tiistai 27. lokakuuta 2015

Pimeää touhua

Käytiin tänään kuutamomelonnalla. Viisi urhoollista lähti matkaan, ja samanverran myös rantautui, joten hienosti meni. Vaikka lähdimme jo 17:30 niin, kiitos kellojen siirtelyn, lähtiessä oli jo aika pimeää. Ei mitään toivoa ehtiä katsomaan auringonlaskua Äyspäälle. Kiersimme siis Hirssaaren ja kuten aina, tunnelmassa piisasi.

Valokuvat eivät tuttuun tapaan onnistu pimeässä, varsinkin kun kajakki liukuu kuitenkin aina eteenpäin, mutta laitan nyt pari suttua kuitenkin näytille. Ihan vaan todisteeksi, tai jotain.

Kuten rannassakin sanoin, niin näillä keikoilla seurasta ja elämyksistä ei laskuteta erikseen, ainakaan KoMe jäseniä :-) Kummasti nämä spessukeikat jäävät aina parhaiten mieleen. Kiitoksia taas kerran seurasta.

Lähtötohinaa, laituri on jo vajassa kuivumassa, mutta se on vain pieni hidaste.

Kuu Katariinanniemen yllä

Tämähän on melkein jo taidetta. Marju ja kuunsilta :-)
Etsi melojat kuvasta. Tiedän, että niitä on tässä kaikkiaan 3kpl, mutta en minäkään löydä kuin yhden.

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Keisarinsataman "hirviö"

Timo pongasi hylkeen, mutta osuu sitä elukoita toistenkin melontareiteille. Viime SU kiersin Kotkan saaren ja keskellä Keisarinsatamaa huomasin vedessä jotain, jonka luulin ensin olevan puu. Lähdin katsomaan lähempää, että kuinka iso esine siellä kelluu, ja pitääkö tehdä asialle jotain. Ei ollutkaan puu, oli jotain ihan muuta. Vaikkei lajien tunnistaminen ole vahvinpia puolia, niin minusta tuo on minkki. En tiedä mistä oli tulossa, mutta sokeritehtaan rantaan se meni. Oli muuten aika hyvä uimaan.

Edit: Timo huomautti että saukko pärjää myös meressä, joten saattoi olla saukkokin :-)













tiistai 20. lokakuuta 2015

Laiturin nosto ja matalaa vettä

Päivät lyhenevät ja samoin lenkit. Vaikka olenkin käynyt vesille useampaan kertaan, niin ei niistä pahemmin tarinaa synny. Laitetaan kuvia sitten enemmän ja annetaan niiden kertoa.

Ei se hiihtokausi vielä ala, onneksi.
Vesi on edelleen todella alhaalla. Tuohon pikkukiveen olen joskus täräyttänyt, kun se normaalisti väijyy pinnan alapuolella.
Munsaaren rantaa. Kuten kuvasta näkyy tosi huonoja melontakelejä ollut viimeaikoina.
Munsaaren silta

Laituri nostettiin, kunhan siitä oli ensin pumpattu aika monta litraa vettä pois.

Kun kiertää Kotkan saaren, niin Junnu Vainon tien alta pääsee halutessaan oikaisemaan. Jos vesi vielä tästä laskee, niin sitten ei enää pääse, edes kajakilla.

Kappale kauneinta suomea? 

Vanhan laiturin ääriviivat erottuvat todella hyvin.

Em. laiturinjämän luona oleva viitta on jo valmiiksi huonossa hapessa. Vaatisi huoltoa ennen jäiden tuloa.

Langinkosken kupeessa on ilmeisesti vanha kaapelinsuojus. Mistä se tuohon on tullut (ja koska) onkin sitten toinen kysymys.

Tuo metallinen tappi on yleensä vedenrajassa, ja on se joskus ollut veden pinnan alapuolellakin.

Tuosta(kin) on joskus melottu, nyt ei mitään asiaa.

Vedenkorkeus yllätti veneilijän?

Yleensä tuossa näkyy tasan yksi kivi, nyt huomaan, että sillä on aika monta kaveria.

maanantai 12. lokakuuta 2015

Pooloo ja koskee (part Deux)

Pelasimme viime PE (jo) toisen kerran kajakkipooloa. Kohellus oli vieläkin melkoista, mutta välillä oli ällikin touhussa mukana. Tai ainakin se tuntui siltä. Rannalta katsottuna oli varmaankin samanlaista kohellusta kuin viimeksikin.

Kummallista kyllä en kipannut tällä kertaa, mutta siinä oli kyllä rutkasti tuuria mukana. Ainakin kaksi kertaa kaatumisen esti vain se, että sain jostain kiinni viime hetkessä. Eli joko vastustajasta, tai hänen paattinsa keulasta tms. Ihan hyvä ettei tullut kippiä, koska rannassa tajusin, että kuivapuvun vetoketju oli peukalon leveyden verran auki. Ihmettelinkin jossain vaiheessa peliä, kun tuntui siltä, että hikeä valuu ihan purona puvun sisällä. Tämä on kyllä niin hauskaa touhua, että sovimme jo alustavasti, että ensi kesänä pelataan säännöllisesti.

Kuvia ei tullut otettua, kun kamera unohtui kotiin. Eikä siinä pelin tuiskeessa mitään ehtisi kuvaamaankaan.

-------------------------------

SU löysin itseni elämäni toisen kerran koskesta. Otin seuran hyllystä isoimman koskarin lainaan, jos sillä saisi varmuutta touhuun, mutta ei kun ei. Ei tämä vieläkään tuntunut omalta lajilta. Paukutkin loppuivat ennakoitua nopeammin (rankkaa hommaa), enkä uskaltanut ottaa juuri minkäänlaisia riskejä. Kippaaminen noin kahdeksan-asteiseen veteen ei oikein houkutellut. Joku Vääräkoski(?) tuli laskettua, ja sitten rantaan mennessä joku toinen pikkupomppu. Siinä toisessa oli keskellä näkyvissä iso kivi. Kun pähkäilin reittiä, kun kiviä oli pinnan alla kaikkialla, niin tietysti törmäsin siihen esillä olleeseen että poks vaan. En näköjään osaa ennakoida virtaa tuon vertaa, varsinkaan sen nopeutta. Oikein mallisuoritus hönöilystä, ja sormeenkin tuli pipi.

Onx pakko tykätä jos ei haluu? ;-) No, kokeilen tätä vielä ensi kaudella muutaman kerran. Jos vaikka lähtisi, mutta tänä vuonna en enää koskeen lähde. Jotain tässä täytyy olla, vaikka itse en sitä vielä löytänyt. Toisin kuin meidän versio kanoottipoolosta, joka osui "mie tykkään"-hermoon kerralla.



Reitin suunnittelua. Toinen kuvan henkilöistä omasi itsesuojeluvaiston. Kaksi retkueemme melojista päätti laskea Torminvirran. Molemmista laskuista olisi videotakin, mutta on niin isot tiedostot, että ei jaksa laittaa jakoon.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Myydään Liquidlogic temppupaatti - MYYTY!


Myydään temppupaatti: Liquidlogic - Space Kadett. Ostin tuon uimahallikäyttöön eskimoreeneihin, ja tulihan siellä pyörittyä tuon kanssa muutama kerta. Puolen tunnin päästä vaan häviää tunto jaloista, että saisi olla vähän isompi. Edellinen omistaja osasi kertoa, että tämä kuulemma spinnaa ja blunttaa (ei siis mitään hajua mitä tuo, mitä juuri kirjoitin tarkoittaa). Sitten oli joku kolmaskin temppu mikä tällä onnistui, mutta en enää muista mikä. Osaavissa käsissä luonnistuu varmasti kaikki ne temput, jotka tällaisella paatilla ylipäätään voi tehdä. Minä osaan kaatua tällä tosi lahjakkaasti. 

Osta pois, ei jää hinnasta kiinni. Hintapyyntö 270€.

