maanantai 10. lokakuuta 2016

Luode

Suomessa ei vuorovesi-ilmiöstä tarvitse välittää. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö vedenpinta menisi edestakaisin. Vähän aikaa sitten pääsin laittamaan kuvia, missä vesi oli melkein poikkeuksellisen korkella. Nyt ollaan sitten siellä toisessa laidassa.

Flunssan, ja muiden kiireiden takia oli hieman pidempi tauko melontahommista. Viime LA tuntui pitkästä aikaa siltä, että olisin melontakunnossa. Ei muuta kuin rantaan, jossa parhaillaan pakattiin kajakkeja kärryyn Repoveden retkeä varten. Oma aikataulu ei nyt moiseen joustanut. Seuraavalla kerralla sitten, ehkä...

Aluksi minulla oli tarkoitus kiertää Kotkan saari. Rannassa kyllä mietitytti, kun katselin melkein kuivalla maalla olevaa laituria, että näinköhän Juha Vainion tien alta edes pääsee. Joskus siinä on ollut vain 10cm vettä, ja toisinaan on pitänyt limbota ja silti nenä on raapinut siltarumpua. No, jos siitä ei pääsisi, kiertäisin sitten Kuusisen, nou ropleemi.

Ennen lähtöä en oikein tajunnut, miten navakka tuuli siellä lopulta oli. Höyrypanimon kohdalla kaivoin jo melarukkaset esiin, kun alkoi näpit jäätymään siinä viimassa. Onneksi olivat mukana. Lopullisesti tajusin tuulen voimakkuuden, kun työnsin kajakin keulan Katariinan niemen suojasta Vaakkuun päin. Tarjolla oli semmoinen kuntosali, että en sitten viitsinytkään lähteä punnertamaan vastatuuleen. Taisin olla kuitenkin vielä hieman puolikuntoinen, ja kun ei ollut pakko, niin jätin väliin. Jäi sitten se pengertien tilanne katsastamatta, että olisiko sieltä päässyt ali vaiko ei.

Sen sijaan lähdin myötätuulessa kohti Jussinrantaa. Aallokko oli aika pientä, mutta tuuli semmoinen, että kyllä kulki ja lujaa. Tuuli siinä määrin, että törmäsin samaan ongelmaan, kuin Timo aikaisemmin kesällä. Kajakin kääntäminen vastatuuleen oli normia rankenpaa duunia, ja sain tehdä töitä ihan tosissani, että sain kajakin kääntymään. Sillai ennenkuin rantakivikko kutsui. Onneksi hokasin, ja aloin kääntöpuuhiin riittävän ajoissa.

Kiersin sitten lopulta Hirssaaren ns. "pitkänä versiona". Kun tulin Hirssaaren Hakaniemen suojasta, niin Keisarinsataman suunnasta tuleva tuuli yritti ihan väkisin painaa minut rantaan. Olisi pitänyt ottaa ennakkoa, mutta kun en hokannut, niin mentiin sitten kaislikon laitoja sivuten. Eka kerta kaikessa, ja nyt on sitten koettu tuokin.
Missä vesi? Vaikea uskoa, että joskus vesi on käynyt metrin päässä vajan ovesta.

Tuostakin on melottu yli vaikka kuinka monta kertaa.

Joskus aikaisemman matalan veden aikaan laskin, että siinä Munsaaren kärjessä on pinnan alla kaikkiaan 7 kiveä vaanimassa. Niitä onkin vielä enemmän, eikä kaikki edes mahtuneet tähän kuvaan.