toinen pää erottuu. Aallotkin muuttuvat niin loiviksi, että ei niillä voi surffata, nämä ovat maininkeja. 


Tuohipöllön kohdalla menen melkein maihin. Sade on loppunut, mutta edelleen tuulee ja alkaa tulla vilu. Ruumassa olisi anorakki, mutta päätän sittenkin pitää vain pienen kelluntatauon, ja jatkan matkaa ilman rantautumista. Pieni snack tekee hyvää ja kohta on taas ihan lämmin mennä.

Tuohipöllön rannassa on tuollainen. Sieltä voi käydä hakemassa, jos on tarvetta.

Rannassa totean, että vettä tuli niin kovalla paineella, että sitä on mennyt luukuista sisään. Ei paljoa, mutta kuitenkin. Laiturilla on myös oksia, jotka sade on piiskannut irti läheisistä puista. 

Hauska reissu, sää vaihteli paljon, ja ilman turhia pausseja menee näköjään ainakin yksi Mussalon kierros.

perjantai 4. syyskuuta 2015

Muinaistulet 2015 - loppuretki

Kun leiri oli pystytetty, ja kiireellisimmät kuulumiset vaihdettu, oli aika lähteä kylille. Olimme etukäteen miettineet Kaunissaaren Vajaa ja yksimielisellä päätöksellä se jäi tälläkertaa väliin. Ketään ei vaan oikein napannut ajatus. Tänä vuonna vajalla ei lisäksi ollut tarjolla muinaistulien aikaan Ala Cartea, eikä buffan sisältöä oltu kerrottu riittävän selvästi etukäteen. Terveisiä vaan sinne yrittäjän suuntaan, että jos on tarjolla buffet, niin sen sen sisältö on kerrottu tarkalleen jossain. Ei mitään sepostuksia, että "buffassa tarjolla meidän kuuluisaa lohisoppaa, salaatteja ja monenlaisia kalaherkkuja". Menimme siis (saman yrittäjän) kahvilaan pizzalle. Kohtuullisen odottelun jälkeen pizzat saapuivat, ja hyvää oli.

Silmämääräisesti väkeä oli vähemmän kuin viime vuonna, mutta ehkä se siitä vilkastui iltaa kohden. Emme jääneet katselemaan hulinaa, vaan suuntasimme takaisin leiriin, mutkan kautta. Rouvat tekivät vähän pidemmän lenkin, eli pohjoiskärjen kautta, ja minä kävin Antin kanssa tutustumassa hautausmaahan.

Ilotulitus alkoi 23:00 ja tällä kertaa meillä oli taatusti saaren paras paikka sen katseluun. Tuulen takia lautta, jolta raketit ammuttiin, jäi aivan meidän leirin edustalle, muutaman sadan metrin päähän. Mikäs siinä oli jyskettä katsellessa, komeeta oli. Täysikuun takia ei ollut toivoakaan, että linnunrata tulisi näkyviin, joten ilotulituksen jälkeen unta palloon.

Koska rouvilla oli iltapäivällä menoja, olimme sopineet, että SU aamusta lähtö joskus 09-10 välissä. Aika tarkalleen 10:00 oli leirit kasattu ja porukka kajakeissa. Sama kolmikko + Antti lähti kotia kohden, kun kahdella melojalla vielä retki jatkui pari yötä.

Jos tullessa oli vastatuuli, niin nyt päästiin menemään niin tasaisella, kun Äyspäällä on mahdollista. Matka joutui ja yksi rahtilaivakin kiritti menoa vielä pikkuisen, joten taukopaikalla Harvassaaressa oltiin hyvissä ajoin. Harvassaaresta Antti jatkoi suoraan Mansikkalahteen, ja me puolestamme kohti vajaa.

Taukoa pitäessä tuuli oli noussut, mutta ei ehtinyt nostamaan suurempaa aaltoa. Päästiin kuitenkin laskettelemaan Kivenkorvansalmeen myötätuulessa. Vajalla taas rutiinit ja jälleen kerran yksi reissu takana. Ei yhtä vaiherikas kuin viime vuoden muinaistulet, mutta ehkä parempi niin. Viime vuonna oli ehkä jo vähän liikaakin äksöniä.

Hieman haikein mielin purkasin kajakkia, koska tämä saattoi olla tämän vuoden viimeinen yön ylitse ollut retki, mutta se jää nähtäväksi.

Pizzan ja vohveleiden odottajan aika on pitkä. Taustalla vaihdetaan näköjään kohteliaisuuksia sormimerkein.



Täysikuu


Katja on ihan kuutamolla, eheheeee ;-)
Tulenjohtotorni oli edelleen paikoillaan.


Vanessa atalanta

"Tuleeko tuolta laiva?" - "Ei, se on iso valkoinen kivi, jonka päällä on nuotio."

Antilla oli vahva mielipide allekirjoittaneen tavasta "parkeerata" kajakki tauon ajaksi. Kuva ei oikein onnistunut, mutta pakko laittaa se tähän silti, jos saisi vielä houkuteltua esiin jälkijupinaa ;-)



torstai 3. syyskuuta 2015

Muinaistulet 2015 - menomatka

Tuijotan koko viikon sääennustetta ja toivon parasta. Kesän päätteeksi ollaan saatu helteitä, mutta nyt ne ovat ohitse ja syksyn sateet saapuneet. Juuri "sopivasti", kun pitäisi mennä Pyhtään Kaunissaareen muinaistulille. Vielä PE sataa, mutta sitten alkaa kirkastua ja LA aamuna paistaa jo aurinko.

Lähtijöitä on tänä vuonna harmillisen vähän. Akviiviporukalle on osunut vaikka mitä menoja, mutta silti vajalta lähtisi kolmen kajakin joukko kohti Kaunissaarta. Lisäksi toiset kolme melojaa olivat menneet Kaunissaareen jo PE aikana.

Lähtö hieman myöhästyy, kun eräs lähtijöistä huomaa matkalla rantaan, että makuupussi puuttuu ja kääntyy hakemaan sen. Kääntyäkseen kotiin vielä toisenkin kerran, nyt hakemaan telttaa. Se oli kuulemma siinä samassa kasassa kaikkien muiden retkitavaroiden kanssa. Toisaalta se makuupussikin oli ollut siinä kasassa. Pääsen pottuilemaan oikein kunnolla, että mitäpä on yöllä/aamulla touhuttu, kun noin kovasti ajatus harhailee.

Saamme pienen sivu/vastatuulen ja varmuuden vuoksi päätämme pitää yhden tauon menomatkalla. Melomme pienessä sivuaallokossa ensin Saunasaareen, ja pidämme siinä tauon. Matkalla sinne ehdimme tuijottamaan synkän mustia pilviä. jotka suurenevat kaiken aikaa, ja jossain Pyhtään suunnassa sataa.

Tauon jälkeen suorinta reittiä kohti Kaunissaarta ja matkalla saamme pientä aaltotreeniä. Juuri sopiva aallokko, jossa mieli pysyy virkeänä, mutta matka kuitenkin etenee. Muistan (taas), että jos menee tästä kohtaa Äyspään ylitse, niin pitää tähystää kaiken aikaa selän taakse, ettei Mussalon suunnasta tuleva laiva pääse yllättämään. Väylä on tässä kohtaa leveä ja vaikeasti hahmotettavissa.

Laivoja ei onneksi tule mistään suunnasta, mutta pari kilometria ennen rantaa alkaa salamoida, ja jyristä. Ei mitään hajua mihin suuntaan pilvi on menossa, mutta nyt ollaan jännän äärellä. Saamme niskaamme sadekuuron ja pääsemme ihailemaan useamman salaman, jotka iskevät maahan jossain Kaunissaaren takana. Olemme jo valmiit tekemään pikarantautumisen leiriniemen "väärälle" puolelle, mutta ukkospilvi jatkaa lopulta matkaansa johonkin Haapasaaren suuntaan, eikä häiritse meitä sen enempää.

Menen ensimmäisenä rantaan, että pääsen auttamaan toisia rantautumisessa. Väistän rannan tuntumassa olevat murtuvat aallot, nyt ei oteta riskejä. Ensimmäisenä minun jälkeen rantautuva tulee hienossa sivusurffissa, mutta ei ongelmia. Seuraava meloja ilmoittaakin sitten tehneensä eskimorantautumisen. Ensimmäisestä murtuvasta aallosta oli selvitty alatuella, mutta seuraava sitten pääsi yllättämään. Eskimolla ylös ja onneksi ei ollut kiveä siinä kohtaa. Kaikkea sitä sattuukin ja harmi, etten nähnyt tapahtumaa. Pisteet siitä, että tositilanteessa eskimo onnistui. Itse kippasin kesällä poolo-altaassa, kun treenasin jotain tekniikkajuttua. Silloin tultiin ihan refleksinä ulos paatista ja vasta sitten muistin, että olisihan siinä voinut eskimonkin tehdä. Kaikki kuitenkin OK, ja hyvä niin.

Sade on loppunut sopivasti, joten kajakit ylös rantatörmälle ja pystyttämään leiriä. Sitä tehdessä toiset valuvat paikalle kyliltä ja päästään vaihtamaan kuulumisia.

Tuo pilvi tiivistyi vielä lisää, ja sitten se alkoi lyömään "kipinöitä"

Hetki rantautumisen jälkeen. Kylläpä sää vaihtuu nopsaan. Ukkospilvi jatkoi matkaansa ja pilvipeite repeilee jo.

The leiri