keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Majasaaren kierto ja jäärallia katsomassa

Kyllä se valitettavasti on niin, että kun lätäkkö jäätyy, niin allekirjoittaneen liikkuminen loppuu näköjään kuin seinään. En pidä pyöräilystä, inhoan hiihtoa, enkä ole koskaan luistellut. Uimahallikeikat menevät siihen, että vahdin nuoremman pojan touhuja.

Joskus olen harrastanut lenkkeilyä, talvisin kävely ja kesäaikaan satunnaisesti otettu jopa juoksuaskeleita, mutta aika vähälle sekin jäänyt. Varsinkin nyt, kun ulkona on kylmää, märkää ja pimeää. Ei vaan innosta.

Viime LA sää kuitenkin näytti hetkisen parempaa puoltaan. Puolitoista astetta pakkasta, ja aurinkokin vähän pilkahteli pilven takaa. Hetken asiaa pohdittuani vedin ulkoiluvaatteet niskaan, kävin etsimässä autotallista jäänaskalit ja eikun kohti Ruonalan rantaa.

Minulla ei ole oikein tuntumaa siihen, millä vauhdilla se meri oikein jäätyy ja miten jää kestäisi juuri nyt. Kun ajaa pitkin Mussalontietä, niin lähellä siltoja näkyy parikin täysin sulaa kohtaa. Virtauksen takia varmaankin. Vanha vitsi sanoo, että 5cm jäätä kestää miehen, ja 2cm pilkkimiehen. Tämä mielessäni lähestyin rantaa, että "jos näyttää siltä, että ei kestä, niin sitten kävellään rantaa pitkin".

Eipä ollut pelkoa, että jää ei kestäisi. Jäällä oli monenlaista kulkijaa, ja varsinkin autoja ja muita moottoripäristimiä. Aikamoinen ralli oli pojilla päällä, mutta parempi se kai on jäällä harjoitella, kuin liikenteen seassa. Paikallislehden uutisista sain sitten myöhemmin lukea niitä negatiivisia puolia. Kyllä pitäisi tajuta lopettaa ajoissa, eikä häiritä ajollaan yö-myöhään toisten rauhaa. Kyllä siinä rantatorpassa joku oikeasti asuu. Puhdasta idioottien touhua on jättää hajonneet romut jäälle, saati sitten polttaa niitä. Laitureiden kolhimistakin on kuulemma tapahtunut, että kannattaa ottaa järki käteen, ennen kuin joku viranomainen laittaa hommalle stopin.

Reipas tunnin lenkki, oli liikaa päällä ja meinasi iskeä lämpöhalvaus, mutta tulipahan kierrettyä Majasaari. Maltan tuskin odottaa, että pääsen kiertämään sen taas meloen.















maanantai 19. tammikuuta 2015

Saaristolaivuri

Taisin ohimennen mainita, että osallistuin syksyllä tämmöiseen kurssiin. Aika pitkään tuo oli harkinnassa, ja nyt se sitten tuli toteutettua.

Kurssin nimi on kyllä niin harhaanjohtava, kun vain voi olla. Nimestä saa sellaisen käsityksen, että tässä oltaisiin jotain ammattitutkintoa suorittamassa. Siitähän tässä ei ole kysymys, vaan ihan huviveneilyn perustaitojen oppimisesta. Kartan lukua, meriteiden sääntöjä jne.

Vaikken itse moottorikäyttöistä venettä omistakaan, saatikka purjevenettä, niin sain aika paljon irti kurssista. Varsinkin kartanlukutaito parani huomattavasti, ja se eranto olikin loppupelissä ihan simppeli juttu. Jos joskus tulee hommattua jonkinlainen moottorilla varustettu vene, niin onpahan teoriapuoli jo hanskassa.

Niiden erilaisten kulkuvalojen kanssa kyllä meinasi mennä usko ja hermo. Saa nähdä kuinka kauan pysyvät edes välttävästi mielessä.

Kurssin veti Petri Luotio monen vuoden kokemuksella, ja varmasti persoonallisella otteella. Tenttiin tuli paljon hyviä tärppejä. Näiden lisäksi syksyn aikana kuultiin monta vauhdikasta tarinaa, jotka liikkuivat  ahterin vilauttelusta kanssaveneilijöille, tietoiskuun siihen miten kuu vaikuttaa maapalloon.

Jos nyt jostain pitää taas naputtaa, niin kurssin kirja on .. huono. Huonoa suomea, surkea rakenne, lähes käyttökelvoton. Herra Löfgren voisi jättää suomentamisen ammattilaisille ja kirjan rakenne pitäisi laittaa kokonaan uusiksi. Aikoinaan insinöörin lopputyötä kirjoittaessa ensimmäinen versio tuli bumerangina takaisin, kun olin sortunut käyttämään jatkuvasti kolmannen tason otsikointia. Äidinkielen opettaja ilmoitti, että "jos pitää mennä kolmeen tasoon tai syvemmälle, muuten kuin satunnaisesti, niin rakenne on pielessä. Mieti uusiksi.".

Kurssikirja "Veneilijän merenkulkuoppi I", on täynnä kolmannen asteen otsikointia ja muutenkin todella raskas lukea, kun otsikoinnin tyyli, numerointi jne. vaihtelee pahimmillaan jopa kappaleiden sisällä. Melkoinen sillisalaatti.

Tehtävien kohdalla numerointi lähtee lopullisesti lapasesta. Esimerkki otsikoinnin kulkemisesta:

5.6 Tehtäviä
5.6.1 Kompassiin vaikuttavat häiriöt
1
a) kysymys
b) kysymys
c) kysymys

Vaikka tämä nyt on taatusti jonkun mielestä nipottamista, niin ei näin.

No, se kurssi on takana ja selätetty. Tentti meni läpi, eikä tehnyt edes tiukkaa. Tänään illalla alkaa jatko: "Rannikkolaivuri". Odotan mielenkiinnolla.

Onneksi pääsee edes kerran viikossa puljaamaan uimahalliin.


ps. Mansikkalahti saattaa olla auki, mutta Metsolan pohjukka on edelleen tukevasti jäässä. Melontakauden avaus odotuttaa itseään.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Askartelunurkka

Pihalla talvi eikun yltyy, ja saa nähdä saadaanko kausi tänä vuonna kunnolla käyntiin jo Maaliskuussa, kuten viime vuonna. Nyt on siis hyvä aika huoltaa tarvikkeita.

Ostin joskus viime talvena B&W alehyllystä Palm-merkkisen hinausvyön. Muuten ihan mainio peli, mutta itse hinausköysi oli hieman liian lyhyt. Saisi olla metrin, puolitoista pidempi. Kun kausi alkoi syksyllä olla ohitse tein ko. vyölle pikaisen tutkimuksen, ja totesin köyden olevan helppo vaihtaa.

Purkamiseen meni ehkä minuutti ja siihen se sitten jäikin. Projekti on odottanut autotallissa uutta köyttä ja aina se on unohtunut hankkia. Tänään menin pitkin tavaratalon käytäviä, etsien jotain ihan muuta, niin vastaan tuli veneilykäyttöön tarkoitettua köyttä. Erottuva väri, kelluu ja murtolujuus 365kg. Vetolujuudesta ei tietoa, mutta eiköhän tuo (kajakkien) hinauskäytössä kestä.

Kesällä oli aika monta yhteislähtöä ja kertaakaan ei ollut tarvetta hinausköydelle. Se eka kerta tulee taatusti heti, kun jättää tuon vajalle.

Hinausvyö osiin purettuna ja korvaava köysi vieressä.
Olin jo aikaisemmin syksyllä tehnyt Paracordista laavua varten valmiiksi eri mittaisia köysiä ja sitä varten olin etsinyt sopivaa silmukkasolmua. Silloin silmukaksi valikoitui solmu nimeltä perfection loop. En tiedä mikä tuo on suomeksi, ja onko paras mahdollinen silmukka tähän tarkoitukseen. Kyseinen silmukka ei kuitenkaan luista ja osasin sen tehdä, joten riitti minulle valinnan perusteeksi.

Hinattavan pään silmukka onnistui paremmin kuin itse vyön päässä oleva. Vyön pään silmukan tekoa vaikeutti se, että koko vyö piti pujottaa "pääsilmukasta" läpi (katso ohje).

Valmista tuli, eikä mennyt montaa minuuttia.


maanantai 5. tammikuuta 2015

Ukko-Pekka

Kaikkea sitä tuleekin vastaan, kun käy pyörähtämässä saarella kirjakaupan alessa. En siis tiennyt tästä etukäteen, ihan sattumalta osuttiin samaan aikaan satamaan.

Ukko-Pekka oli kai ensimmäistä kertaa (aktiiviuran jälkeen) talviajossa. Olihan se aikamoinen yllätys kun kantasatamaan ajaessa vieressä olikin äkkiä höyryveturi. Ihan kuulosti samalta kuin elokuvien höyryveturit.

Kiva kun kävit, ja tule toistekin. Ehkä joskus ehditään poikien kanssa kyytiinkin.











Seuraavaksi ehkä taas melontajuttuja. Vaikka Mansikkalahdesta ehkä pääseekin vesille, niin Metsolan vajalta ei pääse. Jäässä on koko Langinkosken alajuoksu + Keisarinsatama Norssalmen sillalle asti. Ei viitsi survoa paattia auton katolle yksin vain, että saisi kauden avattua. Ehtiihän tässä.