maanantai 30. heinäkuuta 2018

Helppo meriretki 2018

Helppo meriretki on KoMe:n "matalan kynnyksen" retki, joka on aina mukana toimintasuunnitelmassa, ja jolla yritämme houkutella uusia rohkelikkoja mukaan vähän normilenkkiä pidemmälle, tutustumaan lähisaaristoon.

Lupauduin vetämään retken, josta vaikutti tulevan sään puolesta mielenkiintoinen. Helleaallo eikun jatkuu, ja jo pelkästään se alkoi rajoittamaan mahdollisia kohteita. Kun retken nimi kuitenkin on _helppo_ meriretki, niin jo pelkästään sen takia esim. Haapasaaristo on pois laskuista. Ei tarvitse olla kovinkaan kummoinen tuuli, kun siirtyminen Haapasaaristoon ja sieltä pois, täyttää ns. merellisen meningin kriteerit mennen tullen. Helppo ei välttämättä ole määritelmä joka ensimmäiseksi tulee mieleen jos päättää mennä sinne. Kilometrejäkin tulisi vajalta riittävästi. Koska tiesin, että mukaan oli tulossa ekakertalainen, niin tappohelle korosti karsintaa, ja pläni alkoi hahmottumaan: Koukkusaareen, koska riittävän lähellä. Noin 12-15km suuntaansa, ja sen kyllä jaksaa tässäkin helteessä. Hieno saari, joten minua ei haitannut pätkän vertaa, että menisin sinne kolmatta kertaa tämän kauden aikana. Kun sääennuste vielä lupasi myötätuulta SU päivälle, niin valinta oli loppupelissä kohteen osalta helppo.

Mielenkiintoiseksi sääennusteen teki luvatut ukkosmyrskyt. Netti on täynnä varoituksia ja kun avaan kännykän Supersää-sovelluksen, en ensin tajua sen näyttämästä kartasta yhtään mitään. Se on täynnä mustia pisteitä ja minulta menee hetkinen tajuta mitä ne oikein merkitsevät: salamoita ja ukonilmaa.

Menen LA rantaan hyvin mietteliäänä. Olenko minä täysin edesvastuuton henkilö, jos vien porukan merelle retkelle, kun sääennuste kerran lupaa rajuja ukkosmyrskyjä? En jaksa edes uskoa, että ketään ilmestyy paikalle. Ovat lukeneet samat ennusteet kuin minäkin ja pelästyneet. Ja mitä vielä. Kun pääsen rantaan siellähän Heno ja Terhi jo nostelevat kajakkeja pakun katolta rantaa kohden. Lisäksi ilmestyy kaksi muuta lähtijää, eli kaikkiaan viiden hengen seurue, mikä on aika hyvin ottaen huomioon, että monella aktiivilla sattui tähän viikonloppuun muuta menoa.

Kerron sääennusteesta ja vilkuilemme pilvettömälle taivaalle. Sääkartta on kieltämättä rajun näköinen, mutta mistä se ukkonen ja salamat voisivat tulla, kun siellä taivaalla ei ole pilven pilveä, ja ilmakin seisoo. Eikun pakkaamaan paattia, kyllä tästä retki saadaan aikaiseksi.

Tavarat menevät kyytiin rutiinilla, vaikka kaiken aikaa onkin pieni kutina, että olisin unohtanut jotain. No, tuskin se oli mitään tärkeää. Vesille ja kohti Koukkusaarta, yhden pysähdyksen taktiikalla.

Jos lähtee länteen päin, tykkään pysähtyä Kuussaaressa, koska siellä on a) hyvät rantautumispaikat, ja b) siellä on vessa, asia, joka tuntuu tulevan usein ihmisille yllätyksenä sekä c) Länteen mennessä se on noin 10km kohdalla muutenkin, eli matkankin puolesta hyvä taukopaikka.

Tauon jälkeen matka jatkuu, ja näköjään jos menemme Pikarikiven ohi Henon ollessa mukana seuraa tauko, ja ylimääräinen akrobatianumero. Sinnehän tuo taas kiipeää. Pitää kuulemma saada uudet profiilikuvat. Itse en viitsi edes yrittää. Sen nimi olisi uimakeikka, jos minä lähtisin yrittämään sinne kiipeämistä, 100% todennäköisyydellä.

Valitsemme leiripaikan Koukkusaaren länsipuolelta. koska sinne käy tuuli. Ei ötököitä, ja edes jonkinlainen mahdollisuus asetella telttansa niin, että siinä olisi läpituuletus. Iltanuotiota emme tee. On sen verran rapsakan kuiva saari, että iltanuotion virkaa hoitaa allekirjoittaneen mukanaan raahaama (retki)kaasugrilli. Juu, semmoinen mahtuu minulle kyytiin, kunhan jättää sen kotelon rannalle.

Iltanuotion puutteesta huolimatta jaksamme parantaa maailmaa auringon laskuun saakka, ja sitten onkin aika kömpiä yöpuulle. Teltan ilmastointi onnistuu hyvin, ja sitä pitää vähän pienentää keskellä yötä, koska tuuli alkaa nousta. Muuten yö menee naapurin teltan liepeen läpsytystä kuunnellessa :-) Se unohtunut asia oli muuten tyyny, mutta onhan näitä improvisoitu ennenkin.

Aamulla saan kivan boonuksen, kun pääsen itsekin todistamaan merikotkan lentoa. Varmaan sama yksilö, jonka toiset näkivät edellisenä iltana omalla pienellä kävelylenkillään. On se komea lintu, ei voi muuta sanoa. Olemme kaikki suht. aikaisin hereillä ja muutenkin reippaita, koska olemme valmiita kotimatkalle aika tarkalleen yhdentoista aikaan. Ehdotan, että jos kierretään tämä saari pohjoispuolelta, ja pidetään taas tauko siinä Kuussaaressa. Ehdotus saa kannatusta, ja eikun matkaan, myötätuulessa. Pieni ero siihen, kun mentiin sama matka kuukausi sitten aikamoiseen vastatuuleen. Silloin sai välillä meloa tosissaan, että kajakki olisi liikkunut edes vähän eteenpäin. Nyt saadaan lasketella myötätuulessa ja matka joutuu.

Koukkusaaren pohjoispäässä on pitkä kivikko, jota en yleensä jaksa kiertää. Aivan rannan tuntumassa on nimittäin hiekkakannas, josta joskus pääsee menemään. Kunhan vähän käsillä auttaa. Kuukausi sitten kannas oli pari metriä kuivaa hiekkaa, joten kantohommiksi meni. Nyt siinä on ehkä 5cm vettä, josta saattaa päästä. Eikun kokeilemaan. Ei tarvitse kantaa, mutta käsillä saa auttaa moneen kertaan ja nitkuttaa, ennen kuin kajakit ovat väljemmillä vesillä. Melkein kaikilla on ylityksen jälkeen evät jumissa, mutta onneksi on kavereita auttamassa sen ongelman kanssa.

Hetikohta kannaksen ylittämisen jälkeen on paluumatkan toinen "kohokohta" eli läheisen Kivisalmen pujottelurata. Ahdas salmi, jossa on tasan yksi reitti, mutta joka on viime kertaan verrattuna helppo nakki. Vesi on nyt korkealla, joten eihän tästä ole mitään vastusta. No, tulkaa kokeilemaan joskus kun merenpinta on alhaalla, niin on enemmän haastetta.

Tauko taas Kuussaaressa ja sitten Äyspään ylitykseen, pienessä vinosti takaapäin tulevassa aallokossa. Kovin korkeaksi aallokko ei pääse nousemaan, noin 30cm korkeaa aaltoa ja muutama yksittäinen 40cm on seassa, onneksi. Tämä on kuitenkin edelleen helppo meriretki. Myös ensikertalainen pärjää hienosti, vaikka taisi vähän jännittää. Myötätuuli kotia mennessä jne.

Hieno retki tästä loppupelissä tuli, vaikka oikeasti se sääennuste jännitytti urakalla. Ei tullut ukkosta, tai salamoita, sateesta puhumattakaan, ja tuulikin pysyi maltillisena. Kiitos kaikille osallistujille, oli lystiä.

Minulta taitaa puuttua joku miesgeeni, kun ei yhtään kiinnosta kiivetä isojen kivien päälle. Olivat ne sitten kuivalla maalla, tai tämmöisiä hieman vaikeammin saavutettavia.
iltapala (huomaa hieno kaasugrilli)

ja iltapala, on niillä hieman eroa
Taas me päädyttiin tänne kivikkoon, ne hiekkarannat ovat vissiin kieltolistalla tai jotain. No, ainakin telttapaikoissa riitti.
Tuon verran keräsin roskaa ja toin maihin. Tai no, tuo styrox-laatkko ei sittenkään mahtunut mukaan. Pistin kiviä päälle, ettei karkaa mihinkään ja ehkä sitten seuraavalla kerralla.
Lievästi "töisevä" (terveisiä Sutiselle) kannaksen ylitys, mutta kyllä siitä läpi pääsi ilman, että piti poistua kajakista.

perjantai 20. heinäkuuta 2018

Hikinen keikka - Virolahti Kotka

Blogi on viettänyt pientä taukoa, kun ei ole vain jaksanut satuille tänne mitään. Syytän tällä kertaa vaikka jalkapallon MM-turnausta, joka oikeasti vei todella ison viipaleen Kesä-/Heinäkuun ajasta. Se ei tosin selitä etten sanut tarinaa aikaiseksi esim. peruskursista, mutta kuitataan se nyt vaikka tässä samantien:

Vedin kauden 2018 KoMe:n järjestämän ainoan melonnan peruskurssin. Oli hyvä ja aktiivinen porukka, kiitos osallistuneille. Melkein vedin lonkalta koko shown, koska töissä oli semmoinen kiire, että hyvä kun aina ehdin edes rantaan, ei pahemmin ehtinyt valmistautumaan.

Mitäs muuta? No, kävin minä Kuolioludossa päiväretkellä kamujen kanssa. Huutamassa niemen nokassa puhelimen ruudulle, kun Islanti pelasi tasan Argentiinan kanssa. Melkein jäin yöksi, mutta kun piti olla seuraavana  päivänä ottamassa koppia partioleiriltä palaavista pojista, niin mieluummin tulin sitten lopulta yötä vasten kaikessa rauhassa kotiin, kuin kelloa vastaan seuraavana päivänä.

Niin joo, ja autoinhan minä jokiretken logistiikan kanssa, eli vedin kärrillisen kajakkeja Kultaalle. LA mentiin Tarun kanssa Koukkusaareen jokiretkeläisiä vastaan yöksi, niin eikös nämä painaneetkin sitten Kuussaareen. Ei auttanut, vaikka rommilla yritin houkutella. Jotain tuulesta temmattua tekosyytä käyttivät ;-)

Timo tekee lähtöä jokiretkelle.
Sitten siihen Virolahden retkeen, jota mietittiin pitkään ja viime vuonna jo melkein kokeiltiinkin. Silloin tuuli sotki suunnitelmat, mutta nyt sitä ongelmaa ei ollut. Koska kesäloma on aina kivasti kesällä, minäkin pääsin matkaan ja aluksi oli tarkoitus mennä tikitaki auton kyydissä ja jättää oma auto vajalle. Mahtava sää houkutteli kuitenkin väkeä rantaan siinä määrin, että kärry alkoi täyttymään nopsaan. Kun kärrissä oli enää kolme slottia jäljellä, ja nurmikolla vielä viisi kajakkia, piti alkaa miettimään lisää kuljetuskapasiteettia. Tämähän oli pelkästään positiivinen ongelma ja montaa sekuntia en miettinyt, kun lähdin hakemaan oman auton katolle kattotelineitä. Kun vielä löytyi kuski ajamaan se takaisin vajalle retkemme lähtöpaikasta, tämä oli oikeastaan ns. no-brainer.

Loppujen lopuksi sitä tavaraa tuli minunkin autoon paksiin ja takapenkille niin paljon, että en tiedä miten niiden kanssa olisi mahduttu yhteen tilataksiin. Nyt lähdimme matkaan niin, että tilataksi vei melojia ja heidän tavaroitaan virojoelle, toinen auto veti kärryllisen kajakkeja + tavaroita + melojia ja sitten minulla oli vielä auton katolla kaksi kajakkia ja aika monta IKEA-kassillista tavaraa.

Kun päästiin perille oli siellä meitä odottamassa kolme melojaa lisää, joten matkaan lähti kaikkiaan 13 kajakkia ja 15 melojaa. Taatusti suosituin KoMe retki, jolla olen koskaan aikaisemmin ollut mukana. Tavarat rutiinilla kajakkiin, ja muuten olisi ollut helppo nakki, mutta viime hetkellä Esko tuli minun luokse mukanaan paketillinen kivennäisvettä, eli 24x 0,33 litran muovipulloa. Jos minulle vaikka mahtuisi kyytiin niistä edes osa? No, tottakai mahtuu ja pienen survomisen jälkeen palautin Eskolle paketin muovikuoren ja pahvit. Bigfoot 2 on ISO kajakki. Olen ihan tarkoituksella sen joskus hankkinut tätä silmälläpitäen ja vaikka siitä välillä (aina ja jatkuvasti) vinoillaan, niin kyllä tuntuu lisätila joskus kelpaavan muillekin :-) Ei ollut siiis ensimmäinen kerta kun avustin.

pakkaustouhuja
Mahtuisiko sinulle pari ylimääräistä vesipulloa  mukaan? No mikä jottei..

Eikun vesille  ja vieraille sellaisille. Ei siis mitään hajua mihin oltiin menossa. No kysyvä oppii ja kohde olikin lopulta melkein vieressä, eli ensimmäinen yö oli Suuri-Pisin saaressa josta oli lähtöpaikasta matkaa noin 3km. Hieno paikka, suosittu sellainen ja hikisen päivän päätteeksi piti pulahtaa mereen, kun löytyi paikka jossa ei ollut sinilevää.

mikäs tässä on meloessa

Aamulla leiri kasaan, ja matka kohti kotia alkoi. Hyvästelimme Henon ja Terhin, joilla oli muuta menoa, mutta kiva kun saatiin teistä seuraa edes yhdelle iltanuotiolle. Olimme sopineet, että toinen yö vietettäisiin Hietamaalla, joten sinne. Parin pysähdyksen taktiikalla. Ensimmäinen tauko oli Pitkä-Kotka nimisessä saaressa, jossa on joskus 1700-luvulla ollut kivilouhos. Odotin isoa kuoppaa maassa, mutta semmoista ei löytynyt. Meni hetki sen hahmottamiseen, miten sitä kiveä sieltä on joskus louhittu. Sen sijaan, että oltaisiin tehty iso reikä, saaresta on kuorittu kalliosta pois pari metriä kiveä. Se päälouhos jäi nyt näkemättä, taisimme olla vääärässä päässä saarta, mutta onpahan joku syy tulla uudemman kerran.

Katja ulkoiluttaa kajakkiaan vielä ennen nukkumaanmenemistä. Ei tartte sitten keskellä yötä lähteä ;-)
Matka jatkui ja jos unohdin mainita, niin aikamoisessa helteessä. Lounastauko pidettiin pienessä Pörstingin saaressa, jossa oli lounaan lisäksi tarjolla topless show (ei kukaan retkiläisistä, enkä ottanut kuvia, sorry), sekä historiaa parin muinaishaudan muodossa. Ensimmäiset palaneet naamat pongattin tällä tauolla ja allekirjoittanutkin antoi periksi ja kaivoi vaatesäkistä pitkähihaisen paidan päälle. Se oli fiksu, vaikkakin aika hikinen päätös. Olisi kyllä muuten kädet palaneet todella pahasti. Nyt ei palanut kuin nenä, kun ei viihdy suojakerroin tuulenhalkaisijassa, joka on kaiken aikaa hiestä märkä.



Paahde oli kyllä semmoinen, että ei haitannut yhtään kun lopulta saatiin kohdesaari näkyviin. Paatti rantaan, melontakamppeet sivuun ja kännykän kautta todistamaan toinen puoliaika, kun Belgia pieksee Englannin pronssiottelussa 2-0. Prkl, ei edes pronssia :-( Tästä(kään) huolimatta en vaihda joukkuetta, ettäs tiedätte.

Oli niin vilakka keli, että kaivoin vähän pidempihihaista päälle ruumasta. We are the Arsenal \o/
Pelin loputtua leiri kasaan, ja teltta vaihteeksi pystyyn kalliolle (virhe), koska ei tässä mitään naruja tartte viritellä, ei tuulen virentäkään. Vähän ruokaa ja pulahdus mereen, taas sinilevää väistellen. Hieman maailmaparantamista iltanuotiolla, mutta jäi aika lyhyeksi. Helle oli puristanut porukasta mehut tehokkaasti. Yö meni helteessä jotenkuten. Se kallio oli virhe siksi, että senttikin ohi patjasta ja olit sillä kovalla kalliolla = käytännössä heräsit aina kun käänsit kylkeä. Teltasta oli kaikki räppänät auki, mutta eihän se mitään auta, kun ei ole tuulen virentäkään.

Leväpuuroa

Aamulla hauskuutan Tarua pelkästään ilmestymällä aamupalalle, vaaleassa pyjamassani. Pidettyäni pienen luennon siitä, että leiriolosuhteet eivät ole herrasmiehelle(?) mikään syy jättää pyjamaa kotiin, saan kuulla, että vain hellehattu puuttuu lookista, mutta sehän on vain järjestelykysymys. Sitten jollekin tulevalle keikalle. Älä yllytä yllytyshullua. Leiri kasaan ja kotia kohden, helteessä. Niistä Eskon minulla antamista pulloista on muuten juomatta aamulla noin 6kpl, joita jaetaan kaikille kohdalle osuneille halukkaille. Veden kulutus on ollut tällä reissulla ihan älytöntä. Rannassa arvioin ensin, että sitä meni noin 6-7L, himassa teen hylsyistä vielä tarkistuksen, ja löydän niitä litran verran lisää.
Hirtamaa, pitkän ja hikisen päivän päätteeksi

Matkamme kuitenkin jatkuu vielä tovin, sinileväpuurossa, ja auringon paahteessa. Viimeinen tauko pidetään Pitkäsaaressa ja sitten Hallan/Kantasataman kautta vajalle. Saamme myös hieman tuulenvirettä, joka tulee enemmän kuin tarpeeseen.

Kalliolle kukkulalle, pystytin minä majani
Vajalla kajakki rutiinilla tyhjäksi, ja kotia kohden. Kunhan on ensin vähän vinoiltu niille melojille jotka vain istuvat nurmikolla paattinsa ja sieltä purkamiensa tavaroidensa vieressä ilman, että on selkeää pläniä mitähän tässä seuraavaksi oikein tekisi.

Ei jaksanut mennä niemen kärkeen katsomaan auringonlaskua. Tämä sai riittää tälläkertaa.
Olihan se reissu. Jos pitäisi valita, että tuulta ja aallokko, vai tämmöinen helle, niin taidan valita sen aallokon. Tämä ei ollut valitus, vaan toteamus. Noin empiirisesti koettuna helle veti mehut tehokkaammin, kuin paria viikkoa aikaisemmin tehty pieni jumppa vastatuuleen. Aika kovaan semmoiseen.

Vihonviimeinen tauko ja myös joku Arsenalin kannattaja osunut kuvaan. Hiki haisee melkein tänne asti. Kuvan otti Ari, kiitos hänelle siitä.

Kiitos kaikille seurasta, logistiikan yms. järjestämisestä. Hyvä reissu tämä oli, ja jos/kun ensi vuonna seuraavan kerran, niin tästä pystyy varioimaan varmaan vaikka millaisia retkiä.