maanantai 7. syyskuuta 2015

Mussalon ympäri

Päätetyön tekijään voi iskeä monenlaista pikkuvaivaa, jotka haittaavat melontaa. Omalle kohdelle iski tälläkertaa ranteeseen jokin pieni, mutta epämiellyttävä vaiva. Asiaa ei varsinaisesti auttanut se, että pari päivää vaivan puhkeamisen jälkeen tuli käytyä Kaunissaaren muinaistulilla. Ei oikein tykännyt hyvää, mutta muutama päivää lepoa ja alkoi parantumaan. Kättä lepuuttaessa oli aikaa miettiä mahdollisia lenkkejä ja tajusin kiertäneeni tänä vuonna Mussalon vasta kerran. Asiallehan pitää tehdä jotain, ja LA aamupäivästä oli aikaa/mahdollisuus, niin eikun hoitamaan homma pois päiväjärjestyksestä.

Lähtiessä keli oli vallan mainio, mitä nyt vähän tuuli, aurinkokin pilkotti välillä. Sain myös vihdoinkin otettua, edes jonkinlaisen, kuvan siitä harmaahaikarasta. Eli reissu alkoi oikein hienosti.

Nyt sen jopa erottaa haikaraksi. Aikaisemmat yritykset ovat olleet tyyliä "etsi haikara kuvasta". Heti kuvan ottamisen jälkeen lähtikin lentoon, eikä lähemmäs ollut asiaa.

Ei mikä tahansa joulukuusi, vaan Sveitsilänen joulukuusi.

Matka eteni jotenkin, rannetta tunnustellessa, eikä ollut kiire mihinkään. Kelikin näytti pitävän pintansa, eli vaikka olisikin pilvistä, ei satanut. Äyspäälle päästyäni totesin, että tuulee, mutta ilmeisesti alkanut äskettäin, koska aallot olivat aika mitättömät.

En mennyt ihan suorinta reittiä, koska halusin käydä  katsomassa samalla paria pikkusaarta, edes kajakista käsin. Olen nimittäin miettinyt sopivaa kohdetta, jos lähtee lähivuosina poikien kanssa melontaretkelle. Ei saa olla kovin kaukana, mutta en nyt Ruonalan rannan edustalle Pohjinkarillekaan viitsisi jäädä. Taisin löytää hakemani, koska Vehkaluodon vieressä olevat Risukari ja Salinkari tuntuivat täyttävän vaatimukset. Pitää joskus rantautua tarkempia tutkimuksia varten.

Salinkari, muistaakseni, ja hyvä paikka rantautua. Teltallekin on tilaa, vaikka pieni saari onkin.
Lähestyessäni Mussalon satamaa ja Viikarinsalmea alkoi tulla vettä. Pieni kuuro, joka meni nopeasti ohi. Myös aalto nousi hetkessä, ja se mikä äsken oli pientä kupruilua muuttui naps-vaan yli puolimetriseksi aallokoksi. Olin ihan tyytyväinen, että en tullut tällä kertaa aallonmurtajaa hipoen.

Yritän ottaa reittini niin, että pääsisin tulemaan koko sataman kohdan myötäaallokossa, ja etten samalla ajautuisi syväväylälle. Ajatuksena olisi lasketella keula kohisten koko sataman ohitse, näillä aalloilla saisi hyvät vauhdit. Sitten välähtää ja jyrähtää, useamman kerran. Pää pyörii kuin väkkärä kun etsin rantautumispaikkaa ja yritän keksiä mihin suuntaan ukkonen on menossa. Analyysi on pikainen, ei rantautumispaikkaa, ellei aallonmurtajaa lasketa (en tiedä voiko siihen oikeasti rantautua), eikä mitään hajua mihin tuo on menossa. Luultavasti kuitenkin poispäin, koska tuuli on minun selän takaa. Jo toinen kerta viikon sisään, kun olen merellä ukonilmalla.

Sitten alkaa sade, eikä mikään pari pisaraa tihkua, vaan kunnon kaatosade. Samalla näkyvyys putoaa noin sataan metriin. Äsken näkyivät Haminan tuulimyllyt, ja nyt hyvä kun satama-altaan aukon toinen pää erottuu. Aallotkin muuttuvat niin loiviksi, että ei niillä voi surffata, nämä ovat maininkeja. 


Tuohipöllön kohdalla menen melkein maihin. Sade on loppunut, mutta edelleen tuulee ja alkaa tulla vilu. Ruumassa olisi anorakki, mutta päätän sittenkin pitää vain pienen kelluntatauon, ja jatkan matkaa ilman rantautumista. Pieni snack tekee hyvää ja kohta on taas ihan lämmin mennä.

Tuohipöllön rannassa on tuollainen. Sieltä voi käydä hakemassa, jos on tarvetta.

Rannassa totean, että vettä tuli niin kovalla paineella, että sitä on mennyt luukuista sisään. Ei paljoa, mutta kuitenkin. Laiturilla on myös oksia, jotka sade on piiskannut irti läheisistä puista. 

Hauska reissu, sää vaihteli paljon, ja ilman turhia pausseja menee näköjään ainakin yksi Mussalon kierros.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti