lauantai 10. toukokuuta 2014

Varusteurheilua, osa 1

Melonta jos mikä on varusteurheilua. Ensiksikin tarvitset luonnollisesti kanootin ja melan. Jos valintasi osui kajakkiin, eikä inkkarikanoottiin, tarvitset myös aukkopeiton.

Turvallisuudesta ei pidä tinkiä, joten kelluntaliivit ovat pakollinen minimivaruste, mutta kylmien vesien aikaan se ei yksistään riitä turvavarusteeksi. Jos ajattelit lähteä retkelle, varustelista senkun kasvaa, kun kaikki on vietävä mukana.

Minulla on tarkoitus esitellä erinäisiä varusteita, mitä olen tässä viimeisen vuoden aikana hankkinut melontaharrastuksen myötä. Mitä tuli hommattua ja miksi. Jos on ehditty testaamaan, niin kokemuksia ja fiiliksiä kyseisestä tuotteesta. Ajatuksena oli, että olisin käynyt listaa läpi noin suurinpiirtein siinä järjestyksessä kuin olen niitä hankkinut. Tämä siis oli suunnitelma, joten oli kai odotettavissa, että tuskin tulee totetumaan.

Kävi nimittäin niin, että pongasin keskiviikkona tulleesta Lidl kuvastosta parikin juttua, joilla voisi olla käyttöä melontaretkillä. Siis sellaisilla jotka kestävät yön ylitse ja on mahdollisuus tehdä nuotio. Hinnatkin olivat kohdillaan ja mahtuvat taatusti paatin lastiluukuista sisään. Joten auton keula kohti Karhulan Lidl ja poimin sieltä mukaan tällaiset kesäkeittiön välttämättömyydet(?).


Paistinpannu, rautaa

Grilllipannut




Saa nähdä tuleeko nuo mukaan retkille, mutta hinta oli kohdillaan, joten ei paljoa harmita jos eivät löydä tietään melontareissuille. Kyllä niille jotain käyttöä löytyy. Paistinpannu maksoi 7€ ja grillipannut 8€/kpl. Grillipannujen plussaksi voidaan laskea puinen kahva, joka on vieläpä irroitettavissa. Noiden kahden pannun ero on reunojen korkeudessa. Toisessa on korkea reuna ja toisessa se on melko mitätön. Laadusta ei pysty vielä sanomaan mitään.

LA läpsy

Päivän melontareissuun lähdettiin veljen kanssa. Muistimme jopa ottaa mukaan kynän, eli matkan varrelle osuvia geokätköjä samalla hakemaan. Petäjäkari piti vielä pintansa, ei löytynyt kätköä, mutta yritetään joskus toiste uudestaan. Hieman hankaloittaa kun GPS koordinaatit näyttävät Mussalon tien puolelle ja kätkö on kokoa micro. Ei ole geokätköily vielä niin tuttua puuhaa, että olisi silmä harjaantunut löytämään "ilmiselvät" piilot. Räskin lintutornin kätkö löytyi pienen pohdinnan jälkeen. Kätkijä oli nähnyt vaivaa ja oli nokkela piilo.

Kun oli saatu onnistumisen tunteita, lähdimme kiertämään Maijansaarta. Vesillä oli "ruuhkaa", koska Maijansaarta kiertäessä törmäsimme tuttuihin. Anttihan sieltä tuli, oli kiertämässä Mussaloa. Jatkoimme eteenpäin kolmen porukalla, ihmettelimme tyyntä keliä ja jauhoimme paskaa.

Yritimme myös olla hyviä ihmisiä ja saada pohjaan jumittunut hylätty, rantaan ajautunut risa kalaverkko pois merestä. Ei onnistunut, tiukassa oli.
Antti kuvasi verkkoa ja minua, minä Anttia ja verkkoa.



Leppoisan päiväreissun, jossa yhdistyi kaksi harrastusta, pituudeksi tuli lopulta 15km, ja samalla meni se 200km rikki. Eikun seuraavan satasen kimppuun.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti