maanantai 21. toukokuuta 2018

Retkikauden avaus ja edustushommia

Retkikauden avaus tuli hieman puskasta ja yllättäen, mutta onhan se lähdettävä kun kutsu kerran käy. Varsinkin kun keli oli mitä mainioin, kahden vähän pilvisemmän päivän jälkeen.

Kohteeksi valikoitui tällä kertaa Koukkusaari, joka on ehkä hieman "liian" lähellä, mutta kuitenkin niin hieno paikka, että pakkohan sinne on aina joskus mennä. Lähimmät saaret tuntuvat olevan muutenkin joillekin "mysteerejä". Ainakin siitä päätellen, että Kuussaaren grillikota ja vessa tulivat joillekin täytenä yllätyksenä. Pidimme siis menomatkalla siinä tauon, vaikka matkan puolesta olisimme voineet meloa vaikka suoraan Koukkusaareen. Aurinko paistoi, ei ollut kiire mihinkään, joten minun puolesta pidetään tauko vaikka jokaisella kivellä.

Pakkaushommia
Leiripaikkakin löytyi, pienen säätämisen jälkeen. Rouvat hylkäsivät ensimmäisen hiekkarannan, koska siihen ei paistaisi ilta-aurinko (muuten paistoi, kävin siellä illalla), toinen hiekkaranta hylätiin ... niin, enpäs muuten tiedä miksi. Ehkä oli sitten liian hyvä, tai jotain. Päädyimme sitten niemenkärjen tapaiseen, jossa kiviä riitti. Kuitupaatin omistajan unelmakohde siis. Toisaalta, BF2:n pohja on nähnyt jo kaksiNorjan reissua, ja olen minä sitä niin monen kiven ylitse yksin raahannut, että pohja on taatusti nähnyt elämää enemmän kuin se minun myynnissä oleva koskari.

Luontoa, aurinkoa, rouvia purkamassa kajakkeja, ja sitten joku hemmetin risu keskellä kuvaa. Kai minulla oli joku ideakin tässä otoksessa, mutta en kyllä osaa enää sanoa mikä se oikein oli.
Leiri pystyyn, ja homma sujuu yllättävällä rutiinilla. Teltan pystytystä ei näköjään kovin helposti unohda. Keli on niin tyyni, että en viitsi virittää ensimmäistäkään kiilaa, saati narua. Muuten koko retkeilyhomma on ihan hakusessa. Kajakki tursoaa tavaraa (mihin näitä kaikkia oikein tarvitaan), luukut menevät vaivoin kiinni ja sitärataa. No joo, olihan minulla mukana pitkästä aikaa linnunpönttö vietäväksi saareen, sekä tietysti halkoja, että siitä lisähaastetta.

Muut lähtevät kiertämään saarta. Minä en jaksa/viitsi. Mikäs minulla on tässä ollessa? Olutta, vadelmakeksejä (eivät toimi yhteen), jääteetä, virallinen FIFA-2018 lopputurnausopas, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja siihen malliin. Menkää vaan hikoilemaan, minä otan lunkisti. Suunnitelma toimii siihen asti, kunnes lähistölle laskeutuu joutsenia, kahdeksan kappaletta kaikkiaan. Päätän ottaa niistä kuvia, ja lähden kivien suorassa rantaa kohden. Saan kuvat otettua ja olen alkamassa tekemään postausta Instagramiin, kun huomaan aikaisemman sinne lähettämäni kuvan saaneen kommentin (katso kuva):

Siis mitä? Olutta tarjolla? Ja sitten mentiin niin, että pusikko vaan ryskyi.

Oli kylmää ja raikasta, sekä samalla ensimmäinen konkreettinen "hyöty" jonka olen saanut siitä, että teen näitä juttuja sosiaaliseen mediaan. Kiitos ontreiloovi. Palautan palveluksen sitten joskus.

Iltanuotiolla normiläppää, yritys juottaa Antti käniin ja "jättipaljastus" muulle seurueelle: "Kun aamulla heräätte, en ole enää täällä". Tahallani valitsin sanani noin, häh-hää. Eli olin lupautunut edustamaan seuraa uimataitoviikolle. Tämä tarkoitti sitä, että pitäisi olla SU aamuna 10:00 paikalla Haminan uimahallissa parin koskarin kanssa, ja myös Haminan Latu oli lupautunut paikalle.

Ehtiäkseni Haminaan tuohon kellonaikaan, se tiesi aikaista herätystä. Kello soi 4:30, leiri oli kasassa ja kannettu rantaan puoli tuntia myöhemmin. Äijä kellui aika tarkalleen 05:15 ja kotimatka saattoi alkaa. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja roikkui vielä niin alhaalla, että käytännössä nähnyt mihin olin menossa, kaikki oli samaa tummaa massaa. Ei ollut kompassia, mutta Mussalon tuulimyllyt sentään erottuivat, ja niistä sai "noin suunnan", eli ei ainakaan suoraan niitä kohden, koska sitten menisi pieleen kilometrikaupalla. Maijansalmen paikallistin vasta, kun voimalinjan tolppa erottui. Mielenkiintoinen Äyspään ylitys, ei voi muuta sanoa.
Jahans, mikä noista nyt sitten on saari, mikä mannerta? Kaikki samaa tummaa massaa.
Vajalla kajakki tyhjäksi, pari koskaria auton katolle ja pikasuihkuun himaan, pudottaen retkikamat samalla pikaisesti autotallin lattialle pressun päälle. Haminan uimahallin pihalle kaarsin lähes sekunnilleen sovittuun aikaan 9:30. Mikko huomautti, että olin 20s myöhässä, mutta laitan ne navin piikkiin, kun mokoma kierrätti minut korttelin ympäri turhaan.

Mikolla oli mukana yksi poolokajakki, lasten retkikajakki ja yksi täysikokoinen merikajakki minun tuomien koskareiden lisäksi. Ihan kivasti erilaista kalustoa, joiden punnertaminen sisään korkealla olevasta huolto-ovesta oli aika mielenkiintoinen kokemus, varsinkin sen merikajakin.

Haminan uimahalli on muuten trooppisen kuuma paikka. Jotain mikä minulle tuli täytenä yllätyksenä. Pelkkä paikallaan seisominen sai hien lentämään saati sitten, kun alkoi auttamaan ihmisiä sisään kajakkeihin. Henkilökunta huomaa miten tukalaa meillä on, ja käy hakemassa jostain ison kivennäisvesipullon, joka tulee enemmän kuin tarpeeseen.

Kalusto valmiina, vielä kun tulisi asiakkaita.
Ihmisiä on aika maltillisesti, johtunee ulkona vallitsevasta kelistä, mutta parhaimmillaan kaikki kajakit ovat yhtäaikaa altaassa. Pari nuorta miestä ei meinaa malttaa lopettaa ja lystiä tuntuu olevan, hyvä hyvä. Kolme tuntia myöhemmin roudaus toiseen suuntaan, kajakit takaisin vajalle jne.

Ihan oli lysti viikonloppu. Kiitos kaikille seurasta jne.

perjantai 11. toukokuuta 2018

Myydään: Koskari Teksport 240XCESS - MYYTY!

Myydään kuvien mukainen koskari, jolla on käyty tasan kerran koskessa, kerran on kierretty Hirssaari (koska silloin se tuntui hyvältä idealta), mutta enimmäkseen viettänyt kesät vajan vintillä ja talvet uimahallissa. Ne pehmusteet (reisituet mitälie) on vielä liimaamatta paikoilleen. Enköhän minä ne löydä jostain autotallin kätköistä kun oikein penkaan.

Ostin tämän eskimokäännösreenejä varten ja luulen osaavani sen tempun nyt jotenkin, joten ei ole välitöntä tarvetta tälle. Ei, en usko ehtiväni koskeen tänä(kään) kesänä kovinkaan montaa kertaa. Yksi on jo saavutus, ja enemmän kuin kaksi olisi jo jonkinsortin ihme.

Tämähän ei uutenakaan ollut kovin kallis, ja minä pyydän 300€, mutta saa myös tehdä tarjouksen. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin tämä on jotenkin uudistettu versio.






lauantai 5. toukokuuta 2018

Laituri meni uimaan ja muita pikkujuttuja

Blogi viettää hiljaiseloa, mutta jos ei ole mitään kerrottavaa, niin ei jaksa väkisin tekstiä vääntää. Olen minä muutaman kerran ehtinyt vesille, mutta lenkit ovat olleet aika lyhyitä ja keli hyinen. Meno ollut aika nihkeää, ja kroppa ei tauon jälkeen ole vielä tottunut istumaan pidempiä matkoja kajakissa. Haetaan nyt pikkuhiljaa sitä fiilistä, rentoutta ja varmuutta, kyllä se sieltä taas löytyy. Tai no, vajan pooloaltaassa uskalsin jo tehdä ensimmäiset alatukikäännökset niin, että melkein kainalo laahasi vettä pitkin. Oli aika syvä noja, itsekin vähän hämmästyin. Tämä siitäkin huolimatta, että kuivapuku on juuri nyt mallia "ei täysin kuiva". Onko se sitten itsevarmuutta, vai tyhmyyttä kikkailla rikkinäisen kuivapuvun kanssa niin en ota kantaa.

Rannan tuntumassa kuitenkin temppuilin, enkä missään Äyspäällä. Kesällä pitää taas tehdä Elvis-versiota alatukikäännöksestä. Siinä siis tehdään mahdollisimman pitkälle nojaava käännös (jos kainalo kyntää vedessä, se on just hyvä), aurinkolasit pitää olla ehdottomasti päässä ja sitten se kaikkein tärkein: ei katsota sinne työmaan suuntaan, vaan katsotaan taivaalle nenää pitkin ja täten osoitetaan täyttä halveksuntaa tempun onnistumista kohtaan. Jos mela haukkaa, niin sitten haukkaa ja äijä lähtee uimaan ... mutta tyylillä.

Löysin vajan nurkasta tuommoisen KoMe-viirin. Vähän M-kirjain repsottaa, mutta hauska löytö. Tehty varmaaan jotain Suomi-meloo tapahtumaa varten?

Kuivapuku meni rikki ihan omaa tyhmyyttä. Olin roikottanut sitä talven autotallissa henkarissa ja henkari oli jossain vaiheessa talvea liikkunut niin, että puku itseasiassa roikkui kaulamansettin varassa. Henkarin haaran pää siis painoi suoraan mansettia, kun se olisi pitänyt olla jossain hihan sisällä. Mansettiin oli tullut rasituksesta reikä/repeytymän alku ja ei paljoa tarvittu, kun koko mansetti repeytyi. Eli (minulle näköjään) jokakeväinen mansetinvaihtoprojekti on taas menossa, ja jo puolivälissä. Vanha mansetti on jo irroitettua, ei muuta kuin uutta tilalle. Projekti saattaa tulla valmiiksi ennen peruskurssia, eiköhän, luulisin, varmana.

Tänä keväänä jäi se jäiden seassakin puljaaminen vähemmälle, kun tauti osui juuri siihen kohtaan, kun olisi ollut vielä "jääkausi" päällä. Toipuminenkin otti normaalia pidempään jälkitauteineen, joten kai se on pikkuhiljaa myönnettävä, että vuodet eivät pelkästään kulu, ne myös kuluttaa.

Tänään oli kuitenkin kaunis päivä, tauti selätetty ja vaikka en vesille ehtinyt/jaksanut, niin muutama tunti tuli touhuttua seuran askareiden parissa. Oli meinaan aika laittaa laituri vesille ja sehän on monelle samalla melkeinpä kauden virallinen aloitus.
Lauturin kehikko saatu veteen, ja se kelluukin vielä, hyvä. Antti touhuaa omiaan, ei ehkä kannata kysyä, että mitä.

Talkooväkeä oli juuri sopivasti, kaikille riitti järkevää puuhaa ja meitä hemmoteltiin letuilla. Parhautta, ja suuret kiitokset paistajille. Koska vajan merenpuoleisen ulkoseinän uusiminen on kesken, niin kaikenlaista pientä siivouspuuhaa löytyi yllin kyllin, sen laiturin uittamisen lisäksi.

Laituria uudistettiin pari kautta sitten niin, että siitä lähtee kansi kolmessa palassa irti. Joka tarkoittaa sitä, ettei tarvita enää tusinaa miestä äheltämään, liikkuu pienemmälläkin porukalla.  Pientä säätöä tarvitaan kuitenkin aina, sekä viiden kilon hienosäätölekaa, ja tänä vuonna myös rälläkkää, mutta yhtä kaikki siellä se nyt kelluu. Lähtekää ihmiset vesille, hopi hopi.

Sitten kansipalat paikoilleen. Pekka: onko sillä väliä kumpaan päätyyn tämä menee? Ei ole, ihan sama miten päin ne siellä on. Ei muuten ollut :-)
Uusi ruohonleikkuri tuli sekin testattua. Hyvin toimii ja varsinkin ruohon kerääjä todettiin hyväksi kapistukseksi. Ei tule jatkossa kajakkien pohjien mukana niin paljon ruohoa sisälle vajaan, kun sitä nurmikkoa pitää kuitenkin leikata melkeinpä viikottain.

Vähän hienosäätöä rälläkällä, ja hyvä tuli. Tolppien päitä oli vuosien varrella lyöty lyttyyn sen verran, että kinnitysrenkulan pujotus ei enää onnistunut. Piti katkaista putki, että homma onnistui.
Vajan suihkutilojen tilanne on lohduton, remppa on pahasti kesken ja saa nähdä ehditäänkö se laittaa nippuun ennen peruskurssia, joka lähestyy hurjaa vauhtia. Toivottavasti.

Vajan ovikoodi on ollut tapana aina vaihtaa samalla, kun laituri lähtee uimaan, mutta ei tällä kertaa. Paikalla ei nimittäin ollut ketään, joka olisi osannut tehdä mokoman operaation. No, rempan takia väkeä tulee ja menee vajalla taatusti seuraavat viikot, joten ehtiihän tuon myöhemminkin.

Ilmoitan kyllä kaikille sitten kun se koodi on vaihdettu ja tiedän itsekin mikä se on. Toistaiseksi vanha koodi toimii vielä.