Sijaitsee Kotkassa, mutta voin tuoda tarvittaessa HKI Pitäjänmäkeen, Kohinan kontille tms. Kotkan lähiseudulle. Kabiinia pitäisi vähän siistiä, kun revin sieltä edellisen omistajan virittämät pehmusteet, niin jäi siivoamatta liimajäljet ja pehmusteiden riekaleet. Jotain liuotinta tai hiomapaperia, niin hyvä tulee.

Osta pois ja vie se koskeen, se tykkää olla siellä. Nyt se vain kerää pölyä vajan vintillä.







maanantai 5. lokakuuta 2015

Kaikenlaista hupsuttelua, eli pooloilua ja koskihommia

Oli aika erikoinen melontaviikko. Pääsin viikon sisällä ottamaan tuntumaan peräti kahdesta, minulle uudesta melonnan osa-alueesta, ja pari pikkulenkkiä siihen päälle.

Viikko lähti sähäkästi liikkeelle, kun kokeilimme maanantaina kanoottipooloa, tai ainakin sitä etäisesti muistuttavaa kohellusta. Kuivapuvussa ja neopreenitossut jalassa ei ollut mitään asiaa seuran poolokajakkeihin. Kun ei mahdu, niin ei mahdu. Otin sitten alle koskarin, joka sekin tuntui aluksi ketterältä ja kiikkerältä. Olihan se ketterä, ainakin jos vertaa merikajakkiin, mutta ei ihan pärjännyt poolokajakeille.

Ari kertoi ensin rannassa säännöt, ja sitten otettiin tuntumaa palloon. Kun oli mukamas reenattu vähän aikaa, viriteltiin jonkinlaiset maalit ja eikun game-on. Ei ollut kuin 3 pelajaa per puoli, joten sai huhkia ihan tosissaan. Loppuvaiheessa piti päättää, että puolustaako vai kyttääkö maalintekopaikkaa ylempänä. Ei vaan enää jaksanut mennä kenttää päästä päähän. Pari kertaa kävi niin, että kun sain pallon jonkinlaiseen hallintaan, niin toiselta sivulta tuli täyttä vauhtia Ari, ja toiselta Antti. Sääntöjä tuntemattomille: se jolla kanoottipoolossa on pallo hallussa on lähestulkoon vapaata riistaa, joten eroon siitä, ja äkkiä. Aivan sama mihin sen pallon viskasi, kunhan ei jäänyt siihen kahden paatin väliin jyrättäväksi ja kaadettavaksi.

Oli todella hauskaa, eikä vahinkoja, kummallista kyllä sattunut. Kippejä sitten senkin edestä. Taisin tehdä pari maaliakin, vaikka kyllä meidän joukkue joutuikin ns. jyrän alle. Lohtumaaleja :-)





PE Valio-myrsky runteli Suomea, joten lähdimme 3 melojan voimin majalta kohti Äyspäätä. Jos olisi vaikka jo aaltoja tarjolla, vaikka varsinainen myrsky saapuisikin vasta illemmalla. Vastatuuli oli jo melkoinen ja lupasi hyvää, mutta ei. Laimeat oli aallot, keskikorkeus ehkä 40cm, saattoi siellä seassa olla pari isompaakin. Surffia pääsi kuitenkin yrittämään ja pari kertaa se onnistuikin. Sen verran harvinaista herkkua, että en oikein tiedä mitä ajatella siitä tunteesta kun kajakki lähtee surffiin. Se vaan liukuu vauhdilla ja tuntuu, että ei ole oikein mitään kontrollia koko hommaan, vaikka onkin. Paatti tottelee ohjausta todella herkästi, ja liukuu eteenpäin kitkattoman tuntuisesti ilman, että meloo lisää vauhtia. Kyllä tämä pitää ottaa paremmin haltuun.

Ensi kerralla viedään paatit auton katolla Mussaloon Niinilahteen, ettei tartte tuntia läpsytellä mestoille. Ihan hauska reissu kuitenkin ja kiitos seuralaisille.



SU oli sitten vuorossa tämän viikon hupsuttelun huipentuma. Jonkinlainen mielenhäiriö iski ja lähdin kamujen kanssa kohti Kultaan koskea. Koskari auton katolle ja kohti tuntematonta. Jos jäi epäselväksi, en ole koskaan aikaisemmin käynyt kajakilla koskessa. Koskari on hankittu uimahallin eskimoreenejä varten, eikä minulla tosiaankaan ollut pienintäkään aikomusta lähteä sen kanssa koskeen. No hupsista, täällä sitä kuitenkin ollaan, kosken äärellä.

Paatti veteen ja opettelemaan miten virran yli lossataan. Muutaman yrityksen jälkeen tulikin jo eka kippi. Ei siis mitään hajua miksi kaatui (joo-joo, virran raja). Mitään en ehtinyt tekemään, se vaan lähti, ja sitten oltiin pohja ylöspäin. Onneksi nämä koskarit on helppo kääntää eskimolla takaisin pystyyn. Alatuki tulee tutuksi ja aluksi ei ole mitään kontrollia koko touhuun. Painon vaihtaminen kankulta toisella sopivassa kohtaa ja sitten nojataankin melaan, ettei mentäisi nurin. Välillä tuntuu, että alan päästä jyvälle, ja sitten olen taas nurin. Käyn kokeilemassa kerran stopparissa puljaamista ja vaikken kaadukaan, totean sen olevan vielä liian hurjaa touhua minulle. Onneksi alavirrassa on vaikka minkälaista pomppua, ja jos meno käy yhdessä paikassa liian vaisuksi, niin ihan vieressä on rouheampaa menoa tarjolla.

Se koskikin tulee laskettua kerran. Wuhuu! Oli oikeasti aika helppo juttu, vaikka kyllä hirvitti tulla sieltä. Olin aivan varma, että minä kaadun siinä laskussa, mutta enpäs kaatunutkaan. Loppujen lopuksi siinä alavirrassa puljaaminen oli paljon haastavampaa, kuin sen kosken laskeminen.

Evästauon jälkeen homma on taas ihan hakusessa, vaikka toisin luulisi. Vaikka onkin juuri syöty, niin väsymys iskee ja voimalla. Kippaan pari kertaa putkeen ja eskimonkin kanssa vähän niin ja näin. Kun seuraavaksi unohdan miten se alatuki oikein tehdään, on aika tehdä ainoa oikea johtopäätös ja lopetella tältä päivältä. Eikun rantaan vaihtamaan vaatteita jne. Rankkaa touhua.

Aika mixed feelings jäi tästä keikasta. Ärsytti kun en osannut ennakoida paatin liikkeitä niin hyvin kuin olisin halunnut. Välillä ollut mitään kontrollia koko touhuun. Se paatti vain meni miten halusi ja minä yritin pysyä pystyssä. Adrenaliinia kyllä tuli riittävästi ja jalat olivat ihan spaghettia ensimmäisen tunnin ajan. Tällä kaudella menty yli 1,5m aallokossa ja ei pelottanut yhtään. Eikä edes horjahdeltu, vaikka niitä aaltoja murtui syliin. Nyt tämä pieni koskentapainen sai pumpun hakkaamaan kympillä ja äijän nurin useampaan kertaan. Jos laskin oikein, niin kuusi kertaa tuli käytyä virkistäytymässä, enkä tosiaankaan puljannut siinä stopparissa. Ei ainakaan vielä syttynyt intohimo. Ihan jees puuhaa, ja taatusti menen toistekin, mutta en menettänyt sydäntä koskelle. Seurassa on niitäkin, jotka ovat käyneet kokeilemassa, ja koskitouhuista tullut se päälaji kertakokeilulla.




Näistä kahdesta uudesta melonnan lajista se pooloilu oli minusta kyllä hauskempaa. Vaikka onkin nuorten miesten laji, ja mä (siitäkään) mitään tajunnut :-) Tämä toisaalta vain vahvistaa näkemystäni siitä, että melonta on todella monipuolinen laji. Kaikille löytyy sopiva juttu, jos on vain kiinnostusta aiheeseen. Pujottelu (hah), suppailu, freestyle (hah), inkkari ja paljumelonta vielä kokeilematta. Onko muitakin vielä? Jätetään ne ratajutut urheilijoille.