perjantai 30. toukokuuta 2014

Helatorstain lenkki

Alkuviikko meni apuohjaajana alkeiskurssilla, ja muissa riennoissa, joten ei pahemmin kertynyt kilometrejä. Kun kerran oli järjestetty vapaapäivä keskelle viikkoa, niin olihan se käytettävä hyödyksi.

Koska arvelin kelin olevan yhtä kurja kuin keskiviikkona, lähdin matkaan hieman huonosti varustautuneena, siis eväiden puolesta. Ei ollut kuin vesipullo mukana, joten se sitten rajoitti keikan pituutta. Keli oli nimittäin oikein mainio. Sumuista kyllä, mutta tyyntä. Tarkoitus oli ollut tehdä 10-12km lenkki, mutta kun sää kerran suosi, niin loppupelissä yli 17km keikka.

Timo oli mennyt aikaisemmin oman Helatorstain lenkkinsä. Toisistamme tietämättä päädyimme melkein samaan reittiin. Itse kuittasin lisäksi vielä Majasaaren, mutta muuten meni melkein 1:1.

Mikälie minilautta
Ensimmäinen kerta ikinä kun tuli Hirssaaren välikössä näin iso paatti vastaan, taustalla sumussa Munsaari.
Kerrankin sain kunnon lähikuvan
Näitä on Kotkan vesillä paljon
Poikkeuksellisen tuttavallinen yksilö. Seurasi tuota venettä ja kurkotteli kaulaansa paatin sisälle, jos olisi jotain makupaloja tarjolla. Yritti lähteä seuraamaan minuakin. Olin todella hämmästynyt ja nauratti niin mahdottomasti, että unohtui ottaa siitä tilanteesta kuva.

Kevään ensimmäiset poikaset pongattu: "Joku iso ja oranssi lähestyy meitä ... pakoon". Pahoittelut pelottelusta, mutta ei siinä kaislikossa ollut tilaa väistää ja tulitte eteen aika yllättäen.


Alkeiskurssi

Kotka Mills liikuntakerho oli tilannut melojilta oman, 3 päivän, alkeiskurssin. Antti oli estynyt, joten PJ itse pääsi vetämään kurssin. Juuri ennen vkl alkoi huhuilu, että apu-ohjaajia kaivataan, joten kalenterit esiin ja tutkimaan onnistuuko.

Maanantai ei käynyt, koska nuoremmalla pojalla oli tarhan kevätjuhlat, mutta Tiistaina ja Keskiviikkona olin menossa mukana. Tiistaina oli ohjelmassa reskutusta, ja tukia, sekä pieni lenkki läheisen kaislikon ympäri. Keskiviikkona heitettiin vähän pidempi lenkki, Majasaaren ympäri noin 8,5km kaikkiaaan. Menomatkalla oli suojaista mennä, mutta takaisin tullessa päästiin punnertamaan vastatuuleen. Osa porukasta taisi olla aika valmista, kun oltiin takaisin vajalla.

Kurssilla oli kaikkiaan 11 osanottajaa, ja ohjaajia oli loppupelissä riittävästi. Sää näytti ensin parasta puoltaan, kun MA oli paahteinen ja lämpötila hipoi hellelukemia. Tiistaiksi keli vaihtui pilviseksi ja KE suorastaan kolea: 6 astetta, tuulista ja  vesisadetta. Vesi oli siis KE lämpimämpää kuin ilma.

Joitakin kippejä tuli MA/TI, mutta niitä tulee aina. Kokemusta on, alkeiskurssilla kippaamisesta siis. Keskiviikkona kukaan ei kaatunut, paitsi se yksi joka halusi tehdä vielä kerran reskutuksen. Tahallisia kippejä ei lasketa.

Vaikka sää ei oikein suosinutkaan (poislukien MA), toivottavasti kurssilaisilla oli hauskaa ja saatiin lisää harrastajia.

