Retkikauden avaus ja edustushommia

Retkikauden avaus tuli hieman puskasta ja yllättäen, mutta onhan se lähdettävä kun kutsu kerran käy. Varsinkin kun keli oli mitä mainioin, kahden vähän pilvisemmän päivän jälkeen.

Kohteeksi valikoitui tällä kertaa Koukkusaari, joka on ehkä hieman "liian" lähellä, mutta kuitenkin niin hieno paikka, että pakkohan sinne on aina joskus mennä. Lähimmät saaret tuntuvat olevan muutenkin joillekin "mysteerejä". Ainakin siitä päätellen, että Kuussaaren grillikota ja vessa tulivat joillekin täytenä yllätyksenä. Pidimme siis menomatkalla siinä tauon, vaikka matkan puolesta olisimme voineet meloa vaikka suoraan Koukkusaareen. Aurinko paistoi, ei ollut kiire mihinkään, joten minun puolesta pidetään tauko vaikka jokaisella kivellä.

Pakkaushommia

Leiripaikkakin löytyi, pienen säätämisen jälkeen. Rouvat hylkäsivät ensimmäisen hiekkarannan, koska siihen ei paistaisi ilta-aurinko (muuten paistoi, kävin siellä illalla), toinen hiekkaranta hylätiin ... niin, enpäs muuten tiedä miksi. Ehkä oli sitten liian hyvä, tai jotain. Päädyimme sitten niemenkärjen tapaiseen, jossa kiviä riitti. Kuitupaatin omistajan unelmakohde siis. Toisaalta, BF2:n pohja on nähnyt jo kaksiNorjan reissua, ja olen minä sitä niin monen kiven ylitse yksin raahannut, että pohja on taatusti nähnyt elämää enemmän kuin se minun myynnissä oleva koskari.

Luontoa, aurinkoa, rouvia purkamassa kajakkeja, ja sitten joku hemmetin risu keskellä kuvaa. Kai minulla oli joku ideakin tässä otoksessa, mutta en kyllä osaa enää sanoa mikä se oikein oli.

Leiri pystyyn, ja homma sujuu yllättävällä rutiinilla. Teltan pystytystä ei näköjään kovin helposti unohda. Keli on niin tyyni, että en viitsi virittää ensimmäistäkään kiilaa, saati narua. Muuten koko retkeilyhomma on ihan hakusessa. Kajakki tursoaa tavaraa (mihin näitä kaikkia oikein tarvitaan), luukut menevät vaivoin kiinni ja sitärataa. No joo, olihan minulla mukana pitkästä aikaa linnunpönttö vietäväksi saareen, sekä tietysti halkoja, että siitä lisähaastetta.

Muut lähtevät kiertämään saarta. Minä en jaksa/viitsi. Mikäs minulla on tässä ollessa? Olutta, vadelmakeksejä (eivät toimi yhteen), jääteetä, virallinen FIFA-2018 lopputurnausopas, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja siihen malliin. Menkää vaan hikoilemaan, minä otan lunkisti. Suunnitelma toimii siihen asti, kunnes lähistölle laskeutuu joutsenia, kahdeksan kappaletta kaikkiaan. Päätän ottaa niistä kuvia, ja lähden kivien suorassa rantaa kohden. Saan kuvat otettua ja olen alkamassa tekemään postausta Instagramiin, kun huomaan aikaisemman sinne lähettämäni kuvan saaneen kommentin (katso kuva):

Siis mitä? Olutta tarjolla? Ja sitten mentiin niin, että pusikko vaan ryskyi.

Oli kylmää ja raikasta, sekä samalla ensimmäinen konkreettinen "hyöty" jonka olen saanut siitä, että teen näitä juttuja sosiaaliseen mediaan. Kiitos ontreiloovi. Palautan palveluksen sitten joskus.

Iltanuotiolla normiläppää, yritys juottaa Antti käniin ja "jättipaljastus" muulle seurueelle: "Kun aamulla heräätte, en ole enää täällä". Tahallani valitsin sanani noin, häh-hää. Eli olin lupautunut edustamaan seuraa uimataitoviikolle. Tämä tarkoitti sitä, että pitäisi olla SU aamuna 10:00 paikalla Haminan uimahallissa parin koskarin kanssa, ja myös Haminan Latu oli lupautunut paikalle.

Ehtiäkseni Haminaan tuohon kellonaikaan, se tiesi aikaista herätystä. Kello soi 4:30, leiri oli kasassa ja kannettu rantaan puoli tuntia myöhemmin. Äijä kellui aika tarkalleen 05:15 ja kotimatka saattoi alkaa. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja roikkui vielä niin alhaalla, että käytännössä nähnyt mihin olin menossa, kaikki oli samaa tummaa massaa. Ei ollut kompassia, mutta Mussalon tuulimyllyt sentään erottuivat, ja niistä sai "noin suunnan", eli ei ainakaan suoraan niitä kohden, koska sitten menisi pieleen kilometrikaupalla. Maijansalmen paikallistin vasta, kun voimalinjan tolppa erottui. Mielenkiintoinen Äyspään ylitys, ei voi muuta sanoa.

Jahans, mikä noista nyt sitten on saari, mikä mannerta? Kaikki samaa tummaa massaa.

Vajalla kajakki tyhjäksi, pari koskaria auton katolle ja pikasuihkuun himaan, pudottaen retkikamat samalla pikaisesti autotallin lattialle pressun päälle. Haminan uimahallin pihalle kaarsin lähes sekunnilleen sovittuun aikaan 9:30. Mikko huomautti, että olin 20s myöhässä, mutta laitan ne navin piikkiin, kun mokoma kierrätti minut korttelin ympäri turhaan.

Mikolla oli mukana yksi poolokajakki, lasten retkikajakki ja yksi täysikokoinen merikajakki minun tuomien koskareiden lisäksi. Ihan kivasti erilaista kalustoa, joiden punnertaminen sisään korkealla olevasta huolto-ovesta oli aika mielenkiintoinen kokemus, varsinkin sen merikajakin.

Haminan uimahalli on muuten trooppisen kuuma paikka. Jotain mikä minulle tuli täytenä yllätyksenä. Pelkkä paikallaan seisominen sai hien lentämään saati sitten, kun alkoi auttamaan ihmisiä sisään kajakkeihin. Henkilökunta huomaa miten tukalaa meillä on, ja käy hakemassa jostain ison kivennäisvesipullon, joka tulee enemmän kuin tarpeeseen.

Kalusto valmiina, vielä kun tulisi asiakkaita.

Ihmisiä on aika maltillisesti, johtunee ulkona vallitsevasta kelistä, mutta parhaimmillaan kaikki kajakit ovat yhtäaikaa altaassa. Pari nuorta miestä ei meinaa malttaa lopettaa ja lystiä tuntuu olevan, hyvä hyvä. Kolme tuntia myöhemmin roudaus toiseen suuntaan, kajakit takaisin vajalle jne.

Ihan oli lysti viikonloppu. Kiitos kaikille seurasta jne.