tiistai 29. maaliskuuta 2016

Pääsiäisen retki Ristisaareen

Joskus ideat ovat niin hulluja, että ne on pakko toteuttaa. Kuten sellainen, että lähdetään Maaliskuussa telttailemaan saareen. Lumihankien keskelle. Alunperin oli tarkoitus tehdä pidempikin reissu, mutta kelit eivät sallineet. Onneksi päästiin edes yhdeksi yöksi.

Metsolan vajalta ei vielä SU olisi päässyt ulos merelle ilman jäähakkuja, ja ei ehkä sittenkään, joten punnersin paatin auton katolle ja ajoin sen Mansikkalahteen. Olin edellisenä iltana pakannut jo melkein kaikki tavarat valmiiksi, joten rannassa ei tarvinnut kuin nostella kuivasäkit kyytiin. Olen kai oppinut jotain kajakin pakkaamisesta, koska mukaan mahtui myös pari linnunpönttöä tinteille. Bigfoot on tietysti tilava, onhan se nähty jo aikaisemminkin.

Eikun matkaan, Vehkaluodon kautta ensin Kaunissaareen ja sieltä sitten Ristisaareen. Vastatuuli oli ilonamme koko matkan, mutta ei lähellekään niin paha, kuin edelisellä Ristisaaren reissulla. Aurinkokin alkoi paistamaan melkeinpä samantein, kun saimme paatit veteen, joten mikäs siinä oli läpsytellessä. Ja ei, en tajunnut Antin "vitsiä" edes selitettynä. Onneksi kausi on pitkä, koska tämän reissun jutuista ei voi kuin parantaa.

Rantautuminen Kaunissaareen oli hieman vaikeaa, kun kylänlahden pohjukka oli täynnä jääsohjoa ja -lauttoja. Sinnillä punnerrettiin siitä kuitenkin läpi, eikä suurempia ongelmia. Saari oli vielä hiljainen, muutama ihminen meidän lisäksi. Pikaisen lounaan jälkeen kohti Ristisaarta. Puolivälissä tuli vastaan tuttu meloja, joka oli käynyt katsastamassa paikkoja etukäteen meille. Saaressa olisi kuulemma 30-40cm lunta, mutta siksipä minulla olikin mukana lapio.

Ilmoituksen mukaisesti saaressa oli lunta, juuri sillai sopivasti. Saimme nimittäin vedettyä kajakit grillikatoksen viereen asti, hyvin liukuivat lumessa. Eipä ollut pitkä matka kaivella tavaroita. Halkoliiterin vierestä löytyi riittävästi pälvipaikkoja teltalle, joten ei tarvinnut tehdä lapiohommia.

Mukavuudenhalun puuskassa jätin teltan myrskynarut kiilaamatta jäiseen maahan. Se oli virhe, mutta onneksi tuuli pysyi yölläkin kurissa, eikä se läpsytys yltynyt liian ankaraksi. Iltapalan (maggaraa) jälkeen odottelimme hetken, josko vaikka nähtäisiin se linnunrata, mutta ei kun ei. Vähän oli yritystä, mutta matalalla roikkuva sumu, tai jotain, pilasi katseluelämyksen. Unta palloon, kun ei kerran saada showta.

Yö meni ihan OK, vaikka vähän jännitti etukäteen. Kotona makuupussia pakatessa totesin, että sen kyljessä luki "comfort +5", ja sääennuste taisi luvata yhtä astetta yöksi. Kerrospukeutuminen on POP, joten loppupelissä ei ollut mitään ongelmaa. Ei ollut kylmä, eikä kuuma, vaan just sopiva. Aamun kuurasta päätellen lämpötila kävi yöllä nollan tuntumassa.

Leiri kasaan, pieni tutkimusretki ja ruuan jälkeen kotimatkalle. Minun suhde takaapäin tuleviin aaltoihin ei näköjään ole muuttunut mihinkään. Ei haittaa yhtään, jos sivusta tulee tälliä kylkeen, mutta en vieläkään ole sinut isoihin aaltoihin, jotka tulevat takaa. Ne sotkevat rytmin, yrittävät kammeta paatin sivuttain, murtuvat melaan juuri kun olen tyrkkäämässä sitä veteen jne. Ärsyttävää. Joku toinen nautti aalloista täysin siemauksin.

Aallot olivat aika maltillisia, yhden ainoan kerran oli kunnon pomppu. Matkaa Mussalon rantaan ehkä pari kilsaa, kun äkkiä olen niin syvän aallon pohjassa, että rannan tuulivoimalat hävisivät näkyvistä. Kunnon maininki, mutta jäi ainokaiseksi.

Mansikkalahden vajalla oli säpinää. Masa oli juuri tullut omalta reissultaan ja jättänyt kajakin poikittain meidän eteen rantatörmälle. Eikun huumorimielessä rähisemään, että johan nyt on kun ollaan noin levällään, etteivät toiset pääse kulkemaan. Tästä 20min myöhemmin Antti juoksee mereen pelastamaan sinne liukunutta kajakkia, joka ehtii noin 15m päähän rannasta ennen kuin karkulainen saadaan kiinni. Ollaan juuri tultu hakemaan minun kajakkia, että nostetaan se auton katolle, kun ääni joka lähtee pulkan laskemisesta saa minut kääntämään katseen merelle. Siellähän kelluu kajakki, ja menossa hyvää vauhtia ulapalle. Minulla on kuivapuku päällä, mutta vetoketju on jo auki. Antilla on vielä täysi varustus, joten Antti säntää mereen paatin perään, sen omistajan vielä kantaessa meloja yms. rantaa kohden. Kyllä Masa tiesi tämänkin, on se äijä.

Oli aika jees reissu, tehkää perästä :-)


Ihan pönttöä touhua
Lapio - check, eikun menoksi
Sataman edustan eteläviitassa havaittavissa kallistuma, eli huoltoa tarttis kohtapuoleen,

Kaunissaari, hiljaista mutta aurinko paistaa
Aikamoista puuroa, mutta kyllä siitä läpi pääsi

Antti ja "Saarni"
Perillä Ristisaaressa, helppo homma vetää kajakki ahkiona perässä grillille asti

Paitsi tietysti jos päättää, että vikat metrit meloen. Ottaen huomioon sen miten hyvin kajakki liukui hangella + miten hyvin mela puree "veteen" eikä paatti siltikään juuri liikkunut, niin sanoisin vian olleen melojan tekniikassa.
Toinen pöntöistä, toivottavasti pysyvät kiinni ja kelpaavat tirpoille. Oli vähän heikosti kiinitystarvikkeita mukana, kun se paracord vyyhti unohtui sittenkin autotalliin.
Jonkun hirsimökistä kyllä nyt puuttuu palanen.

Kalusto kuuran peitossa


Eikun kotia kohden, enkä varmana Photoshoppaa horisonttia suoraan

Vihonviimeinen tauko

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Pääsiäisen retki Ristisaareen - trakkäykset

Avattiin Antin kanssa retkeilykausi 2016, ja käytiin yhden yön keikalla Pyhtään Ristisaaressa. Tarinantynkää tulee myöhemmin, tässä nyt ensin träkkäykset.

Mansikkalahti - Vehkaluoto

Vehkaluoto - Kaunissaari

Kaunissaari - Ristisaari

Ristisaari - Vehkaluoto

Vehkaluoto - Mansikkalahti

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Blondi vesillä

Lähdimme LA aamupäivällä poikien kanssa sorsia katsomaan. Odotetusti sorsalauma löytyi Kuusisen rannasta. Aurinko paistoi ja emme olleet ainoat, jotka olivat samalla asialla.


Sinisorsia, mutta hetkinen, mikäs tuolla keskellä on...?


Blondi mikä blondi

Aika symppis
Iltapäivästä oli vielä aikaa käydä heittämässä pieni lenkki vajan edessä. Pussista ei vieläkään pääse ulos, mutta eiköhän tuo pääsiäiseksi aukea. Koska reittivaihtoehtoja ei ole, veikkasin etukäteen, että tästä tulee noin 6km lenkki. Enempää ei yksinään jaksa kiertää ympyrää. Munsaaren suojassa oli mukava läpsytellä, mutta heti jos näytti nenäänsä vähänkin ulommas pääsi maistamaan aikamoista viimaa. Tunnin jälkeen olin Kortetsaaren kiertämistä vaille valmis, kun huomasin vajan oven olevan auki. Eikun rannan tuntumaan toteamaan, että en ole ainoa jonka mieli teki vesille. Heidi ja Timo olivat kaivamassa paatteja ulos vajasta. Hienoa, sain seuraa :-)

Loppujen lopuksi aurinkoisessa säässä tuli tehtyä kaikkiaan 13km lenkki. Rannassa totesin, että pakkanen oli jäädyttänyt koko paatin kannen. Jäähakkkujen karkunarut olivat jäätyneet kanteen kiinni ja melarukkasiin oli kertynyt jäätä oikein kunnolla.Meloessa ei kyllä ollut yhtään kylmä, joten varustelu oli kohdillaan.

Heidi valmistautuu lähtöön


Timo kävi kokeilemassa jään kestävyyttä.

Etukansi alkoi jäätymään, aukkopeitosta puhumattakaan. Peräsin jäätyi kanssa, mutta onneksi yläasentoon.

Malarukkasten alapintaan oli kertynyt jäätä oikein kunnolla. Huomasin asian vasta lenkin jälkeen.