maanantai 30. heinäkuuta 2018

Helppo meriretki 2018

Helppo meriretki on KoMe:n "matalan kynnyksen" retki, joka on aina mukana toimintasuunnitelmassa, ja jolla yritämme houkutella uusia rohkelikkoja mukaan vähän normilenkkiä pidemmälle, tutustumaan lähisaaristoon.

Lupauduin vetämään retken, josta vaikutti tulevan sään puolesta mielenkiintoinen. Helleaallo eikun jatkuu, ja jo pelkästään se alkoi rajoittamaan mahdollisia kohteita. Kun retken nimi kuitenkin on _helppo_ meriretki, niin jo pelkästään sen takia esim. Haapasaaristo on pois laskuista. Ei tarvitse olla kovinkaan kummoinen tuuli, kun siirtyminen Haapasaaristoon ja sieltä pois, täyttää ns. merellisen meningin kriteerit mennen tullen. Helppo ei välttämättä ole määritelmä joka ensimmäiseksi tulee mieleen jos päättää mennä sinne. Kilometrejäkin tulisi vajalta riittävästi. Koska tiesin, että mukaan oli tulossa ekakertalainen, niin tappohelle korosti karsintaa, ja pläni alkoi hahmottumaan: Koukkusaareen, koska riittävän lähellä. Noin 12-15km suuntaansa, ja sen kyllä jaksaa tässäkin helteessä. Hieno saari, joten minua ei haitannut pätkän vertaa, että menisin sinne kolmatta kertaa tämän kauden aikana. Kun sääennuste vielä lupasi myötätuulta SU päivälle, niin valinta oli loppupelissä kohteen osalta helppo.

Mielenkiintoiseksi sääennusteen teki luvatut ukkosmyrskyt. Netti on täynnä varoituksia ja kun avaan kännykän Supersää-sovelluksen, en ensin tajua sen näyttämästä kartasta yhtään mitään. Se on täynnä mustia pisteitä ja minulta menee hetkinen tajuta mitä ne oikein merkitsevät: salamoita ja ukonilmaa.

Menen LA rantaan hyvin mietteliäänä. Olenko minä täysin edesvastuuton henkilö, jos vien porukan merelle retkelle, kun sääennuste kerran lupaa rajuja ukkosmyrskyjä? En jaksa edes uskoa, että ketään ilmestyy paikalle. Ovat lukeneet samat ennusteet kuin minäkin ja pelästyneet. Ja mitä vielä. Kun pääsen rantaan siellähän Heno ja Terhi jo nostelevat kajakkeja pakun katolta rantaa kohden. Lisäksi ilmestyy kaksi muuta lähtijää, eli kaikkiaan viiden hengen seurue, mikä on aika hyvin ottaen huomioon, että monella aktiivilla sattui tähän viikonloppuun muuta menoa.

Kerron sääennusteesta ja vilkuilemme pilvettömälle taivaalle. Sääkartta on kieltämättä rajun näköinen, mutta mistä se ukkonen ja salamat voisivat tulla, kun siellä taivaalla ei ole pilven pilveä, ja ilmakin seisoo. Eikun pakkaamaan paattia, kyllä tästä retki saadaan aikaiseksi.

Tavarat menevät kyytiin rutiinilla, vaikka kaiken aikaa onkin pieni kutina, että olisin unohtanut jotain. No, tuskin se oli mitään tärkeää. Vesille ja kohti Koukkusaarta, yhden pysähdyksen taktiikalla.

Jos lähtee länteen päin, tykkään pysähtyä Kuussaaressa, koska siellä on a) hyvät rantautumispaikat, ja b) siellä on vessa, asia, joka tuntuu tulevan usein ihmisille yllätyksenä sekä c) Länteen mennessä se on noin 10km kohdalla muutenkin, eli matkankin puolesta hyvä taukopaikka.

Tauon jälkeen matka jatkuu, ja näköjään jos menemme Pikarikiven ohi Henon ollessa mukana seuraa tauko, ja ylimääräinen akrobatianumero. Sinnehän tuo taas kiipeää. Pitää kuulemma saada uudet profiilikuvat. Itse en viitsi edes yrittää. Sen nimi olisi uimakeikka, jos minä lähtisin yrittämään sinne kiipeämistä, 100% todennäköisyydellä.

Valitsemme leiripaikan Koukkusaaren länsipuolelta. koska sinne käy tuuli. Ei ötököitä, ja edes jonkinlainen mahdollisuus asetella telttansa niin, että siinä olisi läpituuletus. Iltanuotiota emme tee. On sen verran rapsakan kuiva saari, että iltanuotion virkaa hoitaa allekirjoittaneen mukanaan raahaama (retki)kaasugrilli. Juu, semmoinen mahtuu minulle kyytiin, kunhan jättää sen kotelon rannalle.

Iltanuotion puutteesta huolimatta jaksamme parantaa maailmaa auringon laskuun saakka, ja sitten onkin aika kömpiä yöpuulle. Teltan ilmastointi onnistuu hyvin, ja sitä pitää vähän pienentää keskellä yötä, koska tuuli alkaa nousta. Muuten yö menee naapurin teltan liepeen läpsytystä kuunnellessa :-) Se unohtunut asia oli muuten tyyny, mutta onhan näitä improvisoitu ennenkin.

Aamulla saan kivan boonuksen, kun pääsen itsekin todistamaan merikotkan lentoa. Varmaan sama yksilö, jonka toiset näkivät edellisenä iltana omalla pienellä kävelylenkillään. On se komea lintu, ei voi muuta sanoa. Olemme kaikki suht. aikaisin hereillä ja muutenkin reippaita, koska olemme valmiita kotimatkalle aika tarkalleen yhdentoista aikaan. Ehdotan, että jos kierretään tämä saari pohjoispuolelta, ja pidetään taas tauko siinä Kuussaaressa. Ehdotus saa kannatusta, ja eikun matkaan, myötätuulessa. Pieni ero siihen, kun mentiin sama matka kuukausi sitten aikamoiseen vastatuuleen. Silloin sai välillä meloa tosissaan, että kajakki olisi liikkunut edes vähän eteenpäin. Nyt saadaan lasketella myötätuulessa ja matka joutuu.

Koukkusaaren pohjoispäässä on pitkä kivikko, jota en yleensä jaksa kiertää. Aivan rannan tuntumassa on nimittäin hiekkakannas, josta joskus pääsee menemään. Kunhan vähän käsillä auttaa. Kuukausi sitten kannas oli pari metriä kuivaa hiekkaa, joten kantohommiksi meni. Nyt siinä on ehkä 5cm vettä, josta saattaa päästä. Eikun kokeilemaan. Ei tarvitse kantaa, mutta käsillä saa auttaa moneen kertaan ja nitkuttaa, ennen kuin kajakit ovat väljemmillä vesillä. Melkein kaikilla on ylityksen jälkeen evät jumissa, mutta onneksi on kavereita auttamassa sen ongelman kanssa.

Hetikohta kannaksen ylittämisen jälkeen on paluumatkan toinen "kohokohta" eli läheisen Kivisalmen pujottelurata. Ahdas salmi, jossa on tasan yksi reitti, mutta joka on viime kertaan verrattuna helppo nakki. Vesi on nyt korkealla, joten eihän tästä ole mitään vastusta. No, tulkaa kokeilemaan joskus kun merenpinta on alhaalla, niin on enemmän haastetta.

Tauko taas Kuussaaressa ja sitten Äyspään ylitykseen, pienessä vinosti takaapäin tulevassa aallokossa. Kovin korkeaksi aallokko ei pääse nousemaan, noin 30cm korkeaa aaltoa ja muutama yksittäinen 40cm on seassa, onneksi. Tämä on kuitenkin edelleen helppo meriretki. Myös ensikertalainen pärjää hienosti, vaikka taisi vähän jännittää. Myötätuuli kotia mennessä jne.

Hieno retki tästä loppupelissä tuli, vaikka oikeasti se sääennuste jännitytti urakalla. Ei tullut ukkosta, tai salamoita, sateesta puhumattakaan, ja tuulikin pysyi maltillisena. Kiitos kaikille osallistujille, oli lystiä.

Minulta taitaa puuttua joku miesgeeni, kun ei yhtään kiinnosta kiivetä isojen kivien päälle. Olivat ne sitten kuivalla maalla, tai tämmöisiä hieman vaikeammin saavutettavia.
iltapala (huomaa hieno kaasugrilli)

ja iltapala, on niillä hieman eroa
Taas me päädyttiin tänne kivikkoon, ne hiekkarannat ovat vissiin kieltolistalla tai jotain. No, ainakin telttapaikoissa riitti.
Tuon verran keräsin roskaa ja toin maihin. Tai no, tuo styrox-laatkko ei sittenkään mahtunut mukaan. Pistin kiviä päälle, ettei karkaa mihinkään ja ehkä sitten seuraavalla kerralla.
Lievästi "töisevä" (terveisiä Sutiselle) kannaksen ylitys, mutta kyllä siitä läpi pääsi ilman, että piti poistua kajakista.

perjantai 20. heinäkuuta 2018

Hikinen keikka - Virolahti Kotka

Blogi on viettänyt pientä taukoa, kun ei ole vain jaksanut satuille tänne mitään. Syytän tällä kertaa vaikka jalkapallon MM-turnausta, joka oikeasti vei todella ison viipaleen Kesä-/Heinäkuun ajasta. Se ei tosin selitä etten sanut tarinaa aikaiseksi esim. peruskursista, mutta kuitataan se nyt vaikka tässä samantien:

Vedin kauden 2018 KoMe:n järjestämän ainoan melonnan peruskurssin. Oli hyvä ja aktiivinen porukka, kiitos osallistuneille. Melkein vedin lonkalta koko shown, koska töissä oli semmoinen kiire, että hyvä kun aina ehdin edes rantaan, ei pahemmin ehtinyt valmistautumaan.

Mitäs muuta? No, kävin minä Kuolioludossa päiväretkellä kamujen kanssa. Huutamassa niemen nokassa puhelimen ruudulle, kun Islanti pelasi tasan Argentiinan kanssa. Melkein jäin yöksi, mutta kun piti olla seuraavana  päivänä ottamassa koppia partioleiriltä palaavista pojista, niin mieluummin tulin sitten lopulta yötä vasten kaikessa rauhassa kotiin, kuin kelloa vastaan seuraavana päivänä.

Niin joo, ja autoinhan minä jokiretken logistiikan kanssa, eli vedin kärrillisen kajakkeja Kultaalle. LA mentiin Tarun kanssa Koukkusaareen jokiretkeläisiä vastaan yöksi, niin eikös nämä painaneetkin sitten Kuussaareen. Ei auttanut, vaikka rommilla yritin houkutella. Jotain tuulesta temmattua tekosyytä käyttivät ;-)

Timo tekee lähtöä jokiretkelle.
Sitten siihen Virolahden retkeen, jota mietittiin pitkään ja viime vuonna jo melkein kokeiltiinkin. Silloin tuuli sotki suunnitelmat, mutta nyt sitä ongelmaa ei ollut. Koska kesäloma on aina kivasti kesällä, minäkin pääsin matkaan ja aluksi oli tarkoitus mennä tikitaki auton kyydissä ja jättää oma auto vajalle. Mahtava sää houkutteli kuitenkin väkeä rantaan siinä määrin, että kärry alkoi täyttymään nopsaan. Kun kärrissä oli enää kolme slottia jäljellä, ja nurmikolla vielä viisi kajakkia, piti alkaa miettimään lisää kuljetuskapasiteettia. Tämähän oli pelkästään positiivinen ongelma ja montaa sekuntia en miettinyt, kun lähdin hakemaan oman auton katolle kattotelineitä. Kun vielä löytyi kuski ajamaan se takaisin vajalle retkemme lähtöpaikasta, tämä oli oikeastaan ns. no-brainer.

Loppujen lopuksi sitä tavaraa tuli minunkin autoon paksiin ja takapenkille niin paljon, että en tiedä miten niiden kanssa olisi mahduttu yhteen tilataksiin. Nyt lähdimme matkaan niin, että tilataksi vei melojia ja heidän tavaroitaan virojoelle, toinen auto veti kärryllisen kajakkeja + tavaroita + melojia ja sitten minulla oli vielä auton katolla kaksi kajakkia ja aika monta IKEA-kassillista tavaraa.

Kun päästiin perille oli siellä meitä odottamassa kolme melojaa lisää, joten matkaan lähti kaikkiaan 13 kajakkia ja 15 melojaa. Taatusti suosituin KoMe retki, jolla olen koskaan aikaisemmin ollut mukana. Tavarat rutiinilla kajakkiin, ja muuten olisi ollut helppo nakki, mutta viime hetkellä Esko tuli minun luokse mukanaan paketillinen kivennäisvettä, eli 24x 0,33 litran muovipulloa. Jos minulle vaikka mahtuisi kyytiin niistä edes osa? No, tottakai mahtuu ja pienen survomisen jälkeen palautin Eskolle paketin muovikuoren ja pahvit. Bigfoot 2 on ISO kajakki. Olen ihan tarkoituksella sen joskus hankkinut tätä silmälläpitäen ja vaikka siitä välillä (aina ja jatkuvasti) vinoillaan, niin kyllä tuntuu lisätila joskus kelpaavan muillekin :-) Ei ollut siiis ensimmäinen kerta kun avustin.

pakkaustouhuja
Mahtuisiko sinulle pari ylimääräistä vesipulloa  mukaan? No mikä jottei..

Eikun vesille  ja vieraille sellaisille. Ei siis mitään hajua mihin oltiin menossa. No kysyvä oppii ja kohde olikin lopulta melkein vieressä, eli ensimmäinen yö oli Suuri-Pisin saaressa josta oli lähtöpaikasta matkaa noin 3km. Hieno paikka, suosittu sellainen ja hikisen päivän päätteeksi piti pulahtaa mereen, kun löytyi paikka jossa ei ollut sinilevää.

mikäs tässä on meloessa

Aamulla leiri kasaan, ja matka kohti kotia alkoi. Hyvästelimme Henon ja Terhin, joilla oli muuta menoa, mutta kiva kun saatiin teistä seuraa edes yhdelle iltanuotiolle. Olimme sopineet, että toinen yö vietettäisiin Hietamaalla, joten sinne. Parin pysähdyksen taktiikalla. Ensimmäinen tauko oli Pitkä-Kotka nimisessä saaressa, jossa on joskus 1700-luvulla ollut kivilouhos. Odotin isoa kuoppaa maassa, mutta semmoista ei löytynyt. Meni hetki sen hahmottamiseen, miten sitä kiveä sieltä on joskus louhittu. Sen sijaan, että oltaisiin tehty iso reikä, saaresta on kuorittu kalliosta pois pari metriä kiveä. Se päälouhos jäi nyt näkemättä, taisimme olla vääärässä päässä saarta, mutta onpahan joku syy tulla uudemman kerran.

Katja ulkoiluttaa kajakkiaan vielä ennen nukkumaanmenemistä. Ei tartte sitten keskellä yötä lähteä ;-)
Matka jatkui ja jos unohdin mainita, niin aikamoisessa helteessä. Lounastauko pidettiin pienessä Pörstingin saaressa, jossa oli lounaan lisäksi tarjolla topless show (ei kukaan retkiläisistä, enkä ottanut kuvia, sorry), sekä historiaa parin muinaishaudan muodossa. Ensimmäiset palaneet naamat pongattin tällä tauolla ja allekirjoittanutkin antoi periksi ja kaivoi vaatesäkistä pitkähihaisen paidan päälle. Se oli fiksu, vaikkakin aika hikinen päätös. Olisi kyllä muuten kädet palaneet todella pahasti. Nyt ei palanut kuin nenä, kun ei viihdy suojakerroin tuulenhalkaisijassa, joka on kaiken aikaa hiestä märkä.



Paahde oli kyllä semmoinen, että ei haitannut yhtään kun lopulta saatiin kohdesaari näkyviin. Paatti rantaan, melontakamppeet sivuun ja kännykän kautta todistamaan toinen puoliaika, kun Belgia pieksee Englannin pronssiottelussa 2-0. Prkl, ei edes pronssia :-( Tästä(kään) huolimatta en vaihda joukkuetta, ettäs tiedätte.

Oli niin vilakka keli, että kaivoin vähän pidempihihaista päälle ruumasta. We are the Arsenal \o/
Pelin loputtua leiri kasaan, ja teltta vaihteeksi pystyyn kalliolle (virhe), koska ei tässä mitään naruja tartte viritellä, ei tuulen virentäkään. Vähän ruokaa ja pulahdus mereen, taas sinilevää väistellen. Hieman maailmaparantamista iltanuotiolla, mutta jäi aika lyhyeksi. Helle oli puristanut porukasta mehut tehokkaasti. Yö meni helteessä jotenkuten. Se kallio oli virhe siksi, että senttikin ohi patjasta ja olit sillä kovalla kalliolla = käytännössä heräsit aina kun käänsit kylkeä. Teltasta oli kaikki räppänät auki, mutta eihän se mitään auta, kun ei ole tuulen virentäkään.

Leväpuuroa

Aamulla hauskuutan Tarua pelkästään ilmestymällä aamupalalle, vaaleassa pyjamassani. Pidettyäni pienen luennon siitä, että leiriolosuhteet eivät ole herrasmiehelle(?) mikään syy jättää pyjamaa kotiin, saan kuulla, että vain hellehattu puuttuu lookista, mutta sehän on vain järjestelykysymys. Sitten jollekin tulevalle keikalle. Älä yllytä yllytyshullua. Leiri kasaan ja kotia kohden, helteessä. Niistä Eskon minulla antamista pulloista on muuten juomatta aamulla noin 6kpl, joita jaetaan kaikille kohdalle osuneille halukkaille. Veden kulutus on ollut tällä reissulla ihan älytöntä. Rannassa arvioin ensin, että sitä meni noin 6-7L, himassa teen hylsyistä vielä tarkistuksen, ja löydän niitä litran verran lisää.
Hirtamaa, pitkän ja hikisen päivän päätteeksi

Matkamme kuitenkin jatkuu vielä tovin, sinileväpuurossa, ja auringon paahteessa. Viimeinen tauko pidetään Pitkäsaaressa ja sitten Hallan/Kantasataman kautta vajalle. Saamme myös hieman tuulenvirettä, joka tulee enemmän kuin tarpeeseen.

Kalliolle kukkulalle, pystytin minä majani
Vajalla kajakki rutiinilla tyhjäksi, ja kotia kohden. Kunhan on ensin vähän vinoiltu niille melojille jotka vain istuvat nurmikolla paattinsa ja sieltä purkamiensa tavaroidensa vieressä ilman, että on selkeää pläniä mitähän tässä seuraavaksi oikein tekisi.

Ei jaksanut mennä niemen kärkeen katsomaan auringonlaskua. Tämä sai riittää tälläkertaa.
Olihan se reissu. Jos pitäisi valita, että tuulta ja aallokko, vai tämmöinen helle, niin taidan valita sen aallokon. Tämä ei ollut valitus, vaan toteamus. Noin empiirisesti koettuna helle veti mehut tehokkaammin, kuin paria viikkoa aikaisemmin tehty pieni jumppa vastatuuleen. Aika kovaan semmoiseen.

Vihonviimeinen tauko ja myös joku Arsenalin kannattaja osunut kuvaan. Hiki haisee melkein tänne asti. Kuvan otti Ari, kiitos hänelle siitä.

Kiitos kaikille seurasta, logistiikan yms. järjestämisestä. Hyvä reissu tämä oli, ja jos/kun ensi vuonna seuraavan kerran, niin tästä pystyy varioimaan varmaan vaikka millaisia retkiä.

maanantai 21. toukokuuta 2018

Retkikauden avaus ja edustushommia

Retkikauden avaus tuli hieman puskasta ja yllättäen, mutta onhan se lähdettävä kun kutsu kerran käy. Varsinkin kun keli oli mitä mainioin, kahden vähän pilvisemmän päivän jälkeen.

Kohteeksi valikoitui tällä kertaa Koukkusaari, joka on ehkä hieman "liian" lähellä, mutta kuitenkin niin hieno paikka, että pakkohan sinne on aina joskus mennä. Lähimmät saaret tuntuvat olevan muutenkin joillekin "mysteerejä". Ainakin siitä päätellen, että Kuussaaren grillikota ja vessa tulivat joillekin täytenä yllätyksenä. Pidimme siis menomatkalla siinä tauon, vaikka matkan puolesta olisimme voineet meloa vaikka suoraan Koukkusaareen. Aurinko paistoi, ei ollut kiire mihinkään, joten minun puolesta pidetään tauko vaikka jokaisella kivellä.

Pakkaushommia
Leiripaikkakin löytyi, pienen säätämisen jälkeen. Rouvat hylkäsivät ensimmäisen hiekkarannan, koska siihen ei paistaisi ilta-aurinko (muuten paistoi, kävin siellä illalla), toinen hiekkaranta hylätiin ... niin, enpäs muuten tiedä miksi. Ehkä oli sitten liian hyvä, tai jotain. Päädyimme sitten niemenkärjen tapaiseen, jossa kiviä riitti. Kuitupaatin omistajan unelmakohde siis. Toisaalta, BF2:n pohja on nähnyt jo kaksiNorjan reissua, ja olen minä sitä niin monen kiven ylitse yksin raahannut, että pohja on taatusti nähnyt elämää enemmän kuin se minun myynnissä oleva koskari.

Luontoa, aurinkoa, rouvia purkamassa kajakkeja, ja sitten joku hemmetin risu keskellä kuvaa. Kai minulla oli joku ideakin tässä otoksessa, mutta en kyllä osaa enää sanoa mikä se oikein oli.
Leiri pystyyn, ja homma sujuu yllättävällä rutiinilla. Teltan pystytystä ei näköjään kovin helposti unohda. Keli on niin tyyni, että en viitsi virittää ensimmäistäkään kiilaa, saati narua. Muuten koko retkeilyhomma on ihan hakusessa. Kajakki tursoaa tavaraa (mihin näitä kaikkia oikein tarvitaan), luukut menevät vaivoin kiinni ja sitärataa. No joo, olihan minulla mukana pitkästä aikaa linnunpönttö vietäväksi saareen, sekä tietysti halkoja, että siitä lisähaastetta.

Muut lähtevät kiertämään saarta. Minä en jaksa/viitsi. Mikäs minulla on tässä ollessa? Olutta, vadelmakeksejä (eivät toimi yhteen), jääteetä, virallinen FIFA-2018 lopputurnausopas, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja siihen malliin. Menkää vaan hikoilemaan, minä otan lunkisti. Suunnitelma toimii siihen asti, kunnes lähistölle laskeutuu joutsenia, kahdeksan kappaletta kaikkiaan. Päätän ottaa niistä kuvia, ja lähden kivien suorassa rantaa kohden. Saan kuvat otettua ja olen alkamassa tekemään postausta Instagramiin, kun huomaan aikaisemman sinne lähettämäni kuvan saaneen kommentin (katso kuva):

Siis mitä? Olutta tarjolla? Ja sitten mentiin niin, että pusikko vaan ryskyi.

Oli kylmää ja raikasta, sekä samalla ensimmäinen konkreettinen "hyöty" jonka olen saanut siitä, että teen näitä juttuja sosiaaliseen mediaan. Kiitos ontreiloovi. Palautan palveluksen sitten joskus.

Iltanuotiolla normiläppää, yritys juottaa Antti käniin ja "jättipaljastus" muulle seurueelle: "Kun aamulla heräätte, en ole enää täällä". Tahallani valitsin sanani noin, häh-hää. Eli olin lupautunut edustamaan seuraa uimataitoviikolle. Tämä tarkoitti sitä, että pitäisi olla SU aamuna 10:00 paikalla Haminan uimahallissa parin koskarin kanssa, ja myös Haminan Latu oli lupautunut paikalle.

Ehtiäkseni Haminaan tuohon kellonaikaan, se tiesi aikaista herätystä. Kello soi 4:30, leiri oli kasassa ja kannettu rantaan puoli tuntia myöhemmin. Äijä kellui aika tarkalleen 05:15 ja kotimatka saattoi alkaa. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja roikkui vielä niin alhaalla, että käytännössä nähnyt mihin olin menossa, kaikki oli samaa tummaa massaa. Ei ollut kompassia, mutta Mussalon tuulimyllyt sentään erottuivat, ja niistä sai "noin suunnan", eli ei ainakaan suoraan niitä kohden, koska sitten menisi pieleen kilometrikaupalla. Maijansalmen paikallistin vasta, kun voimalinjan tolppa erottui. Mielenkiintoinen Äyspään ylitys, ei voi muuta sanoa.
Jahans, mikä noista nyt sitten on saari, mikä mannerta? Kaikki samaa tummaa massaa.
Vajalla kajakki tyhjäksi, pari koskaria auton katolle ja pikasuihkuun himaan, pudottaen retkikamat samalla pikaisesti autotallin lattialle pressun päälle. Haminan uimahallin pihalle kaarsin lähes sekunnilleen sovittuun aikaan 9:30. Mikko huomautti, että olin 20s myöhässä, mutta laitan ne navin piikkiin, kun mokoma kierrätti minut korttelin ympäri turhaan.

Mikolla oli mukana yksi poolokajakki, lasten retkikajakki ja yksi täysikokoinen merikajakki minun tuomien koskareiden lisäksi. Ihan kivasti erilaista kalustoa, joiden punnertaminen sisään korkealla olevasta huolto-ovesta oli aika mielenkiintoinen kokemus, varsinkin sen merikajakin.

Haminan uimahalli on muuten trooppisen kuuma paikka. Jotain mikä minulle tuli täytenä yllätyksenä. Pelkkä paikallaan seisominen sai hien lentämään saati sitten, kun alkoi auttamaan ihmisiä sisään kajakkeihin. Henkilökunta huomaa miten tukalaa meillä on, ja käy hakemassa jostain ison kivennäisvesipullon, joka tulee enemmän kuin tarpeeseen.

Kalusto valmiina, vielä kun tulisi asiakkaita.
Ihmisiä on aika maltillisesti, johtunee ulkona vallitsevasta kelistä, mutta parhaimmillaan kaikki kajakit ovat yhtäaikaa altaassa. Pari nuorta miestä ei meinaa malttaa lopettaa ja lystiä tuntuu olevan, hyvä hyvä. Kolme tuntia myöhemmin roudaus toiseen suuntaan, kajakit takaisin vajalle jne.

Ihan oli lysti viikonloppu. Kiitos kaikille seurasta jne.

perjantai 11. toukokuuta 2018

Myydään: Koskari Teksport 240XCESS - MYYTY!

Myydään kuvien mukainen koskari, jolla on käyty tasan kerran koskessa, kerran on kierretty Hirssaari (koska silloin se tuntui hyvältä idealta), mutta enimmäkseen viettänyt kesät vajan vintillä ja talvet uimahallissa. Ne pehmusteet (reisituet mitälie) on vielä liimaamatta paikoilleen. Enköhän minä ne löydä jostain autotallin kätköistä kun oikein penkaan.

Ostin tämän eskimokäännösreenejä varten ja luulen osaavani sen tempun nyt jotenkin, joten ei ole välitöntä tarvetta tälle. Ei, en usko ehtiväni koskeen tänä(kään) kesänä kovinkaan montaa kertaa. Yksi on jo saavutus, ja enemmän kuin kaksi olisi jo jonkinsortin ihme.

Tämähän ei uutenakaan ollut kovin kallis, ja minä pyydän 300€, mutta saa myös tehdä tarjouksen. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin tämä on jotenkin uudistettu versio.






lauantai 5. toukokuuta 2018

Laituri meni uimaan ja muita pikkujuttuja

Blogi viettää hiljaiseloa, mutta jos ei ole mitään kerrottavaa, niin ei jaksa väkisin tekstiä vääntää. Olen minä muutaman kerran ehtinyt vesille, mutta lenkit ovat olleet aika lyhyitä ja keli hyinen. Meno ollut aika nihkeää, ja kroppa ei tauon jälkeen ole vielä tottunut istumaan pidempiä matkoja kajakissa. Haetaan nyt pikkuhiljaa sitä fiilistä, rentoutta ja varmuutta, kyllä se sieltä taas löytyy. Tai no, vajan pooloaltaassa uskalsin jo tehdä ensimmäiset alatukikäännökset niin, että melkein kainalo laahasi vettä pitkin. Oli aika syvä noja, itsekin vähän hämmästyin. Tämä siitäkin huolimatta, että kuivapuku on juuri nyt mallia "ei täysin kuiva". Onko se sitten itsevarmuutta, vai tyhmyyttä kikkailla rikkinäisen kuivapuvun kanssa niin en ota kantaa.

Rannan tuntumassa kuitenkin temppuilin, enkä missään Äyspäällä. Kesällä pitää taas tehdä Elvis-versiota alatukikäännöksestä. Siinä siis tehdään mahdollisimman pitkälle nojaava käännös (jos kainalo kyntää vedessä, se on just hyvä), aurinkolasit pitää olla ehdottomasti päässä ja sitten se kaikkein tärkein: ei katsota sinne työmaan suuntaan, vaan katsotaan taivaalle nenää pitkin ja täten osoitetaan täyttä halveksuntaa tempun onnistumista kohtaan. Jos mela haukkaa, niin sitten haukkaa ja äijä lähtee uimaan ... mutta tyylillä.

Löysin vajan nurkasta tuommoisen KoMe-viirin. Vähän M-kirjain repsottaa, mutta hauska löytö. Tehty varmaaan jotain Suomi-meloo tapahtumaa varten?

Kuivapuku meni rikki ihan omaa tyhmyyttä. Olin roikottanut sitä talven autotallissa henkarissa ja henkari oli jossain vaiheessa talvea liikkunut niin, että puku itseasiassa roikkui kaulamansettin varassa. Henkarin haaran pää siis painoi suoraan mansettia, kun se olisi pitänyt olla jossain hihan sisällä. Mansettiin oli tullut rasituksesta reikä/repeytymän alku ja ei paljoa tarvittu, kun koko mansetti repeytyi. Eli (minulle näköjään) jokakeväinen mansetinvaihtoprojekti on taas menossa, ja jo puolivälissä. Vanha mansetti on jo irroitettua, ei muuta kuin uutta tilalle. Projekti saattaa tulla valmiiksi ennen peruskurssia, eiköhän, luulisin, varmana.

Tänä keväänä jäi se jäiden seassakin puljaaminen vähemmälle, kun tauti osui juuri siihen kohtaan, kun olisi ollut vielä "jääkausi" päällä. Toipuminenkin otti normaalia pidempään jälkitauteineen, joten kai se on pikkuhiljaa myönnettävä, että vuodet eivät pelkästään kulu, ne myös kuluttaa.

Tänään oli kuitenkin kaunis päivä, tauti selätetty ja vaikka en vesille ehtinyt/jaksanut, niin muutama tunti tuli touhuttua seuran askareiden parissa. Oli meinaan aika laittaa laituri vesille ja sehän on monelle samalla melkeinpä kauden virallinen aloitus.
Lauturin kehikko saatu veteen, ja se kelluukin vielä, hyvä. Antti touhuaa omiaan, ei ehkä kannata kysyä, että mitä.

Talkooväkeä oli juuri sopivasti, kaikille riitti järkevää puuhaa ja meitä hemmoteltiin letuilla. Parhautta, ja suuret kiitokset paistajille. Koska vajan merenpuoleisen ulkoseinän uusiminen on kesken, niin kaikenlaista pientä siivouspuuhaa löytyi yllin kyllin, sen laiturin uittamisen lisäksi.

Laituria uudistettiin pari kautta sitten niin, että siitä lähtee kansi kolmessa palassa irti. Joka tarkoittaa sitä, ettei tarvita enää tusinaa miestä äheltämään, liikkuu pienemmälläkin porukalla.  Pientä säätöä tarvitaan kuitenkin aina, sekä viiden kilon hienosäätölekaa, ja tänä vuonna myös rälläkkää, mutta yhtä kaikki siellä se nyt kelluu. Lähtekää ihmiset vesille, hopi hopi.

Sitten kansipalat paikoilleen. Pekka: onko sillä väliä kumpaan päätyyn tämä menee? Ei ole, ihan sama miten päin ne siellä on. Ei muuten ollut :-)
Uusi ruohonleikkuri tuli sekin testattua. Hyvin toimii ja varsinkin ruohon kerääjä todettiin hyväksi kapistukseksi. Ei tule jatkossa kajakkien pohjien mukana niin paljon ruohoa sisälle vajaan, kun sitä nurmikkoa pitää kuitenkin leikata melkeinpä viikottain.

Vähän hienosäätöä rälläkällä, ja hyvä tuli. Tolppien päitä oli vuosien varrella lyöty lyttyyn sen verran, että kinnitysrenkulan pujotus ei enää onnistunut. Piti katkaista putki, että homma onnistui.
Vajan suihkutilojen tilanne on lohduton, remppa on pahasti kesken ja saa nähdä ehditäänkö se laittaa nippuun ennen peruskurssia, joka lähestyy hurjaa vauhtia. Toivottavasti.

Vajan ovikoodi on ollut tapana aina vaihtaa samalla, kun laituri lähtee uimaan, mutta ei tällä kertaa. Paikalla ei nimittäin ollut ketään, joka olisi osannut tehdä mokoman operaation. No, rempan takia väkeä tulee ja menee vajalla taatusti seuraavat viikot, joten ehtiihän tuon myöhemminkin.

Ilmoitan kyllä kaikille sitten kun se koodi on vaihdettu ja tiedän itsekin mikä se on. Toistaiseksi vanha koodi toimii vielä.

maanantai 1. tammikuuta 2018

Uusi kausi avattu, ja kauden 2017 rääppiäiset

Tärkein asia ensin: kausi 2018 on minun kohdalta avattu. Kiersimme Aijan kanssa Hirssaaren ja Kortetsaaren kohtuullisen hyytävässä kelissä. Saa nähdä koska tuo menee jäähän, mutta samapa tuo. Ei sinne kuitenkaan viikolla pääse, kun pitää olla töissä valoisaan aikaan. Timo muuten muistaa väärin, se meri ei jäätynyt 2.1.2017, vaan "vasta" 6. tammikuuta. Todisteet, täällä, ja täällä :-)

Tuulta päin. Meinasimme ensin mennä suoraan Keisarinsataman läpi, mutta vastatuuleen punnertaminen hyydytti ja trimmasimme pläniä lennosta ja suuntasimmekin tuosta Hirssun suojaan ja suunta vaihtui vastapäivään.

Yöllä satanut lumi kellui veden pinnalla sentin kerroksena odottamassa pakkasta.

Sohjoon jäi kivat jäljet. Vähän kuin olisi mannapuurossa melonut.

Norssalmessa oli pieni pomppulinnan tapainen. Mitä lähemmäs silta tuli, sitä isommaksi aalto kasvoi.


2017 muistelot

Jos kautta 2017 pitäisi kuvata yhdellä sanalla, niin "mitätön" hiipii ensimmäisenä mieleen. Jotain kertoo sekin, että unohdin eilen täysin, että pitäisi varmaan tännekin tehdä jonkinlainen yhteenveto, kun kausi kerran loppui. Muistin asian ensimmäisen kerran noin puolenyön aikaan, joten en sitä lähtenyt enää raapimaan kasaan. Yritetään nyt tehdä jonkinlainen summaus.

Kausihan alkoi komeasti eväsretkellä Lehmäsaareen. Harvemmin on Tammikuussa käyty niillä nurkilla makkaranpaistossa, mutta vuonna 2017 kausi avattiin semmoisella retkellä. Se lupasi hyvää, mutta toisin kävi...

Lehmäsaaren katoksessa evästauolla (=makkaraa!) 1.1.2017
Kesä 2017 ei tosiaankaan suosinut sään puolesta. Kylmää ja sateista, ja vedet lämpenivät uimakuntoon joskus elokuun puolella. Jäi temppuilu aika vähiin viime kesänä. Ei pahemmin kikkailtu, vaan  melottiin suoraan eteenpäin.

Timon ja Antin kanssa Lehmäsaaressa joskus Huhtikuun alkupuolella. Tämä oli se reissu kun allekirjoittanut piiputti pahemman kerran kotimatkalla. Noin jälkikäteen ajatellen se ei ehkä ollut hyvä idea pelata pleikkaa aamuneljään, ja tissutella samalla kun kerran tiesi, että aamulla olisi edessä melkein 20km melontaretki, mutta hengissä selvittiin siitäkin. 
Koskeen en ehtinyt vuonna 2017, enkä lupaa mitään vuodelle 2018. En ole löytänyt koskesta sitä juttua, joka vetäisi minua sinne. Ehkä en ole etsinyt tarpeeksi päättäväisesti, ja toisaalta aikaa on rajoitetusti jne. jne. (seliseli)
Seuran kalustoa yhteiskuvassa. Saatiin monta uutta hienoa kajakkia \o/
Kauden kohokohdat olivat tänäkin vuonna lukuisat retket. Niin porukalla, kuin soolona tehdyt. Ne soolokeikat taisivat tosin kaudella 2017 jäädä aika vähiin, mutta toisaalta kahden yön omatoiminen läpsyttely Koukkusaaren kautta Pitkäviiriin jää kyllä mieleen pitkäksi aikaa. Mennessä kesän melkeinpä ainoat helteet, takaisin tullessa suorastaan merellinen meininki ja boonuksena ensimmäinen kotivesillä pongattu merikotka.

Peruskurssi reskuttaa, ja uskokaa pois, tuo vesi on hyytävän kylmää.
Norjassakin tuli käytyä, lähes jo perinteiseen tapaan. Kolmas vuosi putkeen OutwardBoundsin (ja Sutisen Petrin) kanssa Norjassa, ja jos vaikka uutuudenviehätys olikin karissut, niin kyllähän ne maisemat (ja se vesi) ovat aina jotain ihan muuta kuin kotona. Miekkavalasparven muistelu saa edelleen hymyn nousemaan korviin saakka, oli se niin hieno pongaus.

Otetaanpa uuden alkoholilain kunniaksi huikka ruotsalaista mellanööliä tunturimaisemissa. Kuvan nappasi Timo, tauolla jossain Ruotsin puolella, kotimatkalla Lofooteilta. Kiitos siitä, ja tuo olutkin oli parempaa kuin mitä ennakkoluuloisesti odotin.
Melkein unohdin, mutta minähän vedin toisen, seuran järjestämistä peruskursseista. Jännitimme vesien lämpötilaa ja kehittelimme vaikka mitä plänejä jos emme pystykään reskuttamaan, mutta hyvin se sitten loppupelissä meni. Jotain vuoden 2017 keleistä kertoo se, että peruskurssi joutui juoksemaan sisälle raekuuroa pakoon, kesken allekirjoittaneen avauspuheiden. Muuten tuo mainittu kurssi jää minulle mieleen lähinnä siitä, että sairastuin kesken kurssin ja vedin sen niin puolikuntoisena, että ei ole tosikaan. Kun kaikki muutkin aktiivit olivat enemmän tai vähemmän sairaana, niin ei löytynyt siihen hätään ketään toistakaan tilalle. Ei oikein pysynyt paketti kasassa, kun kuumeinen mieli harhaili, mutta toivottavasti kenellekään ei jäänyt suurempia traumoja.

Heidi hankkimassa itselleen saikkua norjalaisesta jäätikköpurosta. Kenellekään muulle tuosta vedestä ei tullut mitään, mutta Heidi onnistui koukkasemaan itselleen melko ärhäkän bakteerin, jonka nimeä en nyt enää muista.
Mitähän vielä? Tonni ei mennyt rikki, enkä ole varma paljonko jäi vajaaksi. En ole muistanut ihan kaikkia kilometrejä viedä lokiin, mutta jos arvaan tässä, että kauden 2017 kokonaismäärä oli noin 850km, ollaan varmaan aika lähellä totuutta.

Niin joo, joku mielenhäiriö varmaan syyskokouksen väellä, kun olivat sitä mieltä, että minä voisin ruveta seuran sihteeriksi. Opetellaan nyt sitten niitäkin hommia tässä sivussa.

Kinkkua sulattelemassa joulupäivänä 2017. Marju oli tehnyt meille evääksi tuollaisia hassuja lumiukkopipareita. Minun oman sisällä oli punaista marmeladia. Marju päätti, hetikohta kuvan ottamisen jälkeen, ruokkia omallaan kaloja, joten emme saa koskaan tietää minkä värinen marmeladi hänellä oli täytteenä.
Nyt kun tarkemmin mietin tätä raapustellessa, niin ei se 2017 niin mitätön loppupelissä ollutkaan. Kaikenlaista pientä, ja isompaakin tapahtumaa mahtui mukaan, ja monipuolisesti. Eli ihan OK kausi sittenkin, vaikka ensin tuntui. että siinähän tuo tuli läpsyteltyä seuraavaa kautta odotellessa.

Jälleen kerran kaikille, uusille ja vanhoille melontakavereille tasapuolisesti: kiitos kaudesta 2017!

Ja jos nyt ette tänään ehtineet vesille, niin ei huolta. Kautta on vielä kivasti jäljellä, ehditte varmasti vesille kauden 2018 aikana. Ja vaikka se kohta varmaan jäätyykin hetkiseksi, niin uimahallivuorot pyörivät läpi talven. Tervetuloa mukaan.