Kotkan poikii ja muskeliveneitä: Lyngenin kajakkivaellus 1. päivä: Kotka - Lahti

Oli kaikenlaisia pidemmän melontaretken suunnitelmia tälle kesälle. Yksin ja porukassa, mutta kuten usein käy, niin suunnitelmat muuttuvat ja hyvä niin.

Joskus alkukesästä Marju & Heidi ilmoittivat, että he lähtevät OWB:n järjestämälle Lyngenin kajakkivaellukselle, ja houkuttelivat minua mukaan. Ajankohta kyllä kävi, kun juurikin siihen kohtaan oli aikaisemmin soviteltu KoMe:laisten kanssa viikon keikkaa Itäisen-Suomenlahden kansallispuistoon. Silti sanoin ensin, että "Heippa, ja kivaa matkaa teille". Pari päivää asiaa mietittyäni tulin kuitenkin siihen tulokseen, että se viikon keikka Suomenlahdella varmaankin nyt peruuntuu, kun muillekin sinne aikoneille alkoi ilmaantumaan esteitä. Ilmoitin itseni Lyngenin-keikalle, maksoin varausmaksun ja vasta sitten aloin pohtimaan, että mitä oikein tuli tehtyä.

Jossain vaiheessa tuli järjestäjiltä varustelista ja sitten mentiinkin pitkin nettiputiikkeja haalimassa merinovillaisia sukkia ja paitoja, sopivia fleese-väliasuja jne. Koettakaapa muuten itse hankkia kevyt untuvatakki keskellä heinäkuuta, ei ole järin helppo homma. Ainakaan jos ei halua maksaa siitä toista sataa euroa.

Ruokapuolta piti miettiä, kajakki piti koepakata useampaan kertaan jne jne. Pari harjoitteluretkeäkin tuli tehtyä, onneksi. Lopulta lähtöpäivän aamu koitti. Aikaisin aamusta punnersin kajakin auton katolle, survoin noin kolme IKEA kassillista varusteita (joista yksi kassillinen ruokaa), sekä melontakamppeet autoon ja kohti Lahtea.

Olin ekana paikalla, mutta kohta Heidi & Marju kurvasivat OWB:n pihaan omat kajakit mukanaan. Pienen odottelun jälkeen tulivat vetäjät Petri & Jyrki, sekä muut retkeläiset. Kuljetusautojen (2kpl) pakkaus, pientä kalustosäätöä, esittelykierros ja keula kohti pohjoista, vain 30min myöhässä aikataulusta.

Suomi on muuten piiiitkä maa. Pidimme stoppeja muutaman tunnin välein, ja matka taittui. Välillä sukkelaan, välillä vähän tuskaisemmin. Vetäjämme Petri Sutinen osoittautui tuhansien tarinoiden ja faktojen mieheksi, ja viihdytti porukkaa parhaan kykynsä mukaan. Kiitoksia.

Perillä ensimmäisellä etapilla, Palojokisuun laavulla, olimme iltamyöhään. Alkuasukkaat hyökkäsivät välittömästi kimppuun, kun auton ovi aukesi, mutta onneksi joku oli älynnyt laittaa hyttyspipon käden ulottuville. Olen käynyt ennenkin lapissa, ähä-ähä.

Leirin pystytyksen jälkeen se perinteinen makkaroiden paistaminen ja sitten unta palloon. Huomenna olisi vielä 4h ajo, mutta iltapäivällä päästäisiin vesille ja Lyngenin niemimaan kierto voisi alkaa.