maanantai 31. elokuuta 2015

Muinaistulet 2015 - Träkkäykset

Tuli taas käytyä muinaistulilla viikonloppuna Pyhtään Kaunissaaressa. Stooria tulee jahka ehdin. Tuossa nyt alkuun träkkäykset sinne ja takaisin:



keskiviikko 19. elokuuta 2015

Tonttu, dona, eli 1000km

Kauden "virallinen" tavoite taas saavutettu. Tänään KoMe KE melonnassa meni 1000 melottua kilometriä kaudelle 2015 rikki. Keli oli mitä mainioin, kun kiersimme neljän kajakin voimin Maijansaaren.

Ensi viikolla KE lähtö vielä 18:00, mutta siitä eteenpäin jo 17:00, että riittää valo.

Jee jee jne.

Ei minulla muuta.

perjantai 14. elokuuta 2015

Pikkujuttuja

Laitetaan nyt tännekin muistiin viikon 33/2015 tapahtumia, vaikka kuvien ottaminen jäänytkin vähän vähemmälle.

Tiistaina 11. päivä oli kauden viimeinen sileän veden tekniikka-tiistai. Antin netissä ollut kuvaus aiheista oli salamyhkäinen, eikä herra vielä rannassakaan paljoa illan ohjelmasta pukahtanut. Jotenkin alkoi tuntumaan siltä, että ehkä pienempi ja ketterämpi paatti olisi tähän treeniin sopivampi, kuin oma pitkänmatkan ohjukseni. Hain siis orsilta viimeisen vapaan muovipaatin johon mahduin. Sehän oli vanha tuttu "ruuhi", jolla mentiin aikoinaan ekat kilometrit, eli Kajaksportin Vivace Activ. Oikein näppärä jokiretkipaatti, jota saa takoa tosissaan. Todellinen kuntopaatti, ei meinaan ihan pikku-tsempillä liiku eteenpäin, ainakaan kovin lujaa. Tuli samalla myös testattua voiko sillä tehdä eskimon, kun muistelin vanhan kaartin joskus sanoneen, että ei ainakaan helposti käänny. Kyllä kääntyy, älkää höpöttäkö.

Pelin henki oli alusta lähtien selvä, kun ensimmäinen rasti oli työntää paatit veteen, uida ne kiinni ja sitten kaverin kanssa kömpiä takaisin kyytiin. Tänään kastutaan. Onneksi vesi oli vihdoinkin lämmennyt riittävästi. Reenit olivat kaikenkaikkiaan hauskaa puljausta ja kyllä harmitti, että kamera unohtui kotiin. Seisottiin kajakissa kamun tukemana, yritin seistä yksin (ei oikein onnistunut), Antti käveli pitkin lauttaa jne. Jossain vaiheeessa Pekka kysyi minulta, että mitä kajakille käy jos ruumaan menee vettä? Kerroin, että kajakista tulee poiju ja nappasin sitten hänen kajakista etuluukun mukaani ja sitten meillä vasta lystiä olikin. Uimarannalla olleita ihmisiä meidän touhumme tuntui kiinnostavan kovastikin. Varsinkin kun alkoi osio: "Antti nurin, hinnalla millä hyvällä".

Katsokaa Antin blogista kuvat ja lisää tarinaa. Kivaa oli :-)

----

Tämän viikon KE melontaan ilmestyi mukavasti väkeä, ja ilmakin näytti suhteellisen hyvältä, jonkin verran pilviä, mutta eipä muuta. Itse olin rannassa nuoremman pojan kanssa ja matkaan lähdettiin seuran punaisella kaksikolla. Sitten se sää vaihtui, naps vaan. Puolen tunnin melonnan jälkeen alkoi tihuttamaan vettä, joka muuttui nopeasti ihan kohtalaiseksi sateeksi. Koska varustus oli puutteellinen, ja en halunnut kesäflunssaa ekaluokkalaiselle, käännyimme takaisin. Vaikka natiainen ensin protestoikin päätöstä, totesi rannassa olevansa aika märkä ja että on vähän kylmä. Tuli siis tehtyä ihan oikea päätös. Nappulalla ei ole ihan yhtä paljon, luontaista fyllinkiä, nahan alla kuin minulla. Tunti melontaa kuitenkin, josta ainakin paluumatka oli tehokasta.

Mukavast porukkaa KE melonnassa

Sateesta huolimatta pysähdyimme noukkimaan merestä jonkun rikkinäisen kelluntalelun. Tosi jees meininki kun te ihmiset hylkäätte näitä mereen, NOT.
----

TO rantaan tuli eräs firma viettämään Tyky päivää ja vajalle oli saatu riittävästi väkeä auttamaan. Antti antoi pikaisen kurssin ja sitten vesille. Pääjoukko meni Antin ja parin muun ohjaajan kanssa. Minä jäin Jounin kanssa auttamaan yhtä jännittäjää rannan tuntumaan. Alku ei ollut kovin lupaava, metri melontaa ja sitten kippi. Paatti tyhjäksi, uusi yritys ja sama juttu. Lopulta mentiin niin, että Jouni kahlasi perässä ja minä meloin vieressä pientä väliä. Niin siinä vain kävi, että puolen tunnin yrittämisen jälkeen se tasapaino alkoi löytyä ja lopulta tämäkin henkilö meloi ilman apua pienen lenkin. Tuskin tuli hänelle melonnasta uutta harrastusta, mutta ei jäänyt kammoakaan.

Kun oli saatu tämä yksityistunti päätökseen lähdin heittämään oman pikkulenkin, eli kiersin Munsaaren. Eipä siinä paljoa kilsoja tullut, mutta ihan mukava läpsytellä välillä näinkin. Ei tarvitse aina mennä hiki päässä kilsat mielessä.

-----

Että sellainen melontaviikko tällä kertaa. Viikon päästä olisi HSKG, mutta ei pääse. Ellemme sitten lähde poikien kanssa sinne telttaretkelle ja muuten vaan hengailemaan "mestoille"... Hmmmm, pitääpä miettiä ja duumailla asiaa.

maanantai 10. elokuuta 2015

Lökören - Lopi - Långön

KoMe:n perinteinen retki Lökören markkinoille, ja pääsen mukaan ensimmäistä kertaa. Viime vuonna olin vain saattamassa Maijansalmeen asti, ja sitä edellisenä en vielä retkeillyt. Lähtijöitä on tänävuonna harmittavan vähän, vain viisi, joista kaksi ilmoittaa heti olevansa vain päiväretkellä. Ei se määrä vaan laatu, eikös vaan? ;-)

Matka Lököreen sujuu leppoisasti, sää suosii ja sitärataa. Porkan silakat ovat aina yhtä hyviä. Koska Anttia selvästi ahdistaa "ihmispaljous", nautiskelen sen pakollisen markkinaoluen mahdollisimman hitaasti. Lököressä ollessa retkikunta täydentyy vielä yhdellä melojalla, ja kun on hetki ihmetelty Möljän Pöljiä, voidaan jatkaa matkaa.

Antti ehdottaa Långön saarta majapaikaksi, kun Musaholmen on jo nähty niin moneen kertaan. Mikäpä siinä. Minulle ja Pekalle käy vallan mainiosti, uusi tuttavuus ainakin minulle.

Poikkeamme matkalla kuitenkin vielä katsastamassa Lopin saaren, jossa hyvät näköalat ympäröiviin saariin. Emme kuitenkaan jää yöksi sinne, kun vähän heikosti telttapaikkoja. Jonkun seuran(?) mökkikin on saaressa, mutta vaikutti siltä, että sitä ei ole käytetty ainakaan pariin vuoteen.

Matkalla Långön saarelle tulee sivusta pientä aaltoa joka ei menoa haittaa. Pohdin matkalla, että sillä vajaan kuuden kilsan matkalla Lopi -> Långön tulee varmaankin monisatakertaisesti aaltoja, mitä tuli koko viikon aikana norjassa. Meitä taisi silloin keli suosia?

Keli suosii tätäkin retkeä. Pilvistä on paha mennä sanomaan sataako sieltä vaiko ei, niin ekaa kertaa viritän 3x3m tarppini. Huvittavaa, että mokoman virittämiseen menee moninkertaisesti se aika, mikä menee teltan kanssa touhutessa. Lopulta saamme muutaman pisaran, mutta tulipahan sekin viriteltyä edes kerran tämän kesän aikana. Harmillisesti pilvien takia jää linnunrata taaskin näkemättä, pöh.

Kotimatkan teen yksikseni, kun Antti oikaisee suoraan Mansikkalahteen, kulkematta Keisarinsataman kautta, ja Pekka lähtee puikkarillaan saattamaan.

Tämän retken myötä tuli myös täyteen tusina teltassa nukuttua yötä vuonna 2015.

Tauko Lopin saaressa.

Tämäkin saari oli halki, useammasta kohtaa. Kehittelimme vaikka millaisia ideoita, joilla saisimme hipit näiden railojen ääreen mumisemaan  ja puhdistamaan auraansa

Vanha kummeli

The leiri




Viimeksi kun menin näistä kasoista ohi broidin kanssa, niin ihmeteltiin niitä kovasti. Myöhemmin karttaa tutkimalla kävi ilmi, että ko. saaressa (Svartback Krokö) on ainakin joskus ollut kivilouhos. Kuka osaa kertoa enemmän? Internet ei asiasta tiennyt mitään, tai sitten oli väärät hakusanat, 
Punainen nuoli osoittaa leiripaikan. Keltainen nuoli sen missä olisi kai pitänyt käydä tutkimassa. Lisäksi sen kerran kun jätän jonkin kivikasan kuvaamatta, niin se onkin muinaisjäänne. Vähän kyllä ihmettelin, että mikähän lienee, ja että kenelläköhän ollut energiaa raahata kiviä. Ensi kerralla sitten.





















Tonni muuten lähestyy uhkaavasti, enää 40+ kilometriä ja tavoite kasassa.

lauantai 8. elokuuta 2015

Lyngenin kajakkivaellus 7. päivä: Nesodden - Jægervatnet

Hieman haikein mielin laitan aamulla leiriä kasaan. Melonta saataisiin päätökseen tänään ja loppu olisi "pelkkää logistiikkaa". Tänään edessä olisi vielä muutaman tunnin melonta ja sitten se olisi siinä. Kajakkien lastaus valmiiksi, ryhmäkuvaus, ja paatit vesille. Viimeinen osuus voi alkaa.

Olisi kiva kertoa, että saatiin loppuun vielä metrinen ristiaallokko, ja kaikki pääsivät kokemaan vielä "kunnon" merimelontaa, mutta ei. Saatiin helteinen päivä, aurinko paahtoi niskaan ja matka joutui. Saadaan vielä yksi kunnon photo-photo tilaisuus sateenkaaren muodossa.

Pääsemme vielä valitsemaan, että missä homma lopetetaan. Siinä mihin auto oli jätetty on kyllä hieno hiekkaranta, mutta paatit pitäisi könytä aika monta metriä ylämäkeen tien varteen. Ei kiitos, jos kerran saa meloa auringonpaisteessa vielä 3km. Jyrki jää autolle ja rupeaa hoitamaan logistiikkaa, me muut jatkamme vielä kotvasen matkaa.

Vihdoinkin pääsen  toteuttamaan sen, mitä olen odottanut. Pääsen menemään loppumatkan ihan itsekseni, omassa rauhassa, omaan tahtiin. Toki ensin pitää ottaa vähän keulaa muuhun porukkaan. Spurtti ja kuulostelua, no ei riitä, höpötys kuuluu vielä. Toinen spurtti jne, mutta lopulta saan mennä ihan itsekseni, edes hetken. Näpsin kuvia vuorista ja nautiskelen olostani.

Rantautumispaikka on lyhyesti sanottuna loistava. Loivahko ranta pienen kosken vieressä ja sivistyksen merkkinä iso roskis. Jee! Lisäksi saamme varusteet huuhdeltua makeassa vedessä, niihin onkin kerääntynyt jo aikalailla suolaa. Kun autoja odotellessa aikaa riittää, niin suurin osa käy myös pesulla tien toisella puolella olevassa matalassa järvessä. Perhokalastajat siirtyvät kohteliaasti muualle siksi aikaa, kun me puljaamme. Kyllä, vesi on edelleen hyisen raikasta :-)

Kun molemmat autot on saatu paikalle pistetään kajakit kärriin jne. ja kotimatka voi alkaa. Kunhan olemme ensin hoitaneet pienen muodollisuuden, eli pizzaa ja olutta lähimmässä(?) pubissa, joka löytyy lähtöpaikastamme Lyngsedetin kylästä.

Kotimatkasta ei ole paljoa kerrottavaa. Autosikaa kaikille tasapuolisesti, aika monta tuntia. Viimeinen leiri tutussa paikassa Palojokisuun laavulla. Siellä edelleen paljon hyttysiä (ja verkko oli valmiina taskussa). Aamulla makuupussin jalkopäässä taas kosteutta, ihme juttu, vain tässä kohteessa. Lisäksi teltta kummallisesti turposi yön aikana, se ei enään aamulla mahtunut kokonaan pussiinsa, ainoastaan 2/3 siitä :-)

Lahdessa oltiin joskus ilta yhdeksän aikaan, ja siitä vielä kotimatka vajan kautta. Kotona noin 23:30.




Ryhmäkuvat otettu, nyt vesille

No nyt meni jo liiankin kuvaukselliseksi

Suolaa suolaa, enemmän suolaa.
Jyrki ehti vielä demoamaan miten liian innokkaalta(?) melojalta otetaan vauhti pois.







The End.



Retki on takana, mutta muistot ovat ikuisia. Kiitos kaikille retkeläisille, olitte mahtava porukka. Toivottavasti törmätään jossain :-)

Erityinen kiitos Jyrkille ja Petrille, kun veitte meidät turvallisesti sinne ja takaisin jne.

perjantai 7. elokuuta 2015

Lyngenin kajakkivaellus 6. päivä: Nordlenangsneset - Nesodden

Jos yöllä satoikin (en muista), herätessäni ei sateesta ole tietoakaan, mutta tuuli on aikamoinen. Tänään ei ole kiire lähdön kanssa. Koska ranta on hieman haastava, on jo eilen palaverissa sovittu, että lähdetään punnertamaan kajakkeja veteen vasta, kun vesi on korkealla. Käytännössä tämä tarkoittaa iltapäivää.

Suoraan rantaan käy tuuli joka nostattaa maininkeja, jotka sitten murtuvat rannassa. Melko haasteellinen lähtö tiedossa, ainakin jos olet aloittanut melonnan tänä kesänä. En jaksa murehtia mokomaa, vaan lähden tutkimaan paikkoja vielä toisenkin kerran.

Jyrkiä ja Petriä, joiden vastuulla tämän keikan turvallisuus on, tuntuu säätilanne myöskin huolettavan. Pidämme iltapäivän lähtöhetkeä odotellessa kuivatreenejä. Käymme läpi eteenpäinmelontaa, tuentoja ja reskutuksia. Opimme samalla, että tuulen aiheuttaa itseasiassa vuonon vastakkaiselta rannalta tulevat, vuorien aiheuttamat, suihkuvirtaukset. Ne loppuvat sitten kun aurinko laskee. Tai siis, kun aurinko hieman vajoaa alemmas. Kiva kiva.

Kun iltapäivän H-hetki alkaa lähestyä pakkaamme kajakit valmiiksi. Jos keli antaa myöten, syömme pikaisesti lounaan ja sitten vesille. Laitamme myös paatteja valmiiksi lähtöasemiin ja Petri lähtee katsastamaan tilanteen. Mainingit murtuvat edelleen rantaan, mutta vuosien kokemuksella Petrillä ei ole suurempia vaikeuksia livahtaa ulapalle, mitä nyt vähän joutuu kyttäämään lähtöaukkoa. Varttitunnin päästä hän tekee paluuta, ja minä kadun lopun ikääni, että kamera ei ole valmiina.

Petri on vielä lähestymässä rantaa ja yrittää selittää jotain Jyrkille, kun hänen selän taakseen äkkiä ilmestyy murtuva maininki. Jyrki ehtii tokaisemaan vierestä, että: "Nyt näette surffirantautumisen", kun aalto jo tempaisee Petrin Bigfootteineen kohti rantakivikkoa. Alatuki, kanttaus jne. jne. ja kohta kolisee. Onneksi ei tulla sentään suoraan keula edeltä, mutta paatti ottaa kuitenkin hittiä. Jyrki tsekkaa vielä tilanteen, että Petrillä on kaikki OK ja sitten tulee yksi ainoa komento: "Kajakit takaisin maihin", ja me tottelemme. Sovitaan, että katsotaan tilanne 1,5h päästä, nyt tuonne ei ole asiaa. Jannella on kamera valmiina ja tilanteesta saadaan yksi kuvakin muistoksi, kiitoksia siitä.

Lähdemme siis tutkimaan niemeä vielä vähän lisää. Eihän meillä ole mikään kiire, vaikka onhan se hieman harmillista katsoa niemen toista puolta, johon suuntaan matkamme pitäisi jatkua. Siellä käy vain pieni maininki ylös/alas, oikein mainio keli siis. Sinne pitäisi vain ensin päästä jotenkin ja varsinkin niemen kärkessä kiehuu. Jos joudumme odottamaan liian pitkään, vesi laskee ja menetämme lähtöikkunan. Tulee aivan liian pitkä kantomatka roudata kajakkeja kivikossa.

1,5h odottelun jälkeen keräännymme rantaan ja tilanne ei ole olennaisesti muuttunut. Sovimme, että katsotaan tilanne uudestaan tunnin päästä ja jos ei onnistu, niin sitten lähdemme aamu-yöstä, ennen auringonnousua, kun vesi on vielä ylhäällä.

Tällä kertaa porukka pysyy läjässä ja hyvä niin, koska tilanne muuttuu. Äkkiä Petri ja Jyrki ehdottavat, että nyt näyttäisi olevan sellainen hetki, että päästään vesille, jos lähdetään heti. Melotaan niemen kärjen toiselle puolelle, ja siellä sitten lounas. Käykö? No kyllä käy, nyt vaan paatit vesille ja sukkelaan. Koko operaatioon menee kaikkiaan melkein 30min, mutta lopulta koko porukka kelluu aalloilla. Kukaan ei kaadu lähdössä, vaikka vähän joutuu ajoittamaan lähtöjä maininkien takia. Tämän retken taatusti jännin paikka, mutta nyt se on ohi ja matka jatkuu.

Mainingeissa on mukava meloa, kun paatti menee äkkiä toista metriä ylös/alas. En yhtään ihmettele, jos joku tulee mainingeissa pahoinvointiseksi. Onneksi en itse kärsi moisesta, eikä tästä porukasta kukaan muukaan.

Kun ollaan päästy niemen toiselle puollelle, se luvattu pikainen lounas ja matka jatkuu kohti tämän retken viimeistä yöpaikkaa Norjan puolella. Tähän osuuteen osuu myös retken toinen selän ylitys, kun ylitämme Sørlenangen vuonon. On muuten aika puuduttava osuus. Melotaan vuonossa, tie kulkee vieressä ja paljon taloja. Määränpääkin näkyy melkein koko matkan, tyyyyylsääää.

Olemme majapaikassamme melko myöhään, mutta rutiinilla leiri pystyyn ja unta palloon. Kunhan olen ensin esitellyt sen viimeisen säilyneen oluen, eli käppäilen se kourassa iltapalaa nauttivien naapureiden ohitse muina miehinä. Kiitos, olitte (taas) hyvä yleisö :-)

Huomenna saataisiin melonta-urakka valmiiksi.

The leiri, tai ainakin osa siitä. Tuulinen aamu joka nosti telttani arvostusta silmissäni paljon. Ei meinaan hievahtanutkaan, vaikka kuinka tuuli yritti sitä riepottaa.

Yhteen telttaan piti lisätä naruja, ettei mene kokonaan mutkalle kovassa tuulessa. Jännä juttu, että naruille oli kyllä paikat valmiina, mutta ne piti itse hokata laittaa, ja tietysti hommata ne ensin jostain. Köysikieppi taisi olla yksi viimeisiä juttuja jonka paiskasin kyytiin "varmuuden vuoksi ja kyllä se tuonne keulanuppiin mahtuu".

Kuivan maan reskutuksia.

Jyrki neuvoo.

Bigfootit valmiina, jos tuonne vaikka pääsisi sekaan.

No ei pääse, vielä ainakaan.

Surfin' Nordlenangsneset, aka "kohta kolisee". Kuvan nappasi Janne Holopainen, kiitos.


Odottelua...

Tähän kohtaan se Leijonakuningasläppä: "Poikani, joku päivä tämä kaikki on sinun" :-)

Niemi kierretty, nyt pikainen lounas

Jollain oli aikaa myös askarrella-paskarrella...

Seuraava leiripaikka lähestyy

Viimeinen Norjan puolen leiri

Päivän melontareitti, taas noin suurinpiirtein,

torstai 6. elokuuta 2015

Lyngenin kajakkivaellus 5. päivä: Ytre Gammvika - Nordlenangsneset

Tähän asti olemme meloneet aina vain pohjoisemmaksi, mutta tänään se muuttuu. Tänään nimittäin kierrämme Lyngenin niemimaan kärjen, ja suuntaamme kohti etelää. Viime vuoden ryhmä oli kuulemma joutunut odottamaan Ytre Gammvikassa kaksi päivää kelien tasaantumista, mutta meitä sää suosii.

Kasaamme leirin ja matka jatkuu kohti niemen kärkeä. Maisemat ovat edelleen upeita, ja saamme seuraa useasta maakotkasta, jotka seuraavat kulkuamme aina reviirinsä reunalle, josta seuraava kotka taas ottaa vahtivuoron. Paha sanoa ovatko muuten vain uteliaita, vai arvioivatko olisiko meistä saaliiksi.

Niemen kärkeä lähestyessä tajuamme, että suoraan edessä on pohjoisnapa, kun vain meloisi eteenpäin riittävän kauas. Edessä ei ole kuin avointa vettä. Kotona tarkistan asian, ja kyllä siinä välissä olisi huippuvuoret, mutta ajatus on kuitenkin kutkuttava.

Kun saavutamme kärjen menemme lauttaan valokuvausta varten. Samalla saamme samalla aikaiseksi pientä säpinää, kun tuulenvire työntää lauttaamme kohti rantakivikkoa, mutta mitään ei onneksi tapahdu. Todisteena kärjen vaarallisuudesta rantakallioilla lepää parikin laivan hylkyä.

Sää on suosinut meitä tähän asti, mutta säätiedotuksen mukaan iltapäivällä olisi tiedossa sadetta. Eikä mitään paikallisia pikkukuuroja, vaan kunnon rankkasade. Tämän vuoksi emme nouse kärjen päälle paikkoja tutkimaan, vaan kiirehdimme pitämään maatauon ruokailuineen, ennen selän ylittämistä. Maatauko osoittautuu suhteellisen hermostuttavaksi, kun vesi nousee kaiken aikaa ja syödäkin pitäisi. Nostan kajakkiani kahteen otteeseen korkeammalle, ettei se lähtisi karkuteille.

Maatauon jälkeen vuorossa on tämän retken ensimmäinen selkä, kun ylitämme Nordlenangen vuonon. Ei ongelmia, sää suosii ja matka taittuu. Rantautuminen Nordlenangsnesetiin on sitten helpommin sanottu kuin tehty. Vesi on korkealla, mutta edessä on ihan tolkuton kivikko. Toisella puolella niemeä olisi kuulemma parempia rantautumispaikkoja, mutta huonommat leiriytymispaikat, lisäksi vesisade kolkuttelee kannoillamme. Vuonon toisella puolella sataa jo. Jotenkin siitä kivikosta kuitenkin selvitään ryhmätyöllä, ja kaikkien kajakit saadaan turvaan hiekan puolelle.

Myöhemmin tajuan, että ranta on "väärinpäin", mutta nyt on kiire saada teltta pystyyn ennen sadetta. Tässä paikassa minulla on ehkäpä koko reissun paras telttapaikka ja tuulesta huolimatta saan majoituksen pystyyn ennätysajassa. Sitten vaan kaikki kamat äkkiä suojaan ja ... sade alkaa, eikä tosiaankaan ole mikään tihkusade, vaan sitä vettä tulee ihan kunnolla. Aivan sama, kortteeri kuntoon ja kun ei ole muutakaan puuhaa, päikkärit :-)

Parin tunnin päästä sade loppuu. Sen tietää kahdesta asiasta: ensinnäkin sade ei enää ropise teltan kattoon, ja avautuvien vetoketjujen äänistä, kun retkeläiset alkavat kurkistella teltan ovista, että mikä tilanne.

Aika tutkia paikkoja ja tämä on täysin erilainen kuin aikaisemmat leiripaikkamme. Niemessä on paljon mustaa liuskekiveä, joka murtuu helposti. Siis todella helposti. Jos kivi voisi olla lahoa, niin se kuvaisi ehkä parhaiten tämän kivilajin olemusta. Niemi on myös hyvin vihreä ja kumpuileva. On kuin kävelisi pitkin Kontua, siis sitä Hobittien kylää. Aivan niemen kärki on kuin kävelisi sisään kuumaisemaan, ja ympärillä on sitten vihreää kumpuilevaa laaksoa.

Hieno paikka, ei voi muuta sanoa.

Eiköhän jatketa matkaa, vesikin on jo aika matalalla.

Hei vaan hellerinne, ja kärpäset.
Maakotkat tarkkailivat menoamme, tässä yksi niistä.


Tuosta vaan, kohti pohjoisnapaa



Petrin Norjan matkaajille vinkki: Jos rinteessä ei kasva mitään, maanvyörymän mahdollisuus siinä kohtaa on suuri. Etsi teltallesi joku toinen paikka.

Tauko ennen kärjen kiertoa, Bigfootit ryhmäkuvassa. 

Lautassa kärjessä 
Iloinen retkikunta on tämän retken pohjoisimmassa pisteessä. Kuvan nappasi Jyrki H. kiitos siitä.

Laivanraato 


Joku löytänyt hyvän telttapaikan

Juuri äsken tarkistin ja vesi oli vielä kaukana, mutta nyt perä jo melkein kelluu.

Tuosta ylös? Ei kai? Yhteistyöllä jne.

Paatit turvassa.

Panoramakuva otettu sateen jälkeen, kun merikin oli jo vetäytynyt. Tästä saa jonkinlaisen käsityksen millaisen louhikon yli paatit piti kantaa, ja huomenna sitten toiseen suuntaan. Tästä myös näkee, että ranta on väärinpäin. Ensin kivilouhikko ja sitten hiekkaa, ja joka paikassa sama juttu. Ihmeellinen ranta.

Niemen kärki oli kuin olisi kuussa kävellyt. Mustaa kiveä, mitä nyt pari valkoista, jotain kovempaa kiveä (ei ollut kvartsia) oli seassa siellä sun täällä. Kyllä, tämä on värikuva :-)

"lahoa" kiveä.
Aivan rantaa ja niemen kärkeä lukuunottamatta muualla olikin sitten tällaista

Vihreää ja kumpuilevaa
Melottu reitti noin suurinpiirtein. Jaa ei ollut edellisestä legistä reittiä? Teknisiä ongelmia ja mukavuudenhalua. Olisi pitänyt yhdistää kaksi skannausta, kun melottu reitti jakautui kahdelle eri karttalehdelle. Ei jaksanut/viitsinyt, sorry.