maanantai 1. tammikuuta 2018

Uusi kausi avattu, ja kauden 2017 rääppiäiset

Tärkein asia ensin: kausi 2018 on minun kohdalta avattu. Kiersimme Aijan kanssa Hirssaaren ja Kortetsaaren kohtuullisen hyytävässä kelissä. Saa nähdä koska tuo menee jäähän, mutta samapa tuo. Ei sinne kuitenkaan viikolla pääse, kun pitää olla töissä valoisaan aikaan. Timo muuten muistaa väärin, se meri ei jäätynyt 2.1.2017, vaan "vasta" 6. tammikuuta. Todisteet, täällä, ja täällä :-)

Tuulta päin. Meinasimme ensin mennä suoraan Keisarinsataman läpi, mutta vastatuuleen punnertaminen hyydytti ja trimmasimme pläniä lennosta ja suuntasimmekin tuosta Hirssun suojaan ja suunta vaihtui vastapäivään.

Yöllä satanut lumi kellui veden pinnalla sentin kerroksena odottamassa pakkasta.

Sohjoon jäi kivat jäljet. Vähän kuin olisi mannapuurossa melonut.

Norssalmessa oli pieni pomppulinnan tapainen. Mitä lähemmäs silta tuli, sitä isommaksi aalto kasvoi.


2017 muistelot

Jos kautta 2017 pitäisi kuvata yhdellä sanalla, niin "mitätön" hiipii ensimmäisenä mieleen. Jotain kertoo sekin, että unohdin eilen täysin, että pitäisi varmaan tännekin tehdä jonkinlainen yhteenveto, kun kausi kerran loppui. Muistin asian ensimmäisen kerran noin puolenyön aikaan, joten en sitä lähtenyt enää raapimaan kasaan. Yritetään nyt tehdä jonkinlainen summaus.

Kausihan alkoi komeasti eväsretkellä Lehmäsaareen. Harvemmin on Tammikuussa käyty niillä nurkilla makkaranpaistossa, mutta vuonna 2017 kausi avattiin semmoisella retkellä. Se lupasi hyvää, mutta toisin kävi...

Lehmäsaaren katoksessa evästauolla (=makkaraa!) 1.1.2017
Kesä 2017 ei tosiaankaan suosinut sään puolesta. Kylmää ja sateista, ja vedet lämpenivät uimakuntoon joskus elokuun puolella. Jäi temppuilu aika vähiin viime kesänä. Ei pahemmin kikkailtu, vaan  melottiin suoraan eteenpäin.

Timon ja Antin kanssa Lehmäsaaressa joskus Huhtikuun alkupuolella. Tämä oli se reissu kun allekirjoittanut piiputti pahemman kerran kotimatkalla. Noin jälkikäteen ajatellen se ei ehkä ollut hyvä idea pelata pleikkaa aamuneljään, ja tissutella samalla kun kerran tiesi, että aamulla olisi edessä melkein 20km melontaretki, mutta hengissä selvittiin siitäkin. 
Koskeen en ehtinyt vuonna 2017, enkä lupaa mitään vuodelle 2018. En ole löytänyt koskesta sitä juttua, joka vetäisi minua sinne. Ehkä en ole etsinyt tarpeeksi päättäväisesti, ja toisaalta aikaa on rajoitetusti jne. jne. (seliseli)
Seuran kalustoa yhteiskuvassa. Saatiin monta uutta hienoa kajakkia \o/
Kauden kohokohdat olivat tänäkin vuonna lukuisat retket. Niin porukalla, kuin soolona tehdyt. Ne soolokeikat taisivat tosin kaudella 2017 jäädä aika vähiin, mutta toisaalta kahden yön omatoiminen läpsyttely Koukkusaaren kautta Pitkäviiriin jää kyllä mieleen pitkäksi aikaa. Mennessä kesän melkeinpä ainoat helteet, takaisin tullessa suorastaan merellinen meininki ja boonuksena ensimmäinen kotivesillä pongattu merikotka.

Peruskurssi reskuttaa, ja uskokaa pois, tuo vesi on hyytävän kylmää.
Norjassakin tuli käytyä, lähes jo perinteiseen tapaan. Kolmas vuosi putkeen OutwardBoundsin (ja Sutisen Petrin) kanssa Norjassa, ja jos vaikka uutuudenviehätys olikin karissut, niin kyllähän ne maisemat (ja se vesi) ovat aina jotain ihan muuta kuin kotona. Miekkavalasparven muistelu saa edelleen hymyn nousemaan korviin saakka, oli se niin hieno pongaus.

Otetaanpa uuden alkoholilain kunniaksi huikka ruotsalaista mellanööliä tunturimaisemissa. Kuvan nappasi Timo, tauolla jossain Ruotsin puolella, kotimatkalla Lofooteilta. Kiitos siitä, ja tuo olutkin oli parempaa kuin mitä ennakkoluuloisesti odotin.
Melkein unohdin, mutta minähän vedin toisen, seuran järjestämistä peruskursseista. Jännitimme vesien lämpötilaa ja kehittelimme vaikka mitä plänejä jos emme pystykään reskuttamaan, mutta hyvin se sitten loppupelissä meni. Jotain vuoden 2017 keleistä kertoo se, että peruskurssi joutui juoksemaan sisälle raekuuroa pakoon, kesken allekirjoittaneen avauspuheiden. Muuten tuo mainittu kurssi jää minulle mieleen lähinnä siitä, että sairastuin kesken kurssin ja vedin sen niin puolikuntoisena, että ei ole tosikaan. Kun kaikki muutkin aktiivit olivat enemmän tai vähemmän sairaana, niin ei löytynyt siihen hätään ketään toistakaan tilalle. Ei oikein pysynyt paketti kasassa, kun kuumeinen mieli harhaili, mutta toivottavasti kenellekään ei jäänyt suurempia traumoja.

Heidi hankkimassa itselleen saikkua norjalaisesta jäätikköpurosta. Kenellekään muulle tuosta vedestä ei tullut mitään, mutta Heidi onnistui koukkasemaan itselleen melko ärhäkän bakteerin, jonka nimeä en nyt enää muista.
Mitähän vielä? Tonni ei mennyt rikki, enkä ole varma paljonko jäi vajaaksi. En ole muistanut ihan kaikkia kilometrejä viedä lokiin, mutta jos arvaan tässä, että kauden 2017 kokonaismäärä oli noin 850km, ollaan varmaan aika lähellä totuutta.

Niin joo, joku mielenhäiriö varmaan syyskokouksen väellä, kun olivat sitä mieltä, että minä voisin ruveta seuran sihteeriksi. Opetellaan nyt sitten niitäkin hommia tässä sivussa.

Kinkkua sulattelemassa joulupäivänä 2017. Marju oli tehnyt meille evääksi tuollaisia hassuja lumiukkopipareita. Minun oman sisällä oli punaista marmeladia. Marju päätti, hetikohta kuvan ottamisen jälkeen, ruokkia omallaan kaloja, joten emme saa koskaan tietää minkä värinen marmeladi hänellä oli täytteenä.
Nyt kun tarkemmin mietin tätä raapustellessa, niin ei se 2017 niin mitätön loppupelissä ollutkaan. Kaikenlaista pientä, ja isompaakin tapahtumaa mahtui mukaan, ja monipuolisesti. Eli ihan OK kausi sittenkin, vaikka ensin tuntui. että siinähän tuo tuli läpsyteltyä seuraavaa kautta odotellessa.

Jälleen kerran kaikille, uusille ja vanhoille melontakavereille tasapuolisesti: kiitos kaudesta 2017!

Ja jos nyt ette tänään ehtineet vesille, niin ei huolta. Kautta on vielä kivasti jäljellä, ehditte varmasti vesille kauden 2018 aikana. Ja vaikka se kohta varmaan jäätyykin hetkiseksi, niin uimahallivuorot pyörivät läpi talven. Tervetuloa mukaan.