Tommi demoaa ylätukea, ja kurssilaiset katsovat ihmeissään rannalta: "miksei se kaadu?"
Käsieskimo-demo, Taru tulee apuun

Demo miten saadaan vedet ulos kajakista avustajan kanssa
Tikapuu-pelastautuminen
Avustettu heel hook pelastautuminen
Viimeisen päivän lenkki, noin 8,5km
Jossain sumun seassa keskellä Norssalmen silta ja Kotkan saari. Vasemmalla Munsaaren rantaa ja oikealla Hirssaaren asuntomessualueen ranta.
Tämmöinen keikka tehtiin kurssilaisten kanssa.

maanantai 26. toukokuuta 2014

Leijoja ja laivojen bongausta

Viikonloppuna LA ja SU aamupäivät menivät poikien kanssa Katariinan niemen puistossa, jossa on kaikenlaista uutta vempainta ja touhuttavaa. Vielä lauantaina, aikaisemmin kalamarkkinoilta ostettujen, leijojen lennätys ei onnistunut, kun ei tuullut tarpeeksi. Seuraavana päivävä tuuli nousi ja saatiin leijat ilmaan. Kunhan isi ensin kasasi ne, eli laittoi yhden tukisauvan paikoilleen ja viritteli narut kohdilleen.

Kamera jäi tietysti kotiin latautumaan, joten kuvien ottaminen jäi halpa-Lumian varaan. Ei ole laadussa hurraamista näiden kuvien kanssa, mutta ehkä olennainen välittyy. Kaikki ohikulkijat jäivät katselemaan hetkeksi poikien touhua ja kameroitakin kaiveltiin esille.

Pidä se naru tiukalla, muuten se putoaa
Avaruusraketti ja norppaleijat

Pari metriä poikien selän takaa löysin muunlaista kuvattavaa. Rantakäärme, sen tietää pään valkoisista täplistä.

Vaimon kotiuduttua omalta reissultaan ruokittiin pesue, käytiin ostamassa pojille sandaalit ja sitten pääsinkin jo merelle pienelle läpsylle. Pitkää keikkaa ei voinut tehdä, kun piti ehtiä vielä äänestämäänkin.

Timo on saanut omaan blogiinsa hienoja pongauksia isoista paateista, ja minä halusin kanssa. Se tarkoitti keikkaa Keisarinsataman ylitse ja Norssalmen sillan alta syväväylää kohden. Tylsää kuin mikä, koska se on vain selän ylittämistä. Tuijotat sitä siltaa, joka vain lähenee. Tiesin kuitenkin, että laivapongaus olisi 100% varma, koska yksi sellainen oli ankkurissa Havourin lähellä. Sinne siis.

Törmäsiköhän ne?
Hinaaja matkalla työmaalle

Havouri ja kuvauskohteeni, mutta lähemmäs on vielä päästävä
Mussalon satama taustalla, etualalla rajavartiolaitoksen meripelastuksella kiire johonkin
No mutta, mikäs se siinä :-) Eli mukava boonus kun kerran isoa laivaa lähdin kuvaamaan
Ei nämä(kään) törmänneet

Besiktas Iceland

perjantai 23. toukokuuta 2014

Itsekseen lenkillä

Kävin TO alkuillasta pienellä läpsyllä, mutta vain kuvapainotteinen reportti tällä kertaa. Nyt ei irtoa juttua. Keli oli kesäinen, suorastaan paahteinen ja oli houkutellut muitakin vesille. Äyspäällä oli pomppuja, ihan piti keskittyä tekemiseen, kun suoraan sivusta pukkasi melkein puolimetristä aaltoa, mutta ei ongelmia.

Pullasorsa?


Inkkarikanootti, oli hieno ja ihan itse tehty (kysyin)

Kaikenlaisiin menijöihin sitä törmääkin vesillä - kuten esimerkiksi omaan pikkuveljeen
 
Sorsa tuli uhitttelemaan ja pörhistelemään. Edellä mennyt inkkarikanootti sai saman käsittelyn.

290km kasassa

torstai 22. toukokuuta 2014

Kauden eka KE melonta

Kotkan Melojilla on keskiviikkoisin yhteismelonta, jolloin käydään porukalla jossain lähistöllä. Sellaisella nopeudella, että kaikki pysyvät mukana. Lähtö Metsolan vajalta aina 18:00, paitsi silloin kun on suunniteltu jotain spesiaalia, kuten esimerkiksi kuutamomelonta.

Eilen oli kesäkauden avaus KE melontojen muodossa. Sää ei oikein suosinut, vain neljä uskaltautui(?) tai ehti vesille. Vettä ripotteli aina välillä, mutta eipä tuo menoa haitannut ja ei juurikaan tuullut, edes Äyspäällä. Kävimme pyörähtämässä heti Maijansalmen jälkeen olevan A-klikkasäätiön hoitokodin, Leporannan edustalla. Olisimme menneet lahden pohjukkaan saakka, siellä on kuulemma hieno uimapaikka, mutta vesi oli niin matalalla, että esti aikeet.

Porukalla oli oikein mukava mennä, ja viikon päästä uudemman kerran.

Äyspää Leporannasta nähtynä, paatin alla ehkä 10cm vettä

Leporanta

Tyylinäytteet

Mikä lie sorsan sukulainen hautomassa


sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Kotkan saaren ympäri

Aivan mahtava keli, mutta ensin on hoidettava muita asioita. Käytävä perheen kanssa kalamarkkinoilla, ja kaupassa. Iltapäivällä vielä grillaamaan naapureiden kanssa. Se on kai sitä sosiaalisuutta.

Vajalle puoli  viiden tienoilla, juuri sopivasti vastaanottamaan rouvia, jotka tulivat Varissaaresta. Olivat nauttineet oikein lounaan, kirkasta lohikeittoa, pakaste-eineistä ja noin kymmenen lusikallisen keitto. Laatukamaa siis, eikun sinne herkuttelemaan (ja nyt sarkasmisuodattimet tappiin).

Itse olen vesillä hieman ennen viittä ja kun en muuta keksi, lähden kiertämään Kotkan saarta. Samalla tulee kierrettyä Tiutinen, Varissaari ja Hirssaari.

Träkkeri näyttää rannassa lukemaa 0km, joten pääsen mittaamaan matkan reittikartasta retkikartasta. Noin 20km, mikä täsmää aika hyvin omaan perstuntumaan (puuduksissa) ja käytettyyn aikaan. Vajalla Eko tuohuamassa ja ohjelmassa näköjään kuivakäymälän huolto. Ihan kiva kun saa apurin siihen hommaan, niin voin itse painua suihkuun.

Alla tämän keikan kuvat.

L&T tuli ensin

Asennuspojat pari sataa metriä edellisen perässä
Tarmoon pääsee taas tutustumaan, pitää varmaan käydä kesän aikana

Alvar Aalto harrastajat huomio

Hylätty minisatama Hallassa
Olipa taas surkea keli mennä

lauantai 17. toukokuuta 2014

Vajan siivousta, tai sitten ei

Toimintakalenterin mukaan tänään piti siivota vaja. Tosin aika siistissä kunnossa se on, kun Eko pisti alkukeväästä hyllyt uusiksi ja siinä sivussa meni kaatopaikalle roinaa aikalailla. Menin silti vajalle katsomaan, jos joku sinne kuitenkin tulisi.

Ei näkynyt ketään ja olin jo lähdössä, kun Eko kaartaa paikalle kajakkien kuljetuskärryn kanssa. Monen mutkan jälkeen saan selville, että tänään ei siivota, koska paikalle on tulossa polttariporukka melomaan. Vielä kun saadaan pari mutkaa lisää selvitettyä selviää, että vesille voitaisiin kaivata lisäkäsiä ohjaajiksi. Kukaan kyseisestä porukasta kun ei ole koskaan aikaisemmin melonut.

Mikäpä siinä, tarkoitus oli heittää iltalenkki itsekseen, mutta käyhän se näinkin. Pitää tosin ensin käydä kotoa hakemassa vedenpitävää vaatetta niskaan. Olin varautunut haravoimaan, joten varustus oli sen mukainen.

Neitokaisia (kaikkiaan 10kpl) odotellessa nostimme varusteet ja kajakit pihalle, kokeilimme jokaiseen sopivan aukkopeiton jne. Tuli ihan hiki siinä touhutessa. Kesä meinaan alkoi vihdoinkin ja oli lämmintä, ei haittaa.

Paatit valmiina, asiakkaat puuttuvat vielä

Eko pitää tosi lyhyen melonnan teorian alkeiskurssin

Paatit veteen

Ja sitten mennään, 15 kajakkia vesillä kaikkiaan

Kukaan ei kaatunut, vaikka joitakin osallistujia taisi jännittää aika kovasti, joten hienosti meni. Yksi meloja piti pelastaa kaislikosta, kun peräsin vei jyrkästi oikealle, mutta sattuuhan näitä. Ainoat todelliset jännäpaikat oli, kun piti ennen Kärkisaarta mennä pienen väylän yli, ja tietysti sieltä tuli veneitä. Kaikkiaan kolme kappaletta. Vähän piti odotella, ja yksi meriläinen pysäytettiin kokonaan, että porukka ehti mennä pois alta.

Reittinä oli siis meno Metsolan vajalta Kärkisaareen, vaikka yritimme kyllä uskotella neitokaisille, että olemme menossa Kaunissaareen. Eivät tainneet uskoa meitä.

Kilometrejä ei juurikaan kertynyt, eikä vauhtikaan päätä huimannut, mutta oli erilainen melonta joten kiitokset siitä kaikille osallistujille.



torstai 15. toukokuuta 2014

Tipuja tiirailemassa

Leppoisa työpäivä saa ihan uuden käänteen kun eemeliin napsahtaa noin 11:30 viesti, että eräs asia on pakko saada tehtyä ennen työpäivän loppua. Se siitä navan kaivelusta, ja kirjallisten töiden pinon ajamisesta kiinni. Monen vaiheen jälkeen, pääsen 15:18 ilmoittamaan asiakkaalle, että "valmis". Eikä tehnyt tiukkaakaan, jäi vielä 40min ja rapiat "luppoaikaa". Minä siis en tehnyt itse hommaa, vaan heilutin ruoskaa ja tiimi ahersi. Kiitos heille siitä.

Päätän laittaa konttorin kiinni jo ennen neljää, ja käyn noukkimassa pienemmän jätkän tarhasta. Vanhempi tulikin kotiin koulusta jo pari tuntia aikaisemmin. Tehokas pentujen ruokkiminen (bravuuriruokalaji joka onnistuu minulta aina: Saarioinen) ja jo 16:30 vesi loiskahtaa iloisesti Karhulan uimahallin altaassa. Reilun tunnin puljaamisen jälkeen veljeksien touhu alkaa muistuttamaan lähinnä veljensurman harjoittelua hukuttamalla, joten aika lähteä kotiin. Pienemmällä huuletkin ovat jo nätin sinertävät. Kotona jotain pientä suolapalaa naamariin, ja vermeet niskaan. Jälkikasvun perään katsomisen vastuunsiirto vaimolle ja kajakki on vesillä 19:00.

Ranta on sakeanaan vaitonaisia miehiä, jotka tuijottavat synkkänä veteen. Kaikilla on kädessään tikku, josta roikkuu siima. Harrastus se on tuokin, mutta ei ehkä minulle kuitenkaan.

En oikein tiennyt mihin suuntaan lähteä, joten Äyspäätä kohden. Jos siellä olisi vaikka aaltoja. Matkan varrelle osuvat reitin ensimmäiset tipuset, haikara, sinisorsia, hanhia, joutsen ja joku jota en tunnistanut. Mahdollisesti merimetso.

Musta, isohko ja tätä lähemmäs ei ollut menemistä
Äyspäällä oli kuin olikin aaltoja, semmoista 30-40cm pomppua, joten eikun ottamaan niistä tuntumaa. Kiersin Pitkäkarin ja sen verran piti keskittyä melomiseen, että jäi siitä kuva taaskin ottamatta. Seuraavalla kerralla sitten. Kajakkini Bigfoot otti vastaan tyynesti ja eleettömästä kaikki ne pomput, mitä tänään oli tarjolla. Kertaakaan ei tarvinnut edes harkita mitään tukia. Hyvää reeniä, mutta peuhataan sitten vähän enemmän, kun vedet lämpenevät. Nyt ei oteta riskejä.

Taas oli "ruuhkaa", koska Kivenkorvansalmessa törmäsin toiseen melojaan. Moikkasimme toisiamme, ja jatkoimme matkaamme. Se sujuikin leppoisissa merkeissä, ja pidemmänkin lenkin olisi voinut heittää, mutta valo alkoi loppua, joten piti hipsiä takaisin vajalle. Onneksi päivät pitenevät vauhdilla, kesä tulee \o/

Tässä kuvat niistä lopuista tipusista. Tai siis ne, joista sain otettua edes jotenkin kelvollisen kuvan. Laitetaan lajit kohdilleen jos/kun löydän nämä jostain kirjasta, nyt en kyllä jaksa kaivaa. Pahoittelen, lintujen tunnistaminen ei ole ydinosaamistani.

Ei mitään hajua, mutta ei ainakaan pulu - Edit: Pikkutiira, ei ole räyskä kun on keltaiset jalat

Kalalokki(?)

Silkkiuikku Tukkasotka Käytyäni kaikki Wikipedian sotkat läpi, väittäsin edelleen silkkiuikuksi, mutta Antti on erimieltä. Joku sorsa siis.

Ihmeen lähelle se minut laskikin

Huono keli, kyllä harmitti mennä ;-)

Karhuvuoren vesitorni.