keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuoden 2014 tilastot

Vuoden viimeistä päivää viedään. Kello on jo sen verran, että ei taatusti tule enää yhden ainoaa ainoaa kilometriä tänä vuonna. Eikä pystyisikään, jäätyi mokoma, sittenkin.

Aika laittaa vuosi 2014 kirjoihin ja kansiin. Tästä tulee nyt vähän tylsä tilitys, pahoittelut.

Kilometrejä kertyi kaikkiaan 1587, jonka perhe toivottavasti antaa minulle anteeksi. Lähti vähän lapasesta, ja ukkomiehelle ihan kiva lukema. Olen sanonut tämän jo aikaisemminkin, mutta minulle tämä ei ole enää harrastus, vaan diagnoosi.

Tässä kilometrit kuukausittain:

Tammikuu: 24,78km
Helmikuu:  00,00km
Maaliskuu: 22,20km
Huhtikuu:  106,70km
Toukokuu: 179,29km
Kesäkuu:    245,59km
Heinäkuu:  305,57km
Elokuu:      273,21km
Syyskuu:    215,06km
Lokakuu:   116,08km
Marraskuu:  62,64km
Joulukuu:    39,54km

Se oli siinä. Monta hienoa keskiviikkomelontaa, muutama retki Kotkan lähistön saariin mahtavan porukan kanssa, polttarimelontoja, alkeiskursseja, tekniikkatiistait jne. jne.

Suuri kiitos, teille kaikille ihanille ihmisille, kaudesta 2014 ja hyvää uutta vuotta 2015!

Lähdössä vuoden viimeiselle melonnalle Vaakkuun 14.12.2014. Eksyimme matkalla, ja löysimme itsemme Sapokasta. Lätäkkö jäätyi reilu viikko tämän reissun jälkeen, mutta en ehtinyt enää vesille siinä välissä.

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Kausi loppumassa

Viime vuonna kävi niin, että lätäkkö jäätyi hetikohta itsenäisyyspäivän jälkeen, ja sitten se taas aukesi jouluna. Tänä vuonna näyttää siltä, että näinköhän tuo menee tämän vuoden puolella jäähän ollenkaan. No, se jää nähtäväksi.

Kiirettä on pitänyt ja välillä ei ehdi viikonloppunakaan läpsyttelemään,  mutta aina välillä pääsee ottamaan pienet tyypit. Hieman masentavaa, että aurinko laskee jo kolmen aikaan iltapäivällä. Ei taatusti pääse vesille työpäivän jälkeen, vaikka lätäkkö onkin auki.

Onneksi uimahallivuorot alkoivat, niitä oli jo odotettukin. Kerran viikossa pääsee, lepakkovuorolla, veivaamaan eskimoita ja auttamaan niitä jotka metsästävät vielä sitä ekaa onnistunutta käännöstä. Pitää kai ottaa kamera mukaan, jos saisi vaikka kuvatuksia ja viiteota aikaiseksi. Tänä vuonna minulla onkin uimahallitouhuissa oma paatti. Ostin Kohinaa.com osto/myyntipalstalta Liquid Logic Space Kadet freestyle paatin, ja ei yksi kesä riittänyt sen testaamiseen luonnonvesissä. Jos olisi ehtinyt, niin olisi ehtinyt, mutta kun ei ehtinyt.

Tämä ei ole minun paatti, vaan googlella kaivettu arkistokuva. Minun on ihan samanlainen, väriä myöten.

Ostotilanteessa jäi vähän kaivamaan, kun paatti oli maksettu ja auton katolla, niin myyjä ilmoitti, että: "takakannen eskimo ei oikein onnistu tällä, tai on ainakin vaikea tehdä". Aikunkiva, kun minä en muuta tyyliä osaa, ja senkin huonosti. Pelkoni oli turha, hyvinhän tuo kääntyi. Jopa helpon tuntuisesti, mutta oli kyllä vähän ahdas minulle. PE käännös-% oli sata, joten jäi kokeilematta miten pääsen tuosta pihalle, jos tulee tosipaikka. Luulisin, että ihan hyvin. Ei se kuoleman pelko, vaan elämän halu.

PE oli myös saaristolaivurin kurssin tentti, mutta siitä myöhemmin lisää jos meni läpi. Jäi kyllä ihan hyvä fiilis, että tuskin se nyt ihan maton alle meni.

Tänään SU oli pitkästä aikaa seuraa lenkille, ja suunnaksi valittiin sapokka. Tai siis, alunperin piti kiertää Varissaari, mutta joku keksi että koska kuivapuvun taskussa oli rahaa(?), niin sapokkaan kahville/jäätelölle. Koska piti ehtiä takaisin ajoissa, niin ei jäänyt aikaa istua terdelle kahvia höppimään (mitä en edes juo), mutta kiitoksia kaikille seurasta.

Tässä jotain kuvia viime aikojen melonnoista.

Marraskuun viimeinen päivä, ja näkymä vajan ovesta pihalle päin. Maassa on jotain outoa, epäilyttävän oloista, ainetta.

Bigfoot valmiina lähtöön
Vesi oli todella matalalla, kesällä tästä pääsi menemään ilman ongelmia.

Plusasteita ja vajan altaan pohjukassa on jäätä. Tai siis oli, leikimme Timon kanssa jäänmurtajia ja teimme tuosta selvää jälkeä.
Tarmo, eikun Timo ja kohta saa jää kyytiä.
Oho, aurinkokin kävi moikkaamassa, noin viiden minuutin ajan ja sitten harmaus jatkui.
Käykää katsomassa Timon blokista miltä se näytti toisesta suunnasta kuvattuna.
Kerrankin olin sillan kohdalla, kun juna meni ylitse.

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Alkava pimeä vuodenaika

Tekstejä ilmestyy tänne harvakseltaan, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö kävisi melomassa. Päivät ovat tähän aikaan vuodesta todella lyhyitä, aurinko laskee jo ennen kello neljää. Lisäksi viikonloput ovat täynnä muita akvititeettejä ja menoja. Tästä johtuen lenkit ovat niin lyhyitä, ettei niistä paljoa riitä kerrottavaa.

Talvi odotuttaa itseään, mutta minua se ei haittaa, kun en todellakaan ole talvi-ihmisiä. Hetken aikaa näytti siltä, että nyt se alkaa, mutta ei sittenkään. Talven ensimmäiset jäätkin tuli nähtyä, vaikka ne sitten sulivatkin pois.

Tässä jotain päivityksiä Loka-Marraskuulta.

18. päivä Lokakuuta jäi Lossaari kiertämättä luonnonesteen takia. Koko Turanlahti oli jäässä. Ei mahdottomassa, mutta ei jaksanut lähteä punnertamaan koko kierrosta.
Hyisessä kelissä SU lenkillä 26. lokakuuta. Aija lähti mukaan seuraksi, muilla oli esteitä. Se tuttavallinen joutsen tuli taas moikkaamaan keskellä Pohjinselkää.

Tältä se näyttää kun mereen upotettu putki nousee pintaan. Oli aivan Kivisalmen suulla, joten tuohon jos veneellä täräyttää, niin rikki on. Se vene siis. Putki saattaa myös ottaa hittiä vaikka onkin halkaisijaltaan 30cm. Ekan kerran kuin tuon ohitin, niin ei ollut vielä mitään merkkiä. Kotkan saaren kierrettyäni merivartiosto oli juuri laittanut nuo purkit siihen ja myöhemmin ilmestyi vielä lisää tavaraa ympärille varoitukseksi (tähystin Hyväntuulentieltä kun oli myöhemmin muuta asiaa saarelle).

IS uutinen aiheesta. Kymen Sanomien web sivut olivat samaan aikaan huollossa.
Edit: Kymen Sanomat ehti kanssa paikalle

Ai niin. 1 500km meni rikki jokin aika sitten. Tämän päivän tarkka lukema on 1 530km.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

PSS

Pidä Saaristo Siistinä Ry jäsenlehti "roope", kolahti eilen postiluukusta.

Kanteen oli nostettu kaksi artikkelia, joista toinen kertoi ennätyksellisesti sinileväkesästä, ja toinen "Siisti biitsi" tempauksesta. Se varsinainen pommi, jonka ainakin minä olisin nostanut kanteen, löytyi kuitenkin pääkirjoituksesta. Yhdistyksen huoltoalukset ovat elinkaarensa päässä. Nykyisellä rahoituksella yhdistys pystyy rahoittamaan perustoiminnan, mutta sillä ei uusia aluksia hankita.

Sisällä lehdessä oli kaksi  artikkelia, joissa esiteltiin kahden aluksen kesää. Kiireistä on ollut. Helteet, sitten kun ne alkoivat, ajoivat ihmiset vilvoittelemaan veden äärelle. Normaalisti M/S Roope, joka operoi saaristomerellä, purkaa keräämänsä roskalastit 2-3 kertaa viikossa, eli noin joka toinen päivä. Helteiden aikaan lasti piti käydä purkamassa joka ikinen päivä. Tämä tietysti aiheutti sen, että aikataulu sukkasi jne. Kierre oli valmis, ja jos miehistöä pystyykin kierrättämään lepovuoroon, niin alusta ei. Suuri työmäärä rasitti alusta, ja vikoja alkoi ilmetä. Kiireen takia ei kunnon remppaan kyetty, vaan jotenkin nilkutettiin kiireisin aika ohitse. Vasta syyskuussa oli aikaa nostaa alus ylös telakalle korjauksia varten.

PSS tekee arvokasta työtä ja pienellä budjetilla. Jäseniä yhdistyksellä on 13 000kpl, jäsenmaksu on 30€/vuosi ja budjetti noin 1,2 miljoonaa euroa. Tuolla summalla yhdistys ylläpitää ja huoltaa 200 jätepistettä, yhtä montaa käymälää ja kymmeniä imutyhjennysasemia. Aluksia on 4kpl isompia (12-15m) ja "muutamia" pienempiä huoltoaluksia. Sanoisin, että melko kustannustehokasta.

Kuva Roope-aluksesta, jossa kukkurallaan oleva lasti, oli pysähdyttävä. Yhdellä aluksella tuollainen määrä roskaa pois saaristosta joka ikinen päivä? En taida jatkossa kauheasti paukutella henkseleitä, jos KoMe retkiltä tuon aina sen yhden muovipussillisen jätettä pois saaresta.

Pääkirjoituksessa PJ kuuluttaa jäseniltään ideoita, miten uusien aluksien rahoitus saataisiin järjestettyä. Harvoin on ollut olo yhtä voimaton. Kai tässä yhden "siisti biitsi" tempauksen saisi keväällä organisoitua, mutta mistä hankkia rahoitus uuteen huoltoalukseen? Eikä vain yhteen, vaan useampaan?

Siksi tämä kirjoitus. Hieman näkyvyyttä yhdistykselle, joka ei taida paljoa itseään mainostaa. Jos vaikka saisi edes pari uutta jäsentä.


sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Tekniikkavirhe

Sepä onkin "mukava" juttu, että tässä vaiheessa kautta onnistuu kehittämään itselleen tekniikkavirheen. Näin kuitenkin pääsi käymään. Tulin viime viikolla parilta lyhyeltä, alta 10km lenkiltä hartiat kipeänä = olin vetänyt käsillä. Yhtään en osaa sanoa mistä moinen, on kuitenkin kesän aikana tehty pisimmillään yli 30km päivälenkkejä, ilman mitään oireita.

Tätä vaivaa lähdin sitten LA aamusta hiomaan pois. Alku oli kaikkea muuta kuin lupaava. Ei vaan löytynyt sitä rytmiä, vaikka kuinka yritin keskittyä vetoon. Muistelin kaikkia niitä oppeja joita olin saanut, mutta ei. Rentoudesta ei tietoakaan. Jo ennen Norssalmen siltaa alkoi toinen hartia ilmoitella, että huonosti menee ja boonuksena toisesta jalasta alkoi mennä tunto.

Mitä ilmeisemmin vedin taas käsillä ja olin jännittyneenä kuin ekakertalainen kajakissa. Tätä vielä oikein korosti ohi menneen veneen aiheuttamat sivuaallot. Niiden mennessä kajakkini alta hetken jo harkitsin alatuen käyttöä kun tuntui, että tässähän mennään kohta nurin.

Keskityin vielä lisää siihen miten istuin, miten mela menee veteen, käsien asentoon, vedon pituuteen, vartalonkiertoon jne. ja matka eteni jotenkin. Katariinan niemestä käännyttäessä Sapokan suuntaan sain perästä pienet surffit ja matka Kuusiseen menevälle pengertielle meni yhdellä heilahduksella. Pienveneitä oli liikkeellä yllättävän paljon, mutta kyllä sinne yksi kajakki sekaan mahtui.
Odottelin Pikku-Varissaaren kupeessa, että selvisi mihin suuntaan tämä katamaraani seuraavaksi lähtisi. Taisivat olla sik-sakista päätellen treenaamassa.

Pidin pienen kelluntatauon Kuusisen venesatamassa ja ensimmäistä kertaa keikan aikana huomasin nauttia kelistä, joka oli todella hieno. Tauon jälkeen jatkoin matkaani paperitehtaan ohitse, kohti kantasatamaa ja jossain vaiheessa vain huomasin, että "hitsi, nythän tämä sujuu". Se melomisen rytmi ja rentous vaan löytyi jostain. Ei tarvinnut enää miettiä koko asiaa. Matka joutui ja mikään paikka ei oireillut. Tästä innostuneena kiersin Kotkan saaren jälkeen vielä Hirssaaren ja Kortetsaaren. Rannassa olo oli virkeä, eikä mitään paikkaa kolottanut.

Toivottavasti tämä tekniikkavirhe oli tässä, eikä aiheeseen tarvitse palata enää koskaan.

Tauko kaislikon reunassa

Keisarinsatamaa Hirssaaren suunnasta nähtynä

Melkein "Simpsons pilvet" ja Munsaaren kaislikkoa.

maanantai 6. lokakuuta 2014

Laituri nostettu

Laituri nostettiin ylös viime PE, ja vaja laitettiin muutenkin talvikuntoon, eli tyhjennettiin lämminvesivaraaja, katkaistiin vesi yms. 

Aihetta hieman sivuten olin aikaisemmin viikolla olin käynyt alla olevan keskustelun työkaverin kanssa:
  • Jokos melontakausi on loppunut?
  • Ei, vai onko meri mennyt jäähän viime yönä?
Eli kyllähän kausi jatkuu niin kauan, kun kelejä riittää. Kelejä riittää niin kauan, kun meri ei ole jäässä. Ihmisillä tuntuu olevan joku käsitys, että me kaatuillaan kajakeilla tämän tästä, ja siksi kylmän veden aikaan touhusta tulee naps vaan hengenvaarallista.

No ei, vaikka tietysti varustuksen pitää olla ns. kohdillaan. Itsekin alan kohta vetää kuivapukua päälle, ihan vaan varmuuden vuoksi. Toivottavasti saadaan samanlainen talvi kuin viime vuonna, niin päästään taas menemään joulupäivänä. Ihmisten suureksi hämmästykseksi.

Eko säätää, työnvalvojat paikalla ja valmiina. Kohta lähtee laituri kuivalle maalle.

Keväällä sitten taas takaisin veteen,
Pikkulenkkejä tullut heitettyä viime aikoina, tässä muutama kuva niiltä reissuilta. Vaikka vesi kylmeneekin vauhdilla, keli on yleensä mitä mainioin mennä. Katsokaa vaikka itse, jos ette muuten usko.



Munsaari

Höyrypanimo


maanantai 22. syyskuuta 2014

Pitkäviiri

Minä luulin retkeilykauden jo loppuneen, mutta toisin kävi. Antti rupesi huhuilemaan alkuviikosta retkiseuraa viikonlopuksi, perhe antoi vapaata ja sääkin näytti suosivan, joten kamat kasaan ja menoksi.

Hetken aikaa näytti siltä, että saisimme muitakin lähtemaan, mutta lopulta lähdimme Antin kanssa kahdestaan kohti Pitkä- tai Mustaviirtä. Matkan varrella kohteeksi valikoitui Pitkäviiri, jossa pidimme yön verran leiriä, ja aamulla sitten takaisin kotirantaan. Matkaa kertyi noin 30km siivu, eli ihan kivasti.

Mennessä oli pieni vastatuuli, ja tullessa sitten kovempi myötätuuli. Suorastaan merellinen meininki, mutta ei mikään mahdoton rynkytys. Pari kertaa hävisi horisontti, eli noin metrin korkuinen aalto. Kerran olin niin syvän aallon pohjassa, että näkyvistä hävisi koko Kaunissaari, vaikka aika lähellä sitä jo oltiinkin. Jos en olisi ollut niin väsynyt, olisin leikkinyt enemmänkin, nyt jäi se puoli vähän vaisuksi. Antti puljasi sitten minunkin edestä. Tauot pidimme mennen tullen Kaunissaaren pohjoispäässä loiston luona.

Kiitoksia Antille, oli kiva reissu ja taas tuli paljon oppia. Enempää ei nyt irtoa stooria, kuvat kertokoot loput.


Lintujen muutto alkamassa
Tuonne tauolle

Kaunissaaren pohjoispäässä tauolla.

Kaunissaaren loisto

Kaunissaaren pohjoispään hiekkarantaa
Perillä Pitkäviirissä

Virhe, jota en tee toiste jos vain mahdollista välttää. Olihan se hiekkapohja ihan kiva, mutta sitä hiekkaa oli sitten joka paikassa, vaikka kuinka yritin olla varovainen.

Pitkäviiren hiekkasärkkä, joka jatkui pitkälle merelle, osittain juuri pinnan alapuolella.
Näkymä Pitkäviiriin hiekkasärkän pinnan yläpuolisen osan ääripäästä.
Aurinko painuu mailleen

Aika tunnelmoida nuotion ääressä.
Kuu kaakon yllä
Aamu alkaa sarastamaan, värien ilotulitus alkamassa 


Joka retkellä olen tuonut maihin enemmän roskaa, kuin mitä olen itse sitä saareen vienyt. Tämä jäi kuitenkin ottamatta mukaan. Oli vähän iso kajakissa roudattavaksi.

Mitä lie ollut sisällä. Molemmat korkit olivat kiinni. Tynnyri oli kuitenkin tyhjä, joten sisältö tihkunut ajan mittaan mereen / maahan. Tynnyrin kiinnitysvaiheri ja kiinnikkeet oli ehjiä, eli se missä ollut kiinni on pettänyt. Tuskin siis ainoa tynnyri joka on silloin mennyt mereeen. Mielensäpahoittamisen paikka taas kerran.


Hiekkasärkän vedenalainen osa erottuu selvästi aaltojen vuoksi.

Kotimatkan aluksi Antin oli pakko päästä leikkimään hiekkasärkän aallokkoon. Taustalla Asian Breeze matkalla Hietasen satamaan.

Kivat tyrskyt.

Horisontti, mikä se on?

"Minä lautallani kellun
ulapalla turhuuden ... "