maanantai 13. helmikuuta 2017

Melojan vala

Ensi kautta odotellessa muistellaan hetki viime kesää. En tiedä mistä tämä hupsuttelu alunperin lähti, mutta idea on hyvin yksinkertainen. Melojan valassa poistutaan istumalaatikosta, könytään keulaan, annetaan pusu kullalle ja palataan takaisin boksiin istumaan. Tietenkin kaatumatta. Eli huulet töttörölle ja kajakin keulaa kohden, tavoitteena antaa keulanupille pusu. Kuten kuvistakin käy ilmi, niin siinä vaiheessa kun äijä lähestyy keulaa, on kajakki senverran pystyssä, että se keulanuppi on reilusti pinnan alapuolella. Ettei olisi liian helppoa. Muutaman kerran kokeilin, ja eihän siitä tullut mitään. Olisi kai pitänyt ottaa mela mukaan tasapainoa antamaan, tai jotain. No, onpahan ensi kaudelle tavoitteita.

Kuvat otti Timo, siitä kiitos hänelle.

Tässä vaiheessa tämä on vielä helppoa.

Melkein perillä, onnistuu onnistuu...

Tai sitten ei...