sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Tekniikkavirhe

Sepä onkin "mukava" juttu, että tässä vaiheessa kautta onnistuu kehittämään itselleen tekniikkavirheen. Näin kuitenkin pääsi käymään. Tulin viime viikolla parilta lyhyeltä, alta 10km lenkiltä hartiat kipeänä = olin vetänyt käsillä. Yhtään en osaa sanoa mistä moinen, on kuitenkin kesän aikana tehty pisimmillään yli 30km päivälenkkejä, ilman mitään oireita.

Tätä vaivaa lähdin sitten LA aamusta hiomaan pois. Alku oli kaikkea muuta kuin lupaava. Ei vaan löytynyt sitä rytmiä, vaikka kuinka yritin keskittyä vetoon. Muistelin kaikkia niitä oppeja joita olin saanut, mutta ei. Rentoudesta ei tietoakaan. Jo ennen Norssalmen siltaa alkoi toinen hartia ilmoitella, että huonosti menee ja boonuksena toisesta jalasta alkoi mennä tunto.

Mitä ilmeisemmin vedin taas käsillä ja olin jännittyneenä kuin ekakertalainen kajakissa. Tätä vielä oikein korosti ohi menneen veneen aiheuttamat sivuaallot. Niiden mennessä kajakkini alta hetken jo harkitsin alatuen käyttöä kun tuntui, että tässähän mennään kohta nurin.

Keskityin vielä lisää siihen miten istuin, miten mela menee veteen, käsien asentoon, vedon pituuteen, vartalonkiertoon jne. ja matka eteni jotenkin. Katariinan niemestä käännyttäessä Sapokan suuntaan sain perästä pienet surffit ja matka Kuusiseen menevälle pengertielle meni yhdellä heilahduksella. Pienveneitä oli liikkeellä yllättävän paljon, mutta kyllä sinne yksi kajakki sekaan mahtui.
Odottelin Pikku-Varissaaren kupeessa, että selvisi mihin suuntaan tämä katamaraani seuraavaksi lähtisi. Taisivat olla sik-sakista päätellen treenaamassa.

Pidin pienen kelluntatauon Kuusisen venesatamassa ja ensimmäistä kertaa keikan aikana huomasin nauttia kelistä, joka oli todella hieno. Tauon jälkeen jatkoin matkaani paperitehtaan ohitse, kohti kantasatamaa ja jossain vaiheessa vain huomasin, että "hitsi, nythän tämä sujuu". Se melomisen rytmi ja rentous vaan löytyi jostain. Ei tarvinnut enää miettiä koko asiaa. Matka joutui ja mikään paikka ei oireillut. Tästä innostuneena kiersin Kotkan saaren jälkeen vielä Hirssaaren ja Kortetsaaren. Rannassa olo oli virkeä, eikä mitään paikkaa kolottanut.

Toivottavasti tämä tekniikkavirhe oli tässä, eikä aiheeseen tarvitse palata enää koskaan.

Tauko kaislikon reunassa

Keisarinsatamaa Hirssaaren suunnasta nähtynä

Melkein "Simpsons pilvet" ja Munsaaren kaislikkoa.

maanantai 6. lokakuuta 2014

Laituri nostettu

Laituri nostettiin ylös viime PE, ja vaja laitettiin muutenkin talvikuntoon, eli tyhjennettiin lämminvesivaraaja, katkaistiin vesi yms. 

Aihetta hieman sivuten olin aikaisemmin viikolla olin käynyt alla olevan keskustelun työkaverin kanssa:
  • Jokos melontakausi on loppunut?
  • Ei, vai onko meri mennyt jäähän viime yönä?
Eli kyllähän kausi jatkuu niin kauan, kun kelejä riittää. Kelejä riittää niin kauan, kun meri ei ole jäässä. Ihmisillä tuntuu olevan joku käsitys, että me kaatuillaan kajakeilla tämän tästä, ja siksi kylmän veden aikaan touhusta tulee naps vaan hengenvaarallista.

No ei, vaikka tietysti varustuksen pitää olla ns. kohdillaan. Itsekin alan kohta vetää kuivapukua päälle, ihan vaan varmuuden vuoksi. Toivottavasti saadaan samanlainen talvi kuin viime vuonna, niin päästään taas menemään joulupäivänä. Ihmisten suureksi hämmästykseksi.

Eko säätää, työnvalvojat paikalla ja valmiina. Kohta lähtee laituri kuivalle maalle.

Keväällä sitten taas takaisin veteen,
Pikkulenkkejä tullut heitettyä viime aikoina, tässä muutama kuva niiltä reissuilta. Vaikka vesi kylmeneekin vauhdilla, keli on yleensä mitä mainioin mennä. Katsokaa vaikka itse, jos ette muuten usko.



Munsaari

Höyrypanimo