maanantai 22. huhtikuuta 2019

Kotkan saaren kierto, väylää etsimässä, ja retkikauden avaus

Varmaan näistä kaikista olisi voinut tehdä ihan oman tarinansa, mutta enpä saanut aikaiseksi. Kun nyt kuitenkin on käyty jo muutaman kerran vesillä, niin laitetaan jotain juttua niistä.

LA 13.4 Kotkan saaren kierto
Läksimme Timon kanssa kahdestaan kiertämään hetikohta aamusta Kotkan saarta. Usein kierrän tämän reitin itse vastapäivään, mutta koska meitä oli varoiteltu etukäteeen Kantasataman jäälautoista, päätimme lähteä myötäpäivään. Olisihan siitä aikamoinen matka palata takaisin samoja jälkiä, jos Kivisalmi olisikin vielä jäässä, ja me siellä Kantasataman puolella.

Huoli osoittautui turhaksi, vaikka muutama tiivis jäälautta hetikohta salmen jälkeen vastaan tulikin. Sää suosi, keli oli aivan pläkä ja vaikka tekniikka oli täysin hukassa matka joutui jotenkin. Ei ollut vielä juurikaan pörriäisiä ja katsoessa tyyntä merta horisonttiin vapauden tunne oli talven jälkeen typerryttävä.

Kun kerran keli suosi, niin kuittasimme samalla Varissaaren ja ihmettelimme matalalla olevaa vettä. No, kyllä se sieltä taas jossain vaiheessa palaa takaisin. Boonuksena näimme vielä ennen vajaa merikotkan, joten ei yhtään hassumpi reissu.

Jäälauttoja tuli vastaan heti Kivisalmessa

Muutama sata metriä myöhemmin tuli toinen kasautuma, mutta siinä ne sitten olivat

Ihan uusi tuttavuus

Timo saanut selfiet otettua, ja matka jatkuu

Keli oli ns. kohdillaan


SU 14.4 lähivesien läpsyttelyä
Kotkan saari tuli jo kierrettyä, ja oikeasti Keisarinsatama on tylsääkin tylsempi melottava. Ei oikein napannut se reitti heti toisena peräkkäisenä päivänä. Tiesin, että pussi oli jo auki, mutta minua kiinnosti enemmän reitit Äyspään suuntaan ja Hirssaaren ympäri. Autolla olin tähystänyt tieltä sen verran, että Hirssun kierto ei vielä onnistu, muttä Äyspäälle saattaisi jo päästäkin. Eikun tutkimaan tarkemmin.

Munsaaren sillan alta menevä väylä oli vielä tukevasti jäässä, joten sinne oli ihan turha mennä edes kuikuilemaan. Kiersin siis Keisarinsataman puolelta, ja aika pian kävi selväksi, että kyllä siitä varmaan Äyspäälle pääsisi. Parikin venettä oli nimittäin avannut jo väylää, mutta varsinaista avovettä ei ollut tarjolla. Jääsohjossa melominen ei tällä kertaa innostanut, joten lähdin seuraavaksi tutkimaan kuinka pitkälle Hirssun kiertoa oikein pääsisin.

Myös Hirssun suuntaan oli vene avannut väylää, ja kun sohjoa oli paljon lyhyempi matka tarjolla, niin sekaan vaan. En uskonut, että reitti olisi koko matkalta auki, mutta jos vaikka edes uimarannalle asti. No, eipä päässyt. Matka tyssää Lossaaren pohjoispäähän, mutta tulipahan käytyä. Leppoisaa läpsyttelyä, ja kuitenkin 10km edestä "tutkimusmatkailua".

Äyspäälle tekisi mieli, mutta ei niin paljoa, että meloisin 4km suuntaasa tuossa puurossa.
Hirssun kupeessa sentään viitsi vielä käydä. Ei ollut kuin 300m suuntaansa tämmöistä "avovettä".


19.-20.4 Musaholma
Oli ollut puhetta, että jos kelit suosisivat, ja muut asiat loksahtaisivat kohdilleen niin voitaisiin avata jo pääsiäisenä retkeilykausi. Kelit kyllä suosivat, mutta muuten oli ihmisillä muita harmeja/menoja/tautia, että retkikunta kutistui kahteen melojaan. Kelin puolesta on aivan sama minne mentäisiin, eikä minulla ole mielessä mitään erityistä paikkaa. Kysyn siis Teijalta, että mihin hän haluaisi mennä ja eikun kajakkien keulat kohti Musaholmaa.

Aurinko paistaa, ja hieman tuuleekin, mutta ei häiritsevässä määrin. Tekniikka on aivan hukassa ja retkilastissa oleva kajakki ei välillä halua liukua eteenpäin sillä helppoudella, mihin olen tottunut. No, kyllä se sieltä taas löytyy kauden edetessä.

Tauko pidetään Koukkusaaressa ja pienen tauon jälkeen melominenkin tuntuu sujuvan paremmin. Musaholmaa lähesstyessä "ihastelemme" paria luotoa, jotka ovat merimetsojen jäljiltä aika sileässä kunnossa. Ammoniakki ja kala tuoksuu, melko merellinen miljöö siis. Merimetsot eivät ole kiinnittäneet meihin mitään huomiota, joten kun molemmilta luodoilta nousee äkkiä ilmaan kymmeniä merimetsoja, olemme hieman ihmeissämme. Syy kuitenkin selviää melkeinpä samantien. merikotka on tullut etsimään itselleen pientä huikopalaa ja saamme ihailla petolinnun menoa lähietäisyydeltä. Neljäs kerta tänävuonna vesillä, ja kolmas merikotkabongaus. Ei huono startti.

Musaholmassa on usein veneilijöitä iltanuotiolla, mutta ei tälläkertaa. Telttapaikoistakaan ei tarvitse tapella, kun meitä on vain kaksi. Eikä varmaan muutenkaan, kyllä Musaholmassa paikkoja riittää. Se paras paikka jää käyttämättä, koska ei ole harava mukana. En koskaan muista, että täällä niitä käpyjä piisaa, eikä minua yhtään huvita alkaa huhkimaan niitä pois teltan alta. Annan sen "parhaan" paikan olla, ja virittelen telttani siitä 10m sivuun. Siinä kohtaa riittää, kun potkii muutaman kävyn pois ja viskoo pari oksaa sivummalle.

Saari on nopsaan kierretty, kaunistahan täällä on ja väkisinkin hymy pyrkii naamalle. Kyllä tänne pääsyä oli taas odotettukin. Käymme ihailemassa kallion  kivitekstejä, eikä viime kerralla aloitetusta hävyttömyydestä (jäi kesken, vaikka oli Pekka apurina) ole enää jälkeäkään, joten olkoot. Ei jaksa. Hieron kuitenkin sosiaalisen median kautta muille melojille naamaan sitä faktaa, että me ollaan täällä, ja te siellä. Niin onnistuneesti, että vastaisku lienee (sitten joskus) raivoisa. En minä kaikille retkille kuitenkaan pääse :-)

En katsonut säätiedotuksia, mutta paria päivää aikaisemmin olin aamusta varhain liikenteessä työkeikan takia. Silloin mittari näytti aamu kuudelta vielä paria astetta pakkasta, että hieman jännitti kauden ensimmäinen yö teltassa. Olin varautunut lisäeristyksellä ja makuualustan alla minulla oli teltan pohjaa vasten ohut foliomatto, jonka laitoin heijastamaan kylmän takaisin maata päin. En tiedä toimiiko se noin, vai onko tuo vain teoriaa. Sen päälle laitoin armeijan huovan, josta riitti taiteltuna neljä kerrosta ja tämän päälle sitten varsinainen makuualusta ja makuupussi. Jäi nyt linnunpöntöt tuomatta saareen, kun niiden tilan vei lisälämmöneristys.

En tiedä kuinka lähellä nollaa yöllä käytiin, mutta herätessä puhelin väitti asteita olevan noin viisi. Yöllä ei tullut kuuma, eikä kylmä, joten siis varmaankin ihan sopiva. Luonto oli äänekäs joten aika kevyttä se uni kuitenkin oli.

Aamulla tuulee sen verran, että siirryn aamupalan tekoon toiselle puolelle saarta. Onneksi saan Teijan kohta seurakseni, niin minulla on todistaja seuravalle lintuhavainnolle. Monenlaista vesilintua on jo nähty, ja useammat jäävät tunnistamatta, mutta kun lähelle laskeutuu teeri loksahtaa minulta suu auki. Eipä ole mokomaa tullut nähtyä moneen moneen vuoteen, mutta tuossa semmoinen nyt istua tönöttää. Ei tosin pitkään, taitaa huomata meidät ja vaihtaa nopsaan saarta, eikä mitään mahdollisuutta ottaa siitä kuvaa.

Leiri kasaan, ja kotia kohden. Tuulikin laantuu ennen kotimatkan aloitusta ja aurinko helottaa taas lähes pilvettömältä taivaalta. Retkikamoja kasatessa muistin monta asiaa, osan viime tinkaan, mutta muistin kuitenkin. Yhden jutun kuitenkin unohdin totaalisesti. En suonut asialle yhtäkään ajatusta, mutta ehkä sitten ensi kerralla muistan sen hatun. Nyt en ole muistanut pakata sitä mukaan ja naama palaa, sillai kunnolla. No, onpahan hyvä tekosyy olla pari päivää sisällä ja vaipua Netflix koomaan.

Retkeilykausi on kuitenkin avattu, jesh \o/




luntakin vielä löytyi




Löytyi rantasauna, katto vain puuttuu.

20km tuohon suuntaan ja ollaan kotirannassa

Tauko Kuussaaressa

sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Kausi 2019 avattu

Ei tullut tänä vuonna uudenvuoden päivän melontaa, kuten monena vuonna aikaisemmin. Meri oli kyllä auki Mansikkalahdessa, mutta ei vain saanut aikaiseksi. Lisäksi puuttuneeet kattotelineet hidastivat suunnitelmia, kun ei kajakkia oikein voi auton perässäkään vetää, vaikka siellä koukku onkin. Eikä muuten ole vieläkään niitä telineitä, höh.

Pari viikonloppua sitten olisi ehtinyt, mutta eipä huvittanut lähteä vesisateeseen kautta avaamaan. Tänään paistoi aurinko, eikä juurikaan tuullut. Vaikka Keisarinsatamasta ei vielä pääse ulos, niin oli siellä jo niin paljon vettä auki, että saisi halutessaan ihan kunnon lenkin heitettyä.

Olin ajoissa liikkeellä, vaikka olimme sopineet yhteislähdöstä kymmenen aikoihin. Halusin tehdä ekan lähdön itse, omassa rauhassa jne. Kajakin luukkuja sulkiessa löytyi kaikenlaista tavaraa, joka oli talvehtinut kajakissa, ja lisäksi muistin, että korjauslistalla on edelleen kansiköysien uusiminen takakannelle. Meni poikki viime kesänä, ja ei vain osunut Welhonpesä matkan varrelle, että olisi saanut uudet köydet hankittua.

Kaikinpuolin ideaalinen keli aloittaa kausi, vaatettakin oli sopivasti ja pipo varmaan ensimmäistä kertaa päässä tämän talven aikana. Ei ollut kiire mihinkään, totuttelin taas istumaan kajakissa ja hain oikeaa rytmiä ja tekniikkaa. Ei tänne mitään kilsoja ole tultu kauhomaan, tai nopeusennätyksiä tekemään, vaan fiilistelemään.

Lintuja oli todella paljon, ja aika monta lajia tunnistinkin. Yksi kauden kohokohdista taisi tulla jo tähän ensimmäiseen melontaan. Melon kaislikon reunaa pitkin ja huomaan äkkiä rannassa ison ruskean ... jonkun. Ensin luulen, että jonkun idiootin kissa on siellä vapaana, kesken lintujen kiivaimman pesintäkauden aloituksen. Päätän meloa lähemmäs, että "kohta saa katti kyytiä", kun huomaan erehtyneeni ja kunnolla.

Otus kääntää päätään, nokka tulee näkyviin ja ennen kuin ehdin edes kunnolla toipua tästä, se levittää siipensä ja sitä siipiväliä piisaa. Sitten se siirtyy muutaman kymmenen metriä poispäin minusta, laskeutuu ja kääntyy mulkoilemaan minua. Kauden ensimmäinen merikotka pongattu, ja vain noin kilometri meidän vajalta. Aivan Munsaaren rannan tuntumassa, oho.

Kovin lähelle kotka ei itseään laske, mutta kun oikein pistää kameran zoomit tappiin ja useamman kerran yrittää, niin saan kuviakin muistoksi.

Kympiltä saapuu lisää melojia, ja kivahan se on tuttuja pitkästä aikaa tavata ja jauhaa pask... parantaa maailmaa. Taisitte kuitenkin nyt jäädä toiseksi, koska ... niin no, kotka ... sorry :-)

Kuvan rakeisuus ehkä kertoo, että zoom on tapissaan ja kuvasta on rajattu >95% pois.

Sitten kun saan kerrankin kunnollisen lentokuvan kotkasta, siihen keskelle kuvaa osuu joku hemmetin kuivunut kaisla. Eikös kaupungille voisi sälyttää velvoitteen käydä niittämässä nämä pois aina talven aikana, ettei tämmöistä pääsisi tapahtumaan?