maanantai 5. lokakuuta 2015

Kaikenlaista hupsuttelua, eli pooloilua ja koskihommia

Oli aika erikoinen melontaviikko. Pääsin viikon sisällä ottamaan tuntumaan peräti kahdesta, minulle uudesta melonnan osa-alueesta, ja pari pikkulenkkiä siihen päälle.

Viikko lähti sähäkästi liikkeelle, kun kokeilimme maanantaina kanoottipooloa, tai ainakin sitä etäisesti muistuttavaa kohellusta. Kuivapuvussa ja neopreenitossut jalassa ei ollut mitään asiaa seuran poolokajakkeihin. Kun ei mahdu, niin ei mahdu. Otin sitten alle koskarin, joka sekin tuntui aluksi ketterältä ja kiikkerältä. Olihan se ketterä, ainakin jos vertaa merikajakkiin, mutta ei ihan pärjännyt poolokajakeille.

Ari kertoi ensin rannassa säännöt, ja sitten otettiin tuntumaa palloon. Kun oli mukamas reenattu vähän aikaa, viriteltiin jonkinlaiset maalit ja eikun game-on. Ei ollut kuin 3 pelajaa per puoli, joten sai huhkia ihan tosissaan. Loppuvaiheessa piti päättää, että puolustaako vai kyttääkö maalintekopaikkaa ylempänä. Ei vaan enää jaksanut mennä kenttää päästä päähän. Pari kertaa kävi niin, että kun sain pallon jonkinlaiseen hallintaan, niin toiselta sivulta tuli täyttä vauhtia Ari, ja toiselta Antti. Sääntöjä tuntemattomille: se jolla kanoottipoolossa on pallo hallussa on lähestulkoon vapaata riistaa, joten eroon siitä, ja äkkiä. Aivan sama mihin sen pallon viskasi, kunhan ei jäänyt siihen kahden paatin väliin jyrättäväksi ja kaadettavaksi.

Oli todella hauskaa, eikä vahinkoja, kummallista kyllä sattunut. Kippejä sitten senkin edestä. Taisin tehdä pari maaliakin, vaikka kyllä meidän joukkue joutuikin ns. jyrän alle. Lohtumaaleja :-)





PE Valio-myrsky runteli Suomea, joten lähdimme 3 melojan voimin majalta kohti Äyspäätä. Jos olisi vaikka jo aaltoja tarjolla, vaikka varsinainen myrsky saapuisikin vasta illemmalla. Vastatuuli oli jo melkoinen ja lupasi hyvää, mutta ei. Laimeat oli aallot, keskikorkeus ehkä 40cm, saattoi siellä seassa olla pari isompaakin. Surffia pääsi kuitenkin yrittämään ja pari kertaa se onnistuikin. Sen verran harvinaista herkkua, että en oikein tiedä mitä ajatella siitä tunteesta kun kajakki lähtee surffiin. Se vaan liukuu vauhdilla ja tuntuu, että ei ole oikein mitään kontrollia koko hommaan, vaikka onkin. Paatti tottelee ohjausta todella herkästi, ja liukuu eteenpäin kitkattoman tuntuisesti ilman, että meloo lisää vauhtia. Kyllä tämä pitää ottaa paremmin haltuun.

Ensi kerralla viedään paatit auton katolla Mussaloon Niinilahteen, ettei tartte tuntia läpsytellä mestoille. Ihan hauska reissu kuitenkin ja kiitos seuralaisille.



SU oli sitten vuorossa tämän viikon hupsuttelun huipentuma. Jonkinlainen mielenhäiriö iski ja lähdin kamujen kanssa kohti Kultaan koskea. Koskari auton katolle ja kohti tuntematonta. Jos jäi epäselväksi, en ole koskaan aikaisemmin käynyt kajakilla koskessa. Koskari on hankittu uimahallin eskimoreenejä varten, eikä minulla tosiaankaan ollut pienintäkään aikomusta lähteä sen kanssa koskeen. No hupsista, täällä sitä kuitenkin ollaan, kosken äärellä.

Paatti veteen ja opettelemaan miten virran yli lossataan. Muutaman yrityksen jälkeen tulikin jo eka kippi. Ei siis mitään hajua miksi kaatui (joo-joo, virran raja). Mitään en ehtinyt tekemään, se vaan lähti, ja sitten oltiin pohja ylöspäin. Onneksi nämä koskarit on helppo kääntää eskimolla takaisin pystyyn. Alatuki tulee tutuksi ja aluksi ei ole mitään kontrollia koko touhuun. Painon vaihtaminen kankulta toisella sopivassa kohtaa ja sitten nojataankin melaan, ettei mentäisi nurin. Välillä tuntuu, että alan päästä jyvälle, ja sitten olen taas nurin. Käyn kokeilemassa kerran stopparissa puljaamista ja vaikken kaadukaan, totean sen olevan vielä liian hurjaa touhua minulle. Onneksi alavirrassa on vaikka minkälaista pomppua, ja jos meno käy yhdessä paikassa liian vaisuksi, niin ihan vieressä on rouheampaa menoa tarjolla.

Se koskikin tulee laskettua kerran. Wuhuu! Oli oikeasti aika helppo juttu, vaikka kyllä hirvitti tulla sieltä. Olin aivan varma, että minä kaadun siinä laskussa, mutta enpäs kaatunutkaan. Loppujen lopuksi siinä alavirrassa puljaaminen oli paljon haastavampaa, kuin sen kosken laskeminen.

Evästauon jälkeen homma on taas ihan hakusessa, vaikka toisin luulisi. Vaikka onkin juuri syöty, niin väsymys iskee ja voimalla. Kippaan pari kertaa putkeen ja eskimonkin kanssa vähän niin ja näin. Kun seuraavaksi unohdan miten se alatuki oikein tehdään, on aika tehdä ainoa oikea johtopäätös ja lopetella tältä päivältä. Eikun rantaan vaihtamaan vaatteita jne. Rankkaa touhua.

Aika mixed feelings jäi tästä keikasta. Ärsytti kun en osannut ennakoida paatin liikkeitä niin hyvin kuin olisin halunnut. Välillä ollut mitään kontrollia koko touhuun. Se paatti vain meni miten halusi ja minä yritin pysyä pystyssä. Adrenaliinia kyllä tuli riittävästi ja jalat olivat ihan spaghettia ensimmäisen tunnin ajan. Tällä kaudella menty yli 1,5m aallokossa ja ei pelottanut yhtään. Eikä edes horjahdeltu, vaikka niitä aaltoja murtui syliin. Nyt tämä pieni koskentapainen sai pumpun hakkaamaan kympillä ja äijän nurin useampaan kertaan. Jos laskin oikein, niin kuusi kertaa tuli käytyä virkistäytymässä, enkä tosiaankaan puljannut siinä stopparissa. Ei ainakaan vielä syttynyt intohimo. Ihan jees puuhaa, ja taatusti menen toistekin, mutta en menettänyt sydäntä koskelle. Seurassa on niitäkin, jotka ovat käyneet kokeilemassa, ja koskitouhuista tullut se päälaji kertakokeilulla.




Näistä kahdesta uudesta melonnan lajista se pooloilu oli minusta kyllä hauskempaa. Vaikka onkin nuorten miesten laji, ja mä (siitäkään) mitään tajunnut :-) Tämä toisaalta vain vahvistaa näkemystäni siitä, että melonta on todella monipuolinen laji. Kaikille löytyy sopiva juttu, jos on vain kiinnostusta aiheeseen. Pujottelu (hah), suppailu, freestyle (hah), inkkari ja paljumelonta vielä kokeilematta. Onko muitakin vielä? Jätetään ne ratajutut urheilijoille.